Road Rage (2000)

Tämän toinen nimivaihtoehto on A Friday Night Date.
Öö, okei.

Opiskelijatyttö Sonia (Danielle Brett) seurustelee koulun jalkapallotähti Bon (Joseph Griffin) kanssa ja mitä hittoa, nämä tyypitkö muka opiskelijoita?

Okei, voihan sitä opiskella vaikka kuinka iäkkäänä, mutta hei ihan oikeasti. Nämäkin elokuvan tyypit ovat ilmeisesti olevinaan ainakin alle 20-vuotiaita, sillä tuskinpa 37-vuotias, jonka ikäinen Joseph Griffin oli elokuvan tekovuonna olisi enää koulun jalkapallostara. Korkeintaan Al Bundyn kaltainen entinen lupaus. En äkkiseltään saanut selville Danielle Brettin ikää, mutta elokuvan ns. iso nimi, eli Casper van Dien oli vuonna 2000 32-vuotias, joten ehkä tämä on jokin aikuiskoulutuskeskus.
Mutta kuitenkin, Sonia ja Bo riitelevät ja eroavat koska jalkapallostarba oli unohtanut munasuojuksensa hyppiessään vieraissa. Paikalle sattuu koulun älykköopiskelija Jim (Casper van Dien), joka tarjoaa... HETKINEN! Casper van Dien esittää muka niin älykästä hahmoa, että hänen ja vain ainoastaan hänen superkorkea koenumeronsa aiheutti muille oppilaille hallaa vaikuttamalla tilastokäyrään. Jos Casper van Dien todellakin olisi niin fiksu, ei hän olisi tehnyt Skeleton Mania.
Siispä Jim tarjoaa Sonialle kyydin kotio ja sitten moottoritiellä vahingossa kiilataan toisen auton eteen, jolloin tietenkin ohitettu henkilö kiukustuu (se on se ex-poikaystävä), päättäen aloittaa jonkun kuolemaan johtavan takaa-ajon.
Sitten pidetään tauko.
Ajetaan taas.
Sitten pidetään tauko.
Ajetaan taas.

Road Rage on todellista aivot narikkaan-elokuvaa jossa keksitään vain jokin vasemmalla kädellä puolihuolimattomasti pimeässä silmät kiinni hutaistu tekosyy aloittaa toiminta ja sitten venytetään se yksi toimintakohtaus puolitoistatuntiseksi. Siispä auto menee toisen eteen ja siitä hyvästä ajetaan kilpaa elokuvan pituuden verran, jonka ansiosta voidaan sitten sivussa räjäytellä autoja, lennättää autoja, soittaa tykkiä rokkia ja jopa ihan oikeasti heittää hetkellisesti peliin puolinasevaa dialogia jossa puhutaan ei-mistään-järkevästä. Siispä koko varsinainen elokuva on käyty läpi jo ensimmäisen vartin aikana ja sen jälkeen vain toistetaan sama muutamaan otteeseen, ja jos ei ajattele yhtikäs mitään, niin roskatoimintana tämä on vähintäänkin yhtä hyvä kuin mikä tahansa muukin Casper van Dienin roskatoimintaelokuva. Tai Fast & the Furiousit laskettuna yhteen.

Erityisen mainio on elokuvan lopetus jossa tietenkin pahis kohtaa kuoleman kun autot törmäävät ja putoavat jyrkänteeltä, vieden siis pahiksen räjähtävään kohtaloonsa. Parasta tässä tietenkin on se, että kuten kuvat paljastavat, niin aivan liian selkeästi osoitetaan autojen olevan sekä tyhjiä 

että ylimääräisten renkaiden ja kiinnikkeiden kertovan miten helppoa se toisen auton työntäminen reunan yli olikaan.

Oh joy!

Olisivat nyt voineet laittaa vaikka jonkun nuken tuon auton rattiin, jos eivät kerran vaivautuneet ketään oikeasti hengiltä saattamaan.

Tähdet: *
Road Rage