Juudean kuningas Herodin/Eroden/Herodeksen (Edmund Purdom) mielialat vaihtelevat. Välillä hän pelkää roomalaisia, välillä kannattaa heitä, välillä pelkää omia alamaisiaan, välillä pelottelee heitä, välillä pelkää perhettään ja ihan syystäkin kun kerran on ryöstellyt vaimoja ja teettänyt lapsia joista osa haaveilee isänsä kuolemasta. Siispä on aika suorittaa matka Roomaan voitelemaan suhteita ja avuksi tarvitaan uskollinen apulainen Aaron (Alberto Lupo) joka ei näe kuninkaassaan mitään muuta kuin hyvää, vaikka oma mielitiettykin vakuuttelee Herodin olevan kuolemaksi.
Matkalla Herod päättää jatkaa tietänsä yksin ja passittaa Aaronin takaisin kotiin, vannottaen miehen suojelemaan kuningatar Miriamia (Sylvia Lopez), mutta jos Herod ei palaisi Roomasta olisi Aaronin surmattava rouva jotta Herod ei joutuisi viettämään yksin iäisyyttä kadotuksessa. Käykin niin, että Herod vangitaan ja tieto kiirii nopeasti kotiin, mutta Herodin aiempi hoito vallanjanoinen Alexandra (Elena Zareschi) vääristää tietoa vangitsemisesta kuolemaksi, jolloin Aaron on pakotettu toteuttamaan saamansa käskyn. Tottakai samalla Aaron itsekin on päätymässä manan maille, sillä ex-kuningatar haluaa raivata tieltään kaikki Herodille uskolliset, jotta voisi esteettä nostaa hänen ja kuninkaan nynneröpoika Daniel (Andrea Giordana) valtaistuimelle.
Aaron ei kuitenkaan ole säälimätön tappaja ja säästää Miriamin hengen, päätyen siksi itse pakosalle. Toisaalla Herod on kuitenkin onnekas aikeissaan ja saa Rooman pään kääntymään, antaen Juudean kuninkaan pysyä vähintään marionettimaisena johtajana. Herodin paluu romuttaakin vallanjanoisten suunnitelmat ja mikä pahinta Miriamin tunteet ovat kuolleet vaikka keho ei, sillä miten joku joka rakastaa saattaa antaa sellaisen käskyn kuin Herod teki.
Nyt Herodin on puhdistettava petollinen hallintonsa ja korjattava aiheuttamansa erheet, mutta kun kuninkaana on pöpi niin tehtävä ei ole helppo. Ei etenkään kun Herodin toinen poika Antipas (Corrado Pani) haluaa itse valtaan ja täten isänsä kuolevan, ja niinpä edistääkseen aikeitaan hän muun muassa sepittelee tarinoita sen olevankin Aaron, uskollinen Aaron joka haluaa kuninkaaksi kuninkaan paikalle. Kenties Herodin on vain teloitettava kaikki vaimosta ystäviin, mutta se ei ainakaan korjaisi kuninkaan aivotoiminnan reikiä.
On valheita, petollisuutta, näennäistä valtaa, vainoharhoja, rakkautta, lavastettuja itsemurhia, perhemurhia, perinteisiä murhia, veli on poika, vaimo taitaa olla tytär, etc. Kunnon Borgioita siis.
Mainiosti näytelty, tarinallisesti kiinnostava ja kokonaisuutena varsin hyvin kasassa pysyvä eeppinen draama, joka ei nyt ehkä kuitenkaan mitään vau-elämyksiä tarjoile, mutta jonka katsoo erittäin sujuvasti läpi ilman eksymistä muihin ajatuksiin.
Yksi Herod the Greatin julistevaihtoehdoista tuo mieleen Disneyn.
Pieni masis iski kun huomasin Sylvia Lopezin kuolleen leukemiaan vain 26-vuotiaana samaisena vuonna 1959 kun tämäkin elokuva ilmestyi. Hänellä olisi ollut aika varmasti menestyksekäs ura elokuvissa edessään, jos ei olisi käynyt kuten kävi. Sen verran vahva kamerapersoona hän tuntui parin näkemäni elokuvan perusteella olevan. Niin ja nättikin kuin mikä.
Tähdet:
Herod the Great ***
Siinä sitten oli se Warriors-boksi ja vaikka joukossa oli joitakin melkein huippukohtia niin hyvässä kuin hyvässä huonoudessakin ja vaikka säästyin osalta elokuvista nähtyäni ne jo aikaisemmin sekä kirjoitettuani niistä jo muissa yhteyksissä, niin kokonaisuutena tämä paketti tuntui yhdeltä ylettömän pitkältä korkeintaan keskitasoiselta elokuvalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti