50 Movie pack: Warriors 38

COLOSSUS AND THE HEADHUNTERS (Maciste contro i cacciatori di teste, 1963)

Välihuomautus ennen itse elokuvaa: olen katsonut Colossus and the Headhuntersia nyt 1:38 min ja nauranut enemmän kuin aiemmissa elokuvissa yhteensä. Näin sitä pitää.

Taivas, maa ja ihmiset hehkuvat punaisena kun näemmä luolamiehet, varmaankin roomalaiset sotilaat ja vaikkapa luolanaiset säntäilevät ympäri ämpäri pakoon miniatyyritulivuoren syytäessä ilmoille tulta ja tulikiveä. Hienosti sytkäriliekki lepatttaa ja styroksikivet lentävät. Hysterian keskelle sattuu Colossus, jota tosin ei elokuvan nimestä ja jatkuvista maininnoista kannen juonikuvauksessa huolimatta kutsuta Colossukseksi, mikä on mielenkiintoista sillä nimivaihdos on kuitenkin taatusti tehty vain tähän jenkkidubbaukseen. Vaikka toisaalta tämä Colossus on näemmä myös Tarzan:

Kuitenkin, tämän kaaoksen keskelle sattuu siis Maciste (Kirk Morris) joka kuukausien merellä ajelehtimisen jälkeen oli viimeinkin löytänyt maata, joka on siis tämä tulivuorisaari joka uppoaa nyt tällä hetkellä meren syvyyksiin. Maciste ei anna jonkin maailmanlopunmeiningin sekoittaa ajatuksiaan, vaan heittää ilmoille sellaisen come with me if you want to live-kommentin ja saa pelokkaat pakenijat seuraamaan itseään kontikille, jolla sitten sellainen arviolta 20 hengen seurue jatkaa seilailua seitsemällä merellä.
Veteen uppoava saari räjähtää, sillä ilmeisesti meri on bensiiniä ja saarellahan oli se tulivuori.
Tarpeeksi hortoiltuaan matkalaiset saapuvat ystävällismieliselle saarelle ja Maciste lähtee varmistamaan saaren idyllisyyden päätyen saamaan samantien nuolen rintaansa, jonka vuoksi kuollessaan teeskentelee kuollutta, mutta hengittää niin raskaasti että rintakehänsä voisi toimia auton tunkkina. Onneksi kuoletusta yrittänyt metsästäjäduo seisoessaan uhrinsa vieressä ei huomaa kehon liikkeitä tai kuule puuskutusta, vaan he toteavat miehen olevan ns. killed by death ("he's dead, who cares") ja niinpä voidaan jatkaa matkaa jonnekin muualle. Nämä kaksi metsästäjää kuuluvat heimoon joka menee ottamaan vastaan myös muut rannalla odottavat tuholta selvinneet henkilöt, vangitsevat heidät ja vievät kyläänsä mestattaviksi. Hetken jo luulin katsovani post apokalyptista retrofutuelokuvaa, sillä tämä heimohan on The New Barbarians.

Niin ja mainittakoon ettei se aiempi punasävyisyys ilmeisesti ollutkaan tulivuorenpurkauksen ansiota, sillä iso osa elokuvasta on punainen kuin Scorpion veri.

No kuitenkin, Maciste siis vain hiukan ravistelee ja niin on kuolettava haava parantunut. Aika kovaa ravistelikin kun kerran haavakin vaihtoi paikkaa. Hetken päästä Maciste onkin uusien barbaarien kylässä ja tapaa siellä kuningatar Amohan (Laura Brown) joka toteaa, että tässähän meillä on legendojen ennustama sankarimies mereltä joka voi auttaa uusia barbaareja heidän omassa hädässään. Maciste on siis juhlittava heeros, mutta silti kuulemma myös täysin vihattava pelkuri saastakasa ja siksi Maciste vangittuine ystävineen saa poistua paikalta täydessä rauhassa. Ei siis liene ihmekään, että Maciste sanoo "i'm confused about your behaviour" sillä niin olen minäkin. Heti kun he ovat lähteneet kylästä iskevät pääkallonmetsästäjät ja vangitsevat kuningattaren viedäkseen hänet tuhman vallananastajan Kermesin (Frank Leroy) morsiameksi. Jep, peruspäivä toimistossa. On siis aika häiden ja tribaalirummutuksen ohessa nainen tanssii kanatanssia, kun taas toisaalla Maciste kulkee kadonneessa kultaisessa kauungissa etsimässä sokeaa kuningasta joka voisi palauttaa rauhan. No nyt Maciste nostaa jotain pölkkyä.

Aivan ihastuttuvan kehno elokuva. Tämä on juuri niitä joiden kohdalla kysyy
"mitä tapahtuu?"
ja saa vastaukseksi
"noin sinä sanot kun he ympäröivät sinut vankilan suihkutiloissa."
Koko elokuva tuntuu koostuvan satunnaisista toisiinsa liittymättömistä ideoista, jotka joku on sitten väkisin survonut yhteen ja koettaa väittää vakavalla naamalla, että joo, näin se oli tarkoitettukin. Ilmeisesti se tieto ei kuitenkaan ollut mennyt esimerkiksi näyttelijöille saakka, sillä he ovat taatusti olleet yhtä pihalla kuin elokuvan katsojakin. Colossus and the Headhunters kun pistää kaaoksenkin sekaisin. Joka muuten varmaan selittää myös sen miksi pääosan Colossus-Tarzan-Macistea esittävä Kirk Morris on riivatun vihaisen näköinen koko ajan. Koska häntä on alkanut kuvauksissa potuttamaan se, että koettakaa nyt päättää mitä tehdään. Ihan oikeasti, heppu näyttää koko ajan niin kiukkuiselta ettei häntä oikein edes uskalla katsoa koska kohta tulee vihainen kysymys siitä, että mitä sä oikein mulkkaat?

Ja hyvä niin, sillä elokuvan tolkuttomuutta on kiittäminen siitä, että sen parissa jaksaa viihtyä. Tälläisiä elokuvia minä kaipaan enemmänkin Warriors-boksin kaltaisilta julkaisuilta.

Tähdet:
Colossus and the Headhunters ~ (tai *****)