tiistai 19. maaliskuuta 2013

A Dream Called Walt Disney World (1981)

En ole enää vuosiin käynyt muissa huvipuistoissa kuin pääni sisäisessä, mutta muksuna ne olivat huisin jänskä juttu.
Suosikkini oli Puuhamaa ja sitä pitkälti siksi, että siellä oli kaksi pelisalia (tai pelirakennnusta) ja toinen oli täynnä Nintendopelejä. Aah, sitä iloa kun seisoi hämärässä pölkkytalossa ja pelasi Ghosts 'n Goblinsia, taikka Probotectoria. Toki minä pidin Linnanmäestä ja Tykkimäestä ja muista vastaavista, mutta koska hieman pelkään edelleenkin korkeita paikkoja, niin eipä ne vuoristoradat ja vastaavat koskaan saaneet minua juurikaan innostumaan. Tähän päivään mennessä en olekaan ollut vuoristoradassa kuin yhden ainoa kerran. Mielummin siis menen Korkeasaareen, joka nallepallukoineen ja kisumirreineen onkin oikeasti se numero yksi paikka huvitella, mutta nyt ajattelen enemmän paikkoja joissa on laskeutumisaparaatteja ja mekaanisia hirviöitä.

Koska en innostunut laitteista jotka nousivat korkealle ja kulkivat lujaa, niin en myöskään kinunut vanhemmilta mahdollisuutta päästä ulkomailla sijaitseviin huvituskohteisiin, ajatellessani siellä olevan laitteita jotka nousevat vieläkin korkeammalle ja kulkevat vieläkin nopeammin. Yleensähän muualla maailmassa sijaitsevia huvipuistoja mainostettiin sillä ja tällä maailman väkivaltaisimmalla vuoristomurharadalla, tms.
Disneyn huvipuistot eivät myöskään täten innostaneet minua ja kun mahdollisuus päästä sellaiseen nousi esille, kiitos perheystävien euromatkan, niin vastaukseni oli mahdollisesti "no way José", tai jokin muu kieltäytyvä kommentti. Sitä paitsi Disneyland (tai Disneyworld) on aina vaikuttanut jotenkin nynnyltä ja kaltaiseni kuivalihapartamotoristi ei sellaiseen peliin suostu, vaan mielummin lähden hakkaamaan polttopuita paljain käsin. Ei mutta ihan oikeasti, Disneyn huvipuistot ovat aina iskeneet mieleeni vaaleanpunaisia prinsessoja ja isopäisiä maskotteja, jotka eivät hämärässä viihtyvää arkajalkaa edelleenkään juuri innosta.
Ei se mitään, sillä jos en halua lähteä fyysisesti paikan päälle, mutta olen kuitenkin hiukan utealias, niin sellaisia tilanteita varten on A Dream Called Walt Disney World-kasetti.

Tämä kasetti on käytännössä noin puolen tunnin mainos joka esittelee vuonna 1971 avattua Floridan Disneyworldia, joka tunnetaan myös nimellä Magic Kingdom. Kyseessä on Disneyn huvipuistojen eräänlainen pääpaikka, sydän jota Tuhkimosta tuttu linna symboloi ja kyseinen linna toimiikin eräänlaisena Disneyn huvipuistojen logona. Vähän niin kuin Tuurin kyläkauppa.
Hahaha! Voi luoja.

Toteutus on tehty juuri siten kuin sen etukäteen olettaakin tehdyn, eli näytetään paljon onnesta soikeana olevia lapsosia, muita hymyileviä henkilöitä, tanssivia ihmiseläimiä, lauletaan reippahasti ja kaikkialla on käsinkosketeltavaa onnellisuutta. Ja se toimii, sillä tätä katsoessa tulee iloinen olo.

Paikkojen, kuten Adventurelandin esittelyn ohella käydään arkistomateriaalin kautta läpi paikan ideaa ja historiaa. Joten itse Walt Disney nousee kuolleista kertomaan siitä kuinka halusi rakennuttaa maailmaan maagisimman ja onnellisimman paikan, mutta ilman illuminatia. Tai mistä me sen tiedämme.

Vuoden 1981 tuotoksena tämän kasetin sisältö on ainakin osittain vanhentunutta, sillä varmasti osa esitellyistä vempeleistä on päätynyt uusiokäyttöön sotateollisuudessa ja uusia ihmeitä on tullut tilalle. Parhaiten ajan kulumisen näkee tietenkin ihmisten vaatetusten ja hiusmallien kautta, mutta myöskin hauskasti Tomorrowlandin tulevaisuusvisioista, jotka ovat varmasti muuttuneet kovastikin. Nyt tämän perusteella Tomorrowlandin esittelemä mahdollinen tulevaisuus on kuin jokin 50-luvun tieteispätkä ja pelkästään yksi vanha jääkaapin kokoinen matkapuhelin on kauempana tulevaisuudessa kuin mikään huvipuiston futuristisuus. Tietenkin kaltaiselleni vanhojen tieteiselokuvien ystävälle vuosi 1999 on vielä tulevaisuudessa, kuten siellä olevat rakettireputkin.

Eli tosiaan, A Dream Called Walt Disney World on kuin mikä tahansa matkailumainos ja ei sinänsä eroa mistään normaalista tv-mainoksesta kuin pituutensa vuoksi. Vaikka alussa onkin pienoista historiikkia, niin kyseessä on aikalailla vain pakollisen oloinen pintaraapaisu, sillä pääasia on esitellä tenniskenttiä, vesiliukumäkiä, jyrsijöiksi pukeutuneita ihmisiä ja papukaijoja. Eikä siinä mitään, koska hyvinhän tämä video asiansa ajaa ja tämän katsottuaan tekee mieli lähteä paikan päälle pällistelemään. Joten minä lähden sinne nyt, adios amigos.

Mutta sitä ennen...

Kun kerran Magic Kingdom tuli puheeksi, niin muistattehan tämän:

Tähdet: ****
A Dream Called Walt Disney World

Ei kommentteja: