Elokuva kertoo viihde-elektroniikasta tuttuun tuotemerkkiin ihastuneesta henkilöstä, jonka demoninen koira pakottaa sarjamurhaajaksi. Mitä, eikö? Son of Samsung.
Persialaiset valloittajat kiusaavat egyptiläisiä, hautaavat heitä elävinä hiekkaan taikka polttavat rovioilla nuoli rinnassa. Egyptiläisten johtajien välillä on muitakin ongelmia kuin vain vieraan vallan valloittajat, sillä ihka oma kuningatar Smedes (Chelo Alonso) pettää ahneudessaan kansaansa muun muassa myymällä alamaisiaan orjiksi persialaisille ja murhauttamalla heidät jotka rohkenevat kyseenalaistaa tälläisen käytöksen.
Tarvitaan siis legendaarisen Samsonin ei-vielä-aivan-niin-legendaarista poikaa Macistea (Mark Forest), joka tässä vaiheessa ottaa päiväunia keskellä leijonamaata. Ei siinä vielä mitään, että hän ottaa torkut alueella jossa saattaa olla ja onkin vaarallisia leijonia, mutta miksi hän makaa suojatta keskellä tietä kuin jokin sammunut pultsari? Siis okei, toki hän herättyään hakkaa leijonan hengiltä, ettei jellonista kenties ole samanlaista vaaraa hänelle kuin meille muille, mutta eivät ne nyt hyvääkään tee hänen hipiälleen. Herättyään Maciste lähtee heittelemään myllynkiveä joka on sopivasti jätetty keskellä tietä ja pelastaa persialaisten kaappaamia naisia. Tällä välin äskettäin Macisten kanssa ystävystynyt faarao Kenamun (Angelo Zanolli) palaa kotiinsa niilin varrelle huomaamaan isänsä kuolleen, mutta ei vielä tiedä Smedesin olevan tähän seikkaan syypää, mutta samapa tuo sillä asiat ovat muutenkin aivan suolesta ja pian Kenamunkin hypnotisoituu Smedesin marionetiksi. Onneksi on Maciste joka tulee ja kuten asiaan kuuluu pelastaa päivän.
Perusviihdyttävä peplum, ei sen enempää eikä sen vähempää. Ehkä hieman verisempiä kuolinkohtauksia kuin normaalisti, mutta muuten samaa tahatonta komiikkaa, tahallista komiikkaa ja sen sellaista muuta tuttua huttua.
Tässä vaiheessa lienee myös syytä mainita se, että oli hahmona sitten Maciste, Samson, Hercules, Goliath, Caesar, tms. ja vaikka kuinka pitää näistä miekka ja sandaali-elokuvista, niin elokuvien välillä ei ole tarpeeksi laadullisia eroja jotta tälläisen 50 elokuvan boksin jaksaisi katsoa vaivatta. Vaikka muissakaan public domain-bokseissa ei juuri pahemmin millään ns. laadulla juhlita,
niin esimerkiksi 50 Sci-fi Classics-boksin etuna on suurempi vaihtelu etenkin hahmojen ja lajityyppien välillä,kun jo tässä viimeistään numeron 20 kohdalla Warriors-boksi osoittaa sen olevan nimistä huolimatta aina vain yksi ja sama paljasrintainen muskelimies pelastamassa milloin mitäkin kansaa alistamiselta. Joten yksittäin nämä Hercules-jutut ovat paljon nautinnollisempia riippumatta siitä ovatko ne oikeasti hyviä, huonoja taikka todella huonoja, kun nyt tarjotussa määrässä ne muuttuvat helposti vain tavallisen huonoiksi.
SON OF HERCULES IN THE LAND OF DARKNESS (Ercole l'invincibile, 1964)
Tämä löytyy myös boksista 50 Sci-fi Classics ja sitä kautta se on tullut jo täälläkin esille.
GLADIATORS OF ROME (Il gladiatore di Roma, 1962)
IMDb ilmoittaa tämän elokuvan pituudeksi 100 minuuttia ja sen tämä kestääkin vaikka kansi väittääkin pituudeksi 88 minuuttia.
Ruhtinasperhe on pistetty palasiksi ja vain prinsessa Nisa (Wandisa Guida) on selvinnyt hengissä kiitos lihaksikkaan orja Marcuksen (Gordon Scott) rohkeuden, mutta edelleen agressiivinen sotaherra Rufo (Alberto Farnese) haluaa näkyvästi salamurhauttaa nyt orjatyttönä asemansa salaavan prinsessan.
Rufolle ei ole turvallista sanoa vastaan ja sen huomaa myös kiltti roomalainen centurio Valerio junior (Roberto Risso), jonka perhe on jatkuvassa vaarassa päätyä teloitettavaksi syytettynä kristinuskon suosimisesta. Luonnollisesti Nisa on juuri Valerion perheen orjana ja rakastaa junioria sekä vice versa. Saman perheen orjana on myös Marcus, joka on luvannut suojella Nisaa elämänsä loppuun saakka ja salaa hän myös selvästi rakastaa suojeltavaansa, mutta pitää tunteensa kurissa. Kun Marcus koettaa epäonnisesti estää Rufoa miehineen teurastamasta koko Valerion perhettä, päätyy hän itse vangituksi ja on tulossa sysätyksi areenalle viihdyttämään kansakuntaa verisissä gladiaattorileikeissä. Rufon tietämättä myös Nisa päätyy vangituksi ja uudelle omistajalle, eikä hän täten löydä naista voidakseen tappaa hänet. Oikeutta janoava Valerio jr. lähtee yksityishenkilönä etsimään Nisaa sekä Marcusta ja koettaa virallisessa asemassaan saada heidät laillisesti vapaaksi. Tällä välin Marcus viettää aikaansa gladiaattorikoulutuksessa ja salassa nostaa kollegoissaan kapinahenkeä. Ohessa vainotaan kristittyjä, Rufo jäljittää edelleen Nisaa, mutta lopulta paha saa palkkansa ja prinsessakin paikkansa. Marcuskin pokaa jonkun naisen ja elää siis ilmeisesti loppuikänsä itsepetoksessa.
Väkivaltaista saippuaoopperaa, eli tässä vaiheessa lähimpänä jotain muinaista kreikkalaista tragediaa (kuitenkin ilman oidipaalisia tuntemuksia) ja sivussa on sitten vaikka minkälaista pikkujuonta salamurhaa toteuttavasta vastenhakoisesta sotilaasta, uudesta isäntäperheestä, etc., että kyllä ainakin tarinaan on panostettu sekavuuteen asti. Tämä onkin yllättävän moniulotteinen miekka ja sandaali-elokuva, muistuttaen enemmänkin jonkin tutummanhenkisen Kevin Sorbon Hercules-sarjan sijaan HBO:n Rooman kaltaisia ilmiöitä. Joukossa on tarpeettoman paljon hahmoja ja käänteitä jotka eivät monestikaan etene minnekään, mutta yritys syvempään kerrontaan on kuitenkin kunnioitettava.
Tähdet:
Son of Samson **
Son of Hercules in the Land of Darkness *
Gladiators of Rome ***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti