50 Movie pack: Warriors 42

VULCAN, SON OF JUPITER (Vulcano, figlio di Giove, 1962)

Olymposvuoren itserakkaat jumalat kiukuttelevat ja osa kiukusta juontuu Venuksen (Annie Gorassini) tavasta lähteä maan päälle tavallisten pulliaisten seuraan hengailemaan ja hankkimaan vierasta lekaa. Pienempien jumalien vaatimuksesta Jupiter (Furio Meniconi) puuttuu asiaan ja määrää, että Venuksen on tyydyttävä monogamiaan joko agressiivisen vallankaappaussuunnitelmallisen Marsin (Roger Browne) taikka vasaralla rautaa kilkuttelevan lempeämmän kiukkuperseen Vulcanin (Iloosh Khoshabe) kanssa. Heidän olisi siis kamppailta naisen omistuksesta, mutta Vulcan ei ole niin halukas sellaiseen toimintaan vaikka onkin ja niinpä Mars kasvattaa mahdollisuuksiaan kaappaamalla Venuksen ja lähtemällä pakosalle värväämään armeijaa avukseen.
Vulcanin on siis lähdettävä perään ja tapeltava muun muassa hassujen liskoihmisten kanssa vain saadakseen naisen joka muuten vähät välittää kummastakaan miehestä, kunhan neiti vain nautiskelee saamastaan huomisota ja kiusoittelee Marsia entistä vihaisempaan käytökseen.
Sitten ei tehdä oikeastaan mitään. Tai siltä se ainakin tuntuu, kun kaikki vaikuttavat olevan paikoillaan kun linja-autoa odottamassa. Onneksi sentään Vulcan tajuaa rakastavansa ihan toista naista, nymfi Aetnaa (Bella Cortez).

Tässä jumalseikkailussa on halvan oloisia kömpelöitä lavastuksia sekä maskeerauksia, mutta onneksi niissä on jotain sympaattisen kotikutoista jonka vuoksi ne aiheuttavat samankaltaista mielihyvää kuin atomiajan tieteiselokuvien ufoilut.

Näytteleminen on jäykkää ja Vulcania esittävä Iloosh Khoshabe on jopa tälläiseksi peplumien lihakset ennen aivoja-macisteksi pökkelömäinen, mutta mukana sentään on vikkelä torvea soittava kääpiö joka kuulostaa Michael J. Pollardilta.

IMDb:n antama informaatio Gordon Mitchellin roolista on hieman harhaanjohtava, sillä "Gordon Mitchell does a guest appearance as Pluto, God of Darkness, in a short sequence that is unrelated to the plot", sillä maininnan jälkimmäinen osa saattaa antaa käsityksen siitä ettäkö kyseessä olisi vain yksi kohtaus, mutta kyllä herra pilkahtelee kuvissa pitkin elokuvaa. Mitään järkeä niissä kohtauksissa ei tosin ole, että ne korkeintaan saavat vain miettimään miksi tuo mies nauraa ja pitelee keihästä, mutta ei sitten liity mitenkään elokuvan juoneen, joten se siitä sitten.

Ilmeisesti Vulcan, Son of Jupiter jäi aikoinaan hieman sensuurin kynsiin liiallisen seksuaalisuutensa vuoksi ja vaikka peplumeissa ei ole muulloinkaan vältelty lihallisen hekuman viestittelyssä, niin tavanomaisten öljyttyjen miesten ja muodokkaiden naisten ohella tässä kyllä onkin ehkä normaalia painokkaampi tapa esitellä seksuaalisia vihjailuja. Mukana olevan kurvikkaan Bella Cortezin vähäpukeinen tanssi onkin kieltämättä jotain jonka vuoksi terävöittää katsettaan vaikka loppujen lopuksi siinäkään ei nähdä mitään syntistä, mutta jossa kuitenkin vinkataan siihen suuntaan.
Cortezin tanssikohtaus muistuttaa hieman Salma Hayekin keimailua elokuvassa Hämärästä aamunkoittoon.

Onkin hiukan sääli, että elokuva jossa on halvan näköisiä lavasteita, hassuja lisko- ja heinäjalkaihmisiä, ylimielisesti nauravia jumalia, seksivihjailuja, tuttua epäsynkkadubbausta ja kuvan oikessa reunassa on koko ajan punainen raita, niin silti tätä ei uskalla mennä suosittelemaan huonojen elokuvien ystäville, sillä kyseessä on valitettavan tylsä teos ja siksi se ei ansaitse niin hyvä että huono-kruunua. Liian hidas ja päämäärätön, eikä liskoihmisiä ynnä muita muotopuolia esitellä tarpeeksi.
Kovasti tekisi kyllä mieli antaa plussaa siitä, että Iloosh Khoshabe esiintyy alkuteksteissä nimellä Rod Flash Ilush, sillä vaikka jo Rod Flash on loistonimi, niin mikä hiton juttu tuo Iloosh/Ilush oikein on? Jos herra kerran on (tai siis oli) oikeastikin nimeltään Ilush, niin miksi se on ylipäätään pitänyt muuttaa Ilooshiksi, kun siinä ei ole edes mitään oikeaa onomatopoeettista muutosta.

Tähdet: *
Vulcan, Son of Jupiter