50 Movie pack: Warriors 33

Ennen seuraavaa miekkaa taikka sandaalia minun on osoitettava lievä tyytymättömyyteni tätä Warriors-boksia kohtaan. En nyt kritisoi sitä jo aiemmin mainitsemaani, että minulla on tämän paketin myötä turhan moni elokuva tuplana valikoimissani, sillä sellainenhan on ongelma vain heille jotka ovat hankkineet esimerkiksi sen jo muutamaan otteeseen mainitun 50 Sci-fi Classics-paketin tämän Warriorsin lisäksi. Nyt sivuan enemmänkin sitä myöskin jo kirjoittamaani seikkaa jossa totesin, että tässä on aivan liian paljon samankaltaisia ja -tasoisia elokuvia, jolloin niistä nauttiminen hieman väljähtyy kun näkee aivan liian monta kertaa "saman" elokuvan putkeen ja täten näistä paketin paremmistakin elokuvista pitäisi enemmän jos vertailukohteina olisi vaihtelevampia teoksia. Kyse kun ei ole siitä, ettäkö paketti koostuisi vain joistakin Kubrickin Spartacuksista ja Hestonin Mooseksista, taikka odotuksien mukaisesti pikemminkin Meet the Spartanseista, vaan pääosin juuri sieltä keskitason ihan hyvä-elokuvista ja se tekee tästä Warriors-kokoelmasta valitettavan tylsää seurattavaa. Onhan siellä ollut joukossa hauskoja kohtauksia ja varsin raflaavia nimiä, mutta vaikka tässä vielä on aika liuta elokuvia jäljellä niin pahoin pelkään koko paketin koostuvan Nispelin Pathfinderista ja Emmerichin 10, 000 BC:stä. Elokuvista jotka saattavat kestää ihan hyvinkin kertakatselun, mutta joista jää parhaimmillaan käteen vain se no jaa-fiilis, mutta tyypillisimmillään ei koskaan enää-ajatus. Siispä vaikka tässä olisi 50 elokuvan sijaan vain neljä elokuvaa, niin jos ne sattuvat olemaan kaikki yhtä ja samaa ei niitä jaksaisi yhtään sen paremmin ja siksi ystäväiseni, Warriors on tylsä kokemus.

Tässä vaiheessahan edessä tosiaan on vielä useampi elokuva joilla on mahdollisuus muuttaa mieleni ja vaikka todennäköisyys ei olekaan minkään mestariteoksen puolella, niin titteleiden perusteella siellä voisi olla odotettuja aivopieruja. Toivottavasti ei kuitenkaan mitään jo mainitun Meet the Spartansin sisaria, sillä mielelläni selviäisin tästä ilman itsemurhaa, mutta ehkäpä mukana voisi vielä olla jotain Arnold Strongia kuitenkin.

HERCULES AGAINST THE BARBARIANS (Maciste nell'inferno di Gengis Khan, 1964)

Synkät mongolit haluavat valloittaa vieläkin synkemmän Puolan, mutta eivät onnistu.

Suht' mielenkiintoinen elokuva joka tavoittelee hetkittäin hammeriaanisia kauhutunnelmia kun tavanomaisen Hercules-actionin oheen laitetaan verenhimoisia mongoleja ja puolalaiskylää jossa viattomia syytetään noituudesta, joka sitten johtaa sinne tuttuun talikko- ja soihtumeininkiin.
Eli kuten totesin vähintäänkin mielenkiintoinen, mutta kuitenkin samalla hyvin hämmentävä elokuva, sillä vaikka painajaismaiset ilmiöt kuten kavala jättikäärme, tarkoituksellisen verinen kuvasto ja muut tälläiset seikat tuovatkin macisteen mainiota vaihtelua, niin peplum vaikuttaa hieman väärältä paikalta sellaiselle. Näin ollen kauhu ja normaali miekka et sandaali eivät sovi yhteen sen paremmin kuin kulmikas tappi pyöreään reikään, mutta kolmannen kerran todettuna, aika mielenkiintoinen yritelmä. Olisivat vain pysytelleet siinä noituuden ja pakanallisuuden piirissä, eivätkä palanneet tuttuun pullisteluun (joka tosin normaalista poiketen on hetkittäin hyvinkin näyttävän brutaalia) niin ehkei se olisi elokuvaa oikeasti nostanut miksikään neronleimaukseksi, mutta olisi ainakin osoittanut oikeasti rohkeaa kaavasta poikkeamista.
Witchfinder General kohtaa Conanin.

Kun näkee Herculeksen matsin käärmeen kanssa, niin sitä väkisinkin rupeaa miettimään sen mahdollisesti innoittaneen myöhemmin John Miliusta.

Tähdet:
Hercules Against the Barbarians ***