sunnuntai 23. helmikuuta 2014

The Last Sentinel (2007)

On tulevaisuus ja taas kaikki on tuhoutunutta. Tällä kertaa mitkä lie insinöörit menivät ja väsäsivät poliisin avuksi robotteja, jotka sitten tietenkin pillastuivat ja kääntyivät luojiaan päin, ajaen ihmiskunnan rääsyihin ja vaikkapa syömään koiria elääkseen. Paitsi ei tietenkään klassista musiikkia kuuntelevaa yksinäistä sotilas Tallisia (Don Wilson), joka mielummin vaikka nälkiintyy kuin mussuttaa dogea. Wow! Such man!
Näemme takaumia siitä kuinka muun muassa Bokeem Woodbine, joka todellakin on woodmainen esiintyjä taistelee roboja vastaan ja kuinka Tallisia on lapsesta asti koulutettu supersotilaaksi samaan tapaan kuin Kurt Russellia. Tottakai Tallis pohtii ihmisyyttään ja juttelee puhuvan konekiväärinsä kanssa, kun pelastetuksi tulee nuori nainen (Katee Sackhoff), jonka mentoriksi Tallis sitten päätyy. Sitten kuljetaan ties missä hylätyissä tehtaissa jotta luodaan sellaista kolkkoa teollisuustunnelmaa ja aina välillä ammuskellaan. Jossain vaiheessa tavataan imperiumin puna-armeijaa. Vai onko tuo keskimmäinen tyyppi pikemminkin Cobran heiniä.

Tässä on elokuva jossa lähes kiinnostavinta on sen kansikuvavaihtoehdot, joissa käytetään näköjään enimmäkseen samaa pohjaa, mutta hieman muunnellen. Oma blurayni on varustettu tuolla seuraavan kuvan vasemmalla olevalla versiolla.
Minusta on huvittavaa kuinka noissa kolmessa kuvassa on pientä, sanotaanko vaikka kehitystä kuljettaessa vasemmalta oikealle. Kakkoskuvassa on Sackhoff saanut vatsaansa taisteluarven ja robottipahikset ovat lisääntyneet. Kolmannessa kuvassa pahoinpitelyn jäljet ovat kiivenneet kasvoille saakka ja robotit ovat lisääntyneet entisestään. Mutta miksi kerron näitä itsestäänselvyyksiä? Koska tahdon, että huomioitte varmasti myös tämän kuvallisen devoluution:
Ehkä tuota kuitenkin mielummin katsoo kuin Don "the dragon" Wilsonia, joka tosin on elokuvan selkeä päähenkilö Sackhoffin ollessa vain joku joka voisi olla muukin, mutta siltikin vain sivuosassa. Eikä mikään saakutin tulevaisuus ole Sackhoffin varassa.

Niin ja itse elokuvahan on kulunutta halpistoimmintaa jossa jäykistellään ja vaikka pyssyillä räiskitäänkin niin maan penteleesti, niin kaikki pidetään aika lähellä jotta katsoja ei esimerkiksi muka huomaisi armeijan koostuvan parista hassusta hepusta ja muutoinkin elokuvan esittävän suurempaa kuin onkaan. Plussana se, että Don Wilsonin leffaksi tämä on kyllä massiivisemman oloinen kuin normaalisti ja mies itse tuntuu ottaneen roolinsa tavanomaista tyyliään vakavammin. Olenkin aika varma, että Wilson on rooliinsa valmistautuessaan katsellut toistuvasti Kurt Russellin Soldieria, sillä niin samasta leffasta karanneelta hän vaikuttaa.
Jotenkin se vaivaa, että robotit (tai kyborgit) pystyy tappamaan villtamällä kurkku auki. Toki siinä saattaa mennä letkuja poikki, mutta siltikin.
Kaikkein parasta elokuvassa on kuitenkin se, että making of-dokkarissa Steven Bauer (joka on itse leffassa minimaalisessa roolissa)  soittelee kitaraa ja se, että yhden elokuvan näyttelijän roolihahmo on "angry cop".

Tähdet: *
The Last Sentinel

2 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Paljonko joutuivat sinulle maksamaan, että suostuit ottamaan tämän tunkiotuotoksen vastaan oikein sinireiskana? :D

...noir kirjoitti...

Valitettavasti se olin minä joka maksajan asemassa oli.
Yhden euron hintaan lähti kirpparilta ja koska levy oli vielä muoveissa avaamattomana, niin epäilen edellisen omistajan luovuttaneen jo kannen nähtyään.