Muiden tavoin myös Laura (Anna Katharina Schwabroh) haaveilee asumisesta Rhealla, jonne hänen sisarensa oli jo onnekkaasti aiemmin päässyt. Tietenkään Lauralla ei ole rahaa maksaa avaruusmatkasta, mutta hän koettaa korjata ongelmaa värväytymällä lääkäriksi rahtialukselle jonka tie vie kaukaiselle avaruusasemalle. Matka kestää neljä vuotta yhteen suuntaan ja työ on enimmäkseen tylsää valvomista, mutta hyväpalkkaista ja se sitten toimii avaimena Rhealle.
Toimintahäiriöiden ohella suurin huoli aluksille on kasvanut aktivismi teknologiaa vastaan, joka on johtanut terrorismiin ja näin ollen tavallisten duunareiden ohella rahtialuksilla on nykyään matkassa vähintääkin yksi turvallisuusjärjestön, toisin sanoen armeijan jäsen. Muiden duusereiden viettäesssä aikaansa kryounessa on Lauran yksin valvottava ja pidettävä huoli kaiken toimivuudesta, mutta pitkästyttävä yksinolo katkeaa kolmen vuoden jälkeen ennen perille pääsyä kun ilmenee, että joku on avannut erään rahtisäiliön sinetöidyn oven ja sen aiheuttama hälytys herättää kapteeni Lacroixin (Pierre Semmler) ja tuota edellä mainittua turvallisuutta vaalivan Deckerin (Martin Rapold). Ei kestä kauakaan kun kapteeni putoaa kuolemaansa ja muut miehistön jäsenet on herätettävä. Ilmenee, että aluksen kuormana on jotain aivan muuta kuin rahtikirjan ilmoittamat rakennusmateriaalit, mutta miksi salata kuljetuksen sisältö, kuka on matkassa ylimääräisenä ja miksi aluksen määränpäänä onkin avaruusaseman sijaan kaikkien unelmissa paistatteleva utopia nimeltä Rhea.
Cargo on aika hyvä tieteiskauhuleffa (tai pikemminkin tieteisjännitysleffa), jonka kolkko rahtiavaruusalusmiljöö luo samankaltaista kylmästi väreilevää tunnelmaa kuin Alien ja Event Horizon. Avaruusmonsterit ja yliluonnollishenkisyys puuttuvat, mutta samassa veneessä ollaan, eikä suuryrityksiin, poliittiseen johtoon, tms. voi luottaa tälläkään kertaa, sillä tavallinen ihminen on vain tyystin korvattavissa oleva pelinappuna ja tietämättömiä tulee suojella totuudelta.
Se että Cargo tuntuu lainailevan muista elokuvista aika reippaastikin (edellä mainittujen ohella mieleen marssivat The Matrix ja Star Trek: Generations), niin sen paukut tuntuvat loppuvan liian aikaisin ja sen jälkeen kun leffan olisi suonut jo päättyvän, hengailee se paikalla vielä sellaisen vartin verran.
Elokuvan vähäpuheisuus ja koliseva ambientmusiikki yhdistettynä kosteisiin metallikäytäviin toimii varsin hyvin, joten Cargo on varsin suositeltava elokuva tunnelmakauhun ystäville. Ajoittain vahvastikin Alienista muistuttavat kohtaukset saattavat hieman rikkoa keskittymistä ja ihan tyylikkäät, mutta aivan liian pelimäiset tietokone-efektit aiheuttavat hetkittäin jonkinasteista kiusaantumista. Elokuvan massiiviset tietokoneistetut tehosteet ovat hieman ristiriidassa enimmän ajan kuluttavasta klaustrofobiasta, mutta ovat ihan onnistuneita vertailussa paljon isompiinkin saman lajityypin elokuviin, joskin niissä tosiaan on sellaista pelimäisyyttä (vrt. Iron Sky) jonka vuoksi fyysisen lavasteen ja kompuutterikuvan erottaa heti toisistaan.
Tähdet: ***
Cargo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti