Lapsihahmot televisio-ohjelmissa ovat lähes poikkeuksetta ärsyttäviä, sillä heistä tehdään joko yliälykkäitä joka johtaa usein liialliseen nenäkkyyteen, taikka sitten he ovat vain tosi söpöjä ja heidän merkityksensä tarinalle jää siihen, että he ovat söpöjä, joka on ihan samanlaista esineellistämistä kuin öljytyt lihakset ja pikkupikkubikinit. Rasittavinta kuitenkin lapsihahmoissa on se, että he tuntuvat olevan enimmäkseen tiellä ja koska heihin hyödynnetään samanlaista varovaisuutta kuten suloisiin eläimiin, niin liian usein tuntuu kuin tarinaa pehmennettäisiin eli sensuroitaisiin heidän vuokseen jotta kukaan ei valittaisi lasten kohtelusta. En minä nyt tarkoita, ettäkö lapsia pitäisi tv-sarjoissa vetää nonstoppina turpaan, mutta miksi ottaa lapsihahmo mukaan jos sen vuoksi joudutaan ohjelman rakennetta muuttamaan siltä osin turvallisempaan suuntaan. Sama kyllä pätee ihan mihin tahansa seikkaan jossa mukaan otetaan jotain vain jotta tyydytetään jokin muka kaikkia miellyttävä vähimmäisvaatimus. Ei pitäisi niin pelätä loukkaamista ja loukkaantujien pitäisi ymmärtää ettei kaikkea tehdä loukkaamaan.
No mutta kuitenkin, niin masentavalta kuin se kuulostaakin niin Miehen puolikkaiden kakara (Angus T. Jones), silloin aikana ennen kasvupyrähdystään oli varmaan suurimmalla rohkeudella käytetty tv:n lapsihahmo, sillä hän oli pieni tietämätön lapsi ja käyttäytyi kuin pieni tietämätön lapsi, ei kuten Mr. T:n asenteella varustettu miniatyyriversio Stephen Hawkingista. Joten tuon ohjelman tekijät eivät pelänneet esittää lapsihahmoa epäsuotuisassa asemassa, eikä siinä ei ainakaan pehmennetty sisältöä lasta suojellakseen. Siispä jos lapsi ei ollut vanhempiaan fiksumpi taikka söpö, niin kumpaakaan ei tuotu väkisin mukaan. Sääli vain ettei se sarja ole järin hyvä eikä Jones näyttelijänä mikään oikeasti positiivinen seikka, vaikka onkin sittemmin saanut peukut pystyyn oikean elämän sekoilullaan jossa Jumalan sanan turvin varoittelee katsomasta omaa ohjelmaansa. Hän on vain vertailussa kilpailijjoihinsa se kenties pienin paha.
Pehmopornolta kuulostavan Isojen poikien leikit-sarjan muksut olivat aika miellyttäviä, joskin ehkä hieman unohdettavia.
Koti kuntoon tarjosi kaikki vaihtoehdot, sillä siinä oli se fiksu lapsi, tyhmä lapsi ja söpö lapsi.
Freaks and geeksin muksut olivat realistisia, mutta se oikea oma suosikkini tv-sarjojen lapsihahmoista taitaa kuitenkin tulla animaation puolelta, sillä kun Ralph Wiggum lähtee aallon mukana kohti avomerta sanoen "i'm going to Africa", niin sitä on aika vaikea kenenkään voittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti