Aasialaisperhe iloitsee yhtä aikuisen naisen äänellä itkevää arviolta kaksivuotiasta lasta lukuunottamatta kun Maciste (Mark Forest) kaataa puun sillaksi yli laiskan puron. Hei c'mon, siinä on jotain 15 senttiä syvyyttä. Eihän sen yli kävellessä ehdi edes kastua. No kuitenkin, perheen äiti ennustaa Macistelle ja hänen tulevaisuutensa paljastamisen sijaan enne on vain intro elokuvan juoneen: mongolit vetävät kaikkia pataan siellä ja täällä ja kohta myös euroopassa.
On siis Macisten tehtävänä estää tyrannian leviäminen ympäri maailmaa ja hei, yksi mongolijohtajista näyttää karanneen Masters of the Universesta. Vai onko sittenkin kyseessä paha heppu elokuvasta Kersantti W - nykyajan Mad Max.
Varsin ärhäkkää toimintaa, mainion sarjakuvamaiset pahikset ja eläimille kiltti Maciste. Kun Maciste vielä kurmoottaa pahiksia kokonaisella puulla, mukana on taas wheel of pain (iso pippurimylly?) ja "i'm Spartacus"-kohtaus toisinnetaan feminiinisessä muodossa, niin hyvä hyvä.
KINDAR THE INVULNERABLE (Kindar, l'invulnerabile, 1965)
On synkkä ja myrskyinen yö kun salama iskee tappaen synnyttävän naisen ja ulos puksahtaa kuningas Emanin (Giulio Tomasini) vauva Kindar (joku vauva, vanhempana Mark Forest). Salamanisku on tehnyt vauvasta tuhoutumattoman ja vaikka kuinka hoviherrat testaavat vauvan sietokykyä puukottamalla niin mitään ei tapahdu. Koska tämä on tietenkin merkki siitä, että vauva tulee aikuisena olemaan maailmojen pelastaja niin vauva täytyy dumpata mäkeen ja hänet kaappaa itselleen nomadisulttaani Seymuth (Mimmo Palmara) joka kasvattaa Kindarin omanaan, aikeenaan sitten käyttää aikuista Kindaria kammetakseen kuningas Eman pois vallasta. Vau, juoni kaveri tuo Seymuth. Tietämättä totuutta isästään Kindar oppiikin halveksumaan Emania ja hänen hallintoaan, joten tottakai hän on valmis toteuttamaan valheisänsä Seymuthin tahdon. Luonnollisesti Kindarin tuhoutumattomuus pidetään salassa jopa häneltä itseltään, joten kohta tässä tarvitaan Samuel L. Jacksonia kertomaan särkymättömälle sankarille hänen ominaisuuksistaan ja kohtalostaan.
Seymuthin aavikkoheimon hyökkäykset ymmärrettävästi aiheuttavat haittaa Emanille ja kuninkaan Kindaria myöhemmin syntynyt veli Siro (Howard Ross) haluaa ottaa vastatoimet omiin käsiinsä ja oletettavasti Siro syntyi eri äidistä, sillä kuollut nainen voi kenties synnyttää kerran, mutta kaksi kertaa kuulostaa epäuskottavalta. Siro on tietenkin siinä uskossa, että kuolematon veljensä kuoli vauvana ja Kindar puolestaan ei ole tietenkään edes kuullut Sirosta, saati verisukulaisuudestaan häneen. Joten se tulee olemaan veli veljeään vastaan, jonka liekkejä vain lietsoo se, että Kindar oli aiemmin saanut sotasaaliina naisen, Kiran (Rosalba Neri) joka oli puolestaan alunperin järjestetty avioliittoon....
arvaatte oikein...
Siron kanssa.
Mukaan vielä Kindarista pahasti mustasukkainen tanssijaneito Nefer (Dea Flowers) ja siinähän sitä sitten riittääkin kuokeroa toisensa perään. Luonnollisesti syvällä sisimmässään Kindar on aina tiennyt ettei kaikki ole mallillaan, vaan hieman vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun.
Ei laisinkaan niin monimutkaisen oloinen elokuva kuin miltä se saattaa kuulostaa ja vaikka parissa kohtaa minun piti kelailla repliikkejä uudestaan ymmärtääkseni mistä hitosta hahmot puhuvat (siellä on pari kohtaa jossa koetetaan täytesanojen avustuksella kertoa kaikki mahdollinen taivan ja maan väliltä yhdellä hengenvedolla), niin silti aika simppelin sujuvasti ovat onnistuneet toteuttamaan tämän saippusarjamaisen juonivyyhdin avaamisen ja vaikka mukana ovatkin ne perinteisen pullisteluhuvittavuudet, tms., niin tarinallisesti tämä on yksi tämän boksin kiinnostavimpia.
Tähdet:
Hercules Against the Mongols ***
Kindar the Invulnerable ***
1 kommentti:
Kindarin yllätysmuna.
Lähetä kommentti