torstai 6. helmikuuta 2014

Bloodworth (2010)

40 vuotta takaperin kantrimuusikko joka ei ole kantrimuusikko E.F. Bloodworth (Kris Kristoffersson) hylkäsi vaimonsa ja pienet lapsensa. Nyt hän palaa takaisin,,, with a vengeance!
Tai sitten ei.
Pojat Boyd, Brady ja Warren (Dwight Yoakam, W. Earl Brown ja Val Kilmer) ovat tietenkin näreissään isän paluusta. Tai no, kaksi pojista on vain että whateva ja kolmas on hiukan kiukkuinen. E.F.:n hylkäämä vaimo Juliakin (Frances Conroy) reagoi miehensä paluuseen siten, että vai niin millainen sää on. Luonnollisesti kaikki ovat joko alkoholisteja taikka pöpejä taikka alkoholisoituneita pöpejä, taikka sitten eivät, paitsi tietenkin Boydin runosieluinen opiskeluista haaveileva ujo poika Fleming (Reece Thompson) joka ei ole kiinnostunut koulusta. Tämä siis on jonkinlainen kasvutarina Flemingille, joka sitten koettaa pysytellä puolueettomana perheriitojen joita ei koskaan tapahdu keskellä, ei kasva laisinkaan elokuvan aikana ja rakastuu mutta ei suuremmin oikeastaan välitä kivasta mutta aika epämiellyttävästä Ravenista (Hilary Duff). Fleming pelkää pilaavansa suhteen jota ei ole olemalla samanlainen kuin muut suvun miehet, jotka ovat suurimman osan ajasta vain ihan tavallisia tylsimyksiä, kunnes loppupuolella pitää jostain syystä olla kohtaussarja jossa suuripiirtein kaikki tappavat jonkun. Tuota vielä edeltää takauma jossa E.F. ilmeisesti lahtasi miehen ja päätyi siksi hylkäämään perheensä. Elokuvan nimi siis toimii alleviivaavasti kuvaamassa suvun verenperintöä jossa lapset toistavat isiensä virheitä, mutta eivät ehkä niin teekään.

Jos tämän elokuvan miehet eivät olisi rumia kuin synti, talot eivät olisi lahoja, aidat olisivat suorassa ja loppuun ei olisi tungettu päälleliimatun oloista kuolemasarjaa, niin tämä menisi läpi Disneyn perhe-elokuvana, sillä sen verran Lumikenttien sankari on kyseessä, vaikka ilmeisesti ajatuksena on ollut tehdä raadollista ihmissuhdedraamaa jossa onni on kärsimys. Sydämen särkevä draama jää pehmoilun alle ja ystävä kallis kärsii veren roiskutuksesta, paitsi että sitten pitää olla ja tehdä noin mutta ei sitten tehdäkään taikka olla. Jotenka aikamoisen päämäärättömän oloista haahuilua suurin osa elokuvasta tuntuu olevan.

Tähdet: **
Bloodworth

Ei kommentteja: