50 Movie pack: Warriors 34

MOLE MEN AGAINST THE SON OF HERCULES (Maciste, l'uomo più forte del mondo, 1961)

Hmm, elokuva alkaa samalla tunnuskappaleella kuin Ulysses Against the Son of Hercules, jossa siis lauletaan Herculeksen useamman pojan urotöistä ja samaa toistelee elokuvan avaava kertojakin. Ulysses tosin kisaili Herakleen, eli juurikin Herculeksen kanssa, joten nimesikö Hercules poikansa itsensä mukaan. Samapa tuo. Se vain sai puntaroimaan, että ovatkohan nämä kaikki tai melkein Son of Hercules-peplumit sukua toisilleen ja jos ovat, niin ehkei tuolloin olisi kannattanut edes dubbauksessa mennä muuttelemaan nimiä, vaan olisivat antaneet jokaisen esiintyä poikana eikä mielisairauden ilmentymänä. Vai onko Hercules sukunimi? Markku Hercules, Tauno Hercules ja vaikkapa Juhani Hercules.
No, tällä kertaa sankari on sitten Maciste (Mark Forest) jonka hupihetki vetää valasta rannalle keskeytyy kun valolle arat myyrämiehet kiusaavat viattomia rannalla. Jos silmät eivät kestä valoa, niin kannattaisi vetää Bonot tai ainakin Invasion of the Bee Girlsit.

Maciste saa kuulla myyrämiesten terrorisoineet siellä täällä, joten asialle on tehtävä jotain. Ennen lopullista matsia ehditään pelastaa myyrämiesten sitoma Bango (Paul Wynter), joka innostuneena vapaudestaan halajaa Macisten orjaksi, eikä suostu hyväksymän vapaudenriistoonsa kieltävää vastausta. Kuten Kikka aikoinaan lauloi "geisha mä olen sun" niin eipä siinä ole Macistellakaan sanavaltaa.
Kun tavallinen myyrä kaivautuu hiekkaan ymmärtää Maciste myyrämiesten asustavan maan alla ja sinne siis tie vie. Luonnollisesti myyrämiehiä johtaa julma valtiatar Halis (Moira Orfei) joka pakottaa orjiaan kierittämän jotain myllynkiveä, tms. Normimeininkiä.
Täten seuraa siis kivien nostoa, ihastuvaa kuningatarta, leijonan kolkkaamista ja myyrämiehet ovat mustasukkaisia Macistelle kunnes petollinen sateenkaari tappaa.

Myöhemmin vastaan tulee vielä elokuva nimeltä Fire Monsters Against the Son of Hercules, mutta tämän Mole Men Against the Son of Herculeksen niskoille pistin suurimmat odotukseni, sillä siinä on mukana myyräihmisiä ja se on aina hyvä asia.

Tässä onkin siis mukana useita riemastuttavan hölmöjä juttuja. Valolle pahuksen aroissa maanalaisissa myyrämiehissä jotka hämmentävän usein astuvat esiin auringonpaisteeseen olisi jo tarpeeksi ainesta hyvään huonoon elokuvaan, mutta kun mukana on vielä jotain voodomeininkiä jolla myyrämiehet teettävät ihmisistä orjia kantamaan kiviä, perusruoskimista, kaksintaistelu gorillaksi pukeutuneen ihmisen kanssa häkissä jonka tankojen välit ovat niin leveät, että hahmot astelevat sieltä välistä vaivatta ja tietenkin sankari Maciste joka vastustaa orjuutta, mutta suostuu ilomielin pitämään orjaa niin ilon ainakin pitäisi olla ylimmillään. Etenkin kun jostain syystä myyrämiehet näyttävät Alice in Chainsin Jerry Cantrellilta.

Valoa kuolemakseen pelkäävät myyrämiehet elävät maanalaisessa linnassa joka on paremmin valaistu kuin aurinkoinen päivä ja noustessaan maan pinnalle he pukeutuvat kuin Tähtien sodan hiekkakansa, mutta ottavat ilman tolkkua kasvosuojuksensa vähän väliä pois altistaen itsensä tuskaisella auringonvalolle. Toki elokuvassa koetetaan hetkittäin valehdella katsojalle, että kyllä siellä aika hämärää on vaikka valo onkin sitä luokkaa, että sillä näkee sieluun asti. Erinomaista tässä valosekoilussa on se, että kun myyrämiehet rankaisevat jotakuta kansastaan, alistavat he tämän auringonvalolle joka sitten muuttaa heidät Christopher Leen tavoin tomuksi ja luuksi, mutta miten hitossa se oikein toimii, kun nämä eivät selkeästikään ole mitään vampyyrejä jotka korventuvat heti kun paljas pinta koskee valoa, koska tällöinhän he eivät todellakaan chillaisi pihalla.
Se miksi aiemmin mainitsin, että ilon pitäisi mutta ehkei siis ole ylimmillään, niin vaikka elokuva onkin täynnä mainiota päättömyyttä, on se myös ajoittain sen verran löysästi kulkeva, että on mahdollista jotta laiskamatoisuus vie ajatukset pois siitä todellisesta hyvästä huonoudesta. Onneksi elokuva kuitenkin pelastaa itsensä siten, että aina kun se rupeaa tuntumaan rytmityksensä vuoksi hitaalta ja siten tylsältä niin heti perään tulee jokin kohtaus jossa esimerkiksi Maciste joutu kannattelemaan kuolettavaa painavaa seivästyskivilevyä ystäviensä yllä ja avustava orjatar kostuttaa sienen voidakseen juottaa kuolemaan vangittuja Macisten frendejä. Lähestyvä kuolema saa kyllä varmasti suun kuivumaan, mutta ehkei se jano kuitenkaan ole ensimmäinen ongelma joka tuolloin pitäisi ratkaista. Joten edeltävä hitaus unohtuu kun hämmennys sekoittaa. Eikä sitä voi olla vihainen elokuvalle jossa kuoletetaan yhdellä keihäällä neljä myyrämiestä. Sellaiseen ei edes Vlad Tepes pystynyt.

Tähdet:
Mole Men Against the Son of Hercules ~ (tai *****)