Pieni poika Tony (Simon Nash) näkee painajaisia siitä kuinka kolme vuotta sitten hänen isänsä Sam (Philip Sayer) tuli äänekkään avaruuden valoilmiön kaappaamaksi, mutta tietenkin muut kuten pojan äiti Rachel (Bernice Stegers) ovat päätelleet herran vain hylänneen perheensä ja Tonyn kieltävän asian kehittelemällä mielessään tarinan jostain mystisemmästä kuin vain vapaaehtoisesta poistumisesta. Rachel on jo hyväksynyt Samin lähdön ja mennyt yhteen ihan mukavan Joen (Danny Brainin) kanssa, joten nyt vain Tonyn pitäisi ymmärtää iloita uusioperheestä. Avaruudesta kuitenkin saapuu jokin ruma mörökölli joka parin murhan jälkeen käy pistämässä ihan-sama-kuka-naisen paksuksi ja pian olennon mädännyttyä pois maleksimasta nainen synnyttääkin aikuisen ihmisen (vähän niin kuin myöhemmin Warlock kakkosessa tehdään) ja aikuinen lapsi on aiemmin kadonnut Sam, joka sitten haluaa palata perheensä pariin. Tony on innoissaan isänsä paluusta, mitä Rachel ei ehkä ole, sillä Sam on muuttunut (no shit Sherlock) ja pian miehen sisällä uinuva ekstraterrestriaalinen elämänmuoto alkaa valtaamaan tilaa levittämällä muniaan. Siis munia niin kuin linnuilla, ei niitä sadetakin alta löytyviä.
Hypnoottisen ailahteleva synamusiikki, limaiset efektit, perinteisen tehokas vieras keskuudessamme-tarina ja kokonaisuutta hyvällä tavalla leimaava kieroutunut tunnelma varmistavat sen, että Xtron kulttisuosio on ansaittua. En tiedä johtuuko se sitten elokuvan brittiläisyydestä, mutta jotenkin tästä tulee mieleen vanhat Quatermass-leffat. Siis vain kasarikauden visvaisilla tehosteilla päivitettynä. Tosin jos ajattelee vaikkapa The Quatermass Xperimentia (1955), niin sekin oli jo hyvin äklön kosteilla efekteillä toteutettu elokuva, joten ehkäpä se varsinainen muutos löytyykin enemmän ajan vaate- ja hiusmuodista.Lievät tekniset kömpelyydet, jotkut puisevat roolisuoritukset ja muut pystyy antamaan aikalailla anteeksi mielikuvituksen oikeaoppisen käytön edessä ja kun se tunnelma todellakin pysyy creepynä ensihetkestä lopputeksteihin saakka, on ainakin saanut nähtäväkseen kauhuelokuvan joka tuntuu jossakin sillä oikealla tavalla.
Vaikka nyt kehuinkin Xtron mielikuvituksellisuutta, niin joitakin siihen liittyviä seikkoja olisi kyllä voinut karsia poiskin. Pidän elokuvan ällöttävistä munimissefekteistä ja vastaavista, mutta se kuinka elokuvan penska saa yllättäen jotain yliluonnollisia voimia herättää leluja henkiin ja muut sellaiset vastaavat jutut ovat aika turhaa lisäkettä jo muutoin fantasiarikkaassa elokuvassa. Ne vievät vain huomiota tärkeämmiltä seikoilta ja koska näitä ylimääräisiä ulokkeita on aika paljon elokuvassa, niin ne rupeavat hetkittäin ärsyttämäänkin. Lisäksi ne elävät lelut ja klovnit ovat jotenkin sanotaanko vaikka kakaramaisia (nyhverömäisiä?) kaikkien tuhmien torahammassmegmojen seassa.
Kannessa tehdään maininta elokuvista E.T. ja Kolmannen asteen yhteys, jotka molemmat varmasti tulevatkin mieleen Xtroa katsellessa. Varsinkin noista jälkimäinen, sillä sen verran suora viittaus siihen tehdään elokuvan lopussa. Itselläni tuli myös vahvasti mieleeni aiemmin mainitun Quatermassin ohella etenkin Invaders From Mars, joka johtui varsinkin elokuvan isä-poika-ideasta ja parista samanlaista tunnelmaa huokuvasta kuvasta.
Tähdet: ***
Xtro
3 kommenttia:
Olin vielä tovi sitten ihan varma, että en ole ikinä nähnyt tätä elokuvaa, mutta trailerin tsekattuani olinkin melkoisen varma, että joskus tämäkin raina on omien verkkokalvojeni eteen osunut. Täytyypäs pitää tuntosarvet höröllään, josko tämän jostain saisi mukaan napattua.
Sitten vielä haeskelemaan kahta jatko-osaa ja odottelemaan ilmeisesti tälle vuodelle luvattua nelososaa.
Ojoi, podin pitkään katkeruutta siitä että en ehtinyt tätä ostaa, kun dvd pyöri hetken anttilan laareissa. Vasta pariviikkoa sitten vihdoin taivuin, ja tilasin leffan interwebin kautta. Sietää laittaa uudelleen katseluun, sen verran käsittämätöntä kamaa tämä on. Jatko-osat on kyllä jääneet näkemättä, vaikka muistankin jonkun dvd boxinkin ehkä jossain myynnissä nähneeni
Lähetä kommentti