Angels of the City (1989)

On hyvä huomata verorahojen menevän oikeaan osoitteeseen kun pahikset jahtaavat prostituoitua läpi kaupungin ammuskellen haulikolla, eikä poliiseja ei näy lähimaillakaan vaikka ajassa ennen kuin ilotyttö ehditään kaupungin ihmisvilinässä lahdata, olisi tieto siitä kulkenut jo kaukaiseen galaksiinkin saakka. No ehkä syynä on alussa mihinkään elokuvassa liittymätön uutiskatsaus jossa presidentti Bush on puhunut jostain mitä oli taas syytä pilkata. Tästä onkin hyvä siirtyä kouluun jossa opettaja antaa täysi-ikäisille oppilailleen tehtäväkseen haastatella jotakuta ketä vain, jonka pojat tulkitsevat käskyksi mennä huoriin ja tytöt pyynnöksi liittyä johonkin satanistioppilaskuntaan joka haluaa hakijoidensa ryhtyvän huoriksi. Siis mitä? Öö, okei.
Sitten jotain mikä saa palaamaan elokuvan alkuun katsomaan muistiko jotain väärin, sillä huumekauppiassutenööri Lee (Renny Stroud) apulaisineen tappaa sutenöörihuumekauppias Goldin (Michael Ferrare) palveluksessa oleva maksullisen neidin kostoksi siitä, että Gold oli tehnyt samoin Leelle. Tässä ainakin annetaan ymmärtää Leen siis kostavan se elokuvan alussa tapettu prostituoitu, mutta eikös se ollut nimenomaan Lee apulaisineen joka sen alussakin tavatun naisen saattoi hengiltä? Siispä kappaleeseen yksi toteamaan näin juuri olleen. Joten Lee siis kostaa Goldille koska tämä tappoi Leen ilotytön jonka Lee oli itse toimittanut hautaan? Ei ihmekään että se kostona tapettu nainen oli lopettanut työt Leen palveluksessa ja siirtynyt Goldin palkkalistoille, päätyäkseen kuolemaan Leen ansiosta. Jep, taattua Pepin/Merhi-laatua joka saa seuraamaan näkemäänsä kuin naulittuna.
No kuitenkin, edessä siis on sutenöörihuumekaupiaiden reviiritaisto ja ilolinnuiksi oppilaskuntansa vuoksi ryhtyneet Wendy (Cynthia Cheston) ja Catherine (Kelly Galindo) joutuvat keskelle sitä. Onneksi neitokaiset pääsevät pakenemaan molempia sutenöörejä päätyäkseen näköjään sutenöörin urasta haaveilevan jengipomon ja tämän asiakkaiksi haluavien teinipoikien luokse. Huh, onneksi tästäkin selvitään säikähdyksellä ja mennään strippibaariin, päädytään ajamaan kodittoman päälle, paetaan paikalle sattunutta Goldia, törmätään autolla toiseen autoon ja siitä syntyvän räjähdyksen halki lentää kolmas auto, jota ei kyllä edellisen kohtauksen perusteella ollut koko tiellä. Erinomaista on vieläpä se, että tämä tyhjästä ilmaantunut auto liukuu neljättä kumijalka-aparaattia päin, joka sitten mystisesti katoaa kuvasta kun kamerakulma vaihtuu. Sitten kunhan Catherine on pitänyt selvästikin elokuvan lopetukseksi aiotun puheen jossa kerrataan koettelemukset, on syytä palauttaa Gold kuvioihin ja eihän tässä elokuvassa ole vielä edes ollut hekumallisessa valaistuksessa suoritettua hikistä seksikohtausta, joten myös se on aiheellista pyörittää esille.
Uudestaan se elokuvan lopetukseksi tarkoitettu puhe ja bravissimo!

Angels of the City on yksi neljästä Lawrence Hilton-Jacobsin Jon Chance-elokuvasta (muut ovat  Chance, L.A. Heat ja L.A. Vice), mutta ei sitä kyllä huomaisi ellei Hilton-Jacobs suurinpiirtein sekunnin kestävän sivuosansa aikana sanoisi Bondmaisen ponnekkaasti roolihahmonsa nimeä. Eipä sillä tosin ole väliä onko tämä rikosetsivä Jon Chanceen liittyvä elokuva vai ei, sillä ei tässä ehdi miettimään kuka on kuka tai mikä, sillä ensin pitäisi tietää kuka hitto on Jon Chance ja elokuvan aikana huomaa enemmänkin pähkäilevänsä, että mitä hittoa nyt tapahtuu kun irrallisista kohtauksista kyhätyn oloinen elokuva ei tunnu tietävän laisinkaan minne mennä tai miksi sinne pitäisi mennäkään, kunhan vain kaikki vuoron perään luulevat elokuvan tyttöjä ilotytöiksi.
Hei, nyt sen ymmärrän!
Tämä elokuva onkin selkeästi mielenilmaus siitä, että vaikka pukeudut millä tavoin tahansa et ole huora. Hyvä niin.

Tähdet: *
Angels of the City