Movie Monday: suurin Oscar-vääryys?

"Oscar-gaala lähestyy ja lähestyy ja siksi Movie Mondaykin keskittyy Oscareiden maailmaan.
Haaste kuuluukin, että mikä on mielestäs suurin Oscar-vääryys? Kenen/minkä olisi kuulunut voittaa ja ketä/mikä voitti sen sijaan?"

Vaikka saatankin mainita kirjoituksissani ja puheissani kuinka monta ja millaista Oscaria kulloinenkin elokuva on saanut, niin en ikinä valitse elokuvaa katseluun sen saamien pystien vuoksi, saati että koskaan ajattelisin elokuvan olevan palkintonsa ansiosta jotenkin parempi kuin muut. Tottakai minä pysyttelen kärryillä Oscareiden suhteen ja seuraan mielenkiinnolla uutisointia siihen liittyvästä palkintogaalasta, mutta en tosiaankaan valvo pitääkseni mitään kisastudiota. Myöhemmin lähetettävä kooste on minulle ihan tarpeeksi. Oscareiden suhteen sekä palkintojen että itse tapahtuman merkitys ei ole minulle mikään järin suuri. Kiva juttu, mutta ei sen enempää.
Tiedän ainakin itse palkintojen olevan joillekin elokuvankatsojille hyvinkin tärkeää ja videovuokraamoajoiltani muistan useitakin asiakkaita jotka oikeasti suostuivat katsomaan vain elokuvia jotka oli palkittu milloin milläkin kukkaruukulla taikka hattutelineellä. Tai no, se ei aivan pidä paikkaansa. Nämä ihmiset kun hyväksyivät oikeiksi arvostettaviksi pysteiksi vain Oscarit, Kultaisen palmun ja kenties hyvällä säkällä Jussin. Etenkin Oscareihin liittyen sain kuulla useammankin kerran vahvoja pyyntöjä, että liikkeeseen tehtäisiin oma Oscar-hylly, josta "laatua" hakevat näkisivät suoraan mitkä ovat muita parempia elokuvia. Tämä tietenkin sai minut aina ehdottamaan sen sisällöksi muun muassa jotain Jurassic Parkia, joka tietenkin herätti toisessa keskustelijassa jonkinlaisen puolustusreaktion ja kommentin siitä, että ei kun siihen pitäisi laittaa vain hyviä elokuvia. Johon tietenkin totesin, että jos sen hyllyn sisältö koostetaan Oscar-voittajista ja tämä kyseinen palkinto on osoitus elokuvan hyvyydestä, niin tottakai Jurassic Park kuuluu sinne, sillä sehän on voittanut kolme Oscaria. Mutta tässä tuli nyt taas esille se sama logiikka kuin siinä mikä on arvostettava palkinto ja mikä ei (Oscar jees, Saturn nou), koska Oscareissakin ne muka hyväksyttävät vaihtoehdot ovat vain paras elokuva, paras ohjaaja ja parhaat näyttelijät.
Paras leikkaus? Fuck that shit!
Mutta hei, onhan niitäkin ihmisiä jotka eivät suostu katsomaan aasialaisia leffoja koska niissä ei puhuta englantia. Mikä on tietenkin aivan hyvä perustelu ihmiseltä joka äidinkielenään puhuu suomea ja osaa englanniksi kirjoittaa your tarkoittaessaan you're.
Kuitenkin palataanpa niihin Oscareihin ja haasteen aiheeseen siitä kenen olisi pitänyt voittaa kun joku muu sen teki.
Koska totesin jo etteivät nämä palkinnot vaikuta katseluvalintoihini ja totta puhuakseni valtaosa elokuvista joita katselen onkin kaukana poissa palkintosijoilta, niin se kuinka joku taas voittaa pystin vetäessään sen Sademies-roolin, ei se minua yleensä jaksa kiukuttaa. Toki minä välillä nurisen, että kukakohan kädetön siellä on taas ollut ohjaksissa kun tuo tai tuo sai palkinnon sen ja sen sijasta. Esimerkiksi The Departedin saama paras ohjaus-ukkeli aiheutti facepalmin, mutta sitä ehkä enemmänkin siksi, että minusta tuntui Scorsesen saaneen palkintonsa myöhässä. Miehen olisi pitänyt saada pystinsä jo aikoja sitten ja The Departedin vuonna akatemia tuli siihen tulokseen ettei häntä voinut taas sivuuttaa, joten annetaan se nyt sitten vaikka tuosta leffasta. Joten itse elokuvalla ei tuntunut olevan mitään väliä ja se olisi voinut olla vaikkapa American Pie: Beta House, sillä kun nyt viimein piti se palkinto Scorseselle antaa, niin sitten se annetaan. Sama ajatus minulla tuli aikoinaan kun Al Pacino voitti parhaan miespääosan palkinnon Naisen tuoksusta, joka on juuri näitä Oscareita varten tehtyjä elokuvia ja kun katselee millaisia voimannäytöksiä Pacino oli tehnyt ennen sitä, niin oikeasti v*tutti että hän sai palkintonsa tehdessään varmasti itselleen helpon Sademies-roolin.
Ja hei, tahdon huomattaa ettei minulla ole mitään Sademies-leffaa vastaan, mutta se toimii hyvänä mallina niistä elokuvista joissa tehdään suurta yleisöä miellyttävää turvallista draamaelokuvaa jollakin tavalla "poikkeavasta" ihmisestä ja koska kaikki pitävät siitä, niin se palkitaan. Eli se on vähän kuin antaa äänensä suosituimmalle poliitikolle ja rehvastella sitten sillä kuinka juuri minun ääneni hänet sinne vallan kahvaan taas työnsi. Voittajan puolella on hyvä olla. Siispä mainittujen Scorsesen ja Pacinon kohdalla en ehkä niinkään ajattele jonkun toisen ansainneen palkintoa yhtään sen enempää, vaan katson kyseisten tekijöiden ansainneen omat pystinsä jo aiemmista töistä ja se olisi pitänyt huomioida ajoissa. Mutta se kerta kun muistan oikeasti ajatelleeni aika vahvastikin Oscareiden olevan anuksesta ja väärän ihmisen voittaneen oli kun Julia Roberts sai sai naispääosan palkinnon Erin Brockovichista, eli juuri tuollaisesta Sademies-leffasta, kun samana vuonna samasta palkinnosta ehdolla ollut Ellen Burstyn ei sitä siis saanut Unelmien sielunmessusta ja se ystäväiseni oli väärin. Hyvin väärin.