torstai 13. marraskuuta 2014

50 Movie pack: Warriors 31 & 32

ULYSSES AGAINST THE SON OF HERCULES (Ulisse contro Ercole, 1962)

Herculeksen poika Herakles (Michael Lane) joka on Hercules on saanut jumalilta mission pistää Ulysses (Georges Marchal) eli Odysseus pulveriksi, sillä jälkimmäinen oli mennyt ja puukottanut Kyklooppia ainoaan silmään ja se ei omnipotentteja miellyttänyt. Tämä on puolijumala vastaan vähän normaalia terhaakkaampi mies, joten edessä on sellainen titaanien taisto jollaista ei ole nähty kuin sitten viimeksi. Tanner tömisee ja.... hellou, mitäs meillä on täällä?
Is your dad Liam Neeson? Because I'm Taken with you.
No kuitenkin, koska Hercules ei näemmä pärjää tehtävässään yksin palkkaa hän merimiehiä avukseen, mutta vaikka Ulysses saadaankin shanghaittua mukaan, niin macgyverismi on hänessa vahvana ja täten alta aikayksikön mies synnyttää laivalla tulipalon jolla sekä polttaa kahleköydet irti että myöskin upottaa Herculeksen laivan. Jahti siis jatkukoon.
Tasavahvat herrat eivät kuitenkaan etene suuntaan taikka toiseen, mutta pääsevät kuitenkin aiemmassa kuvassa nähdyn naisen, eli jonkin alkuasukasheimon kuningattaren Reginan (Dominique Boschero) vangeiksi ja vaikka miehet ehdottavatkin vapautensa vastineeksi leivänteon opetusta, niin täti ei siihen täkyyn tartu vaan haluaa uhrata miehet jollekin suurelle korppikotkalle.
Hercules ja Ulysses alkavat ymmärtämään, että taistelemisen sijaan heidän kannattaisi toimia yhteistyössä ja tässä vaiheessa mainittakoon, että Hercules on se duon vähempiälyinen, enemmän lihaksiinsa luottava osapuoli ja Ulysses hän joka ymmärtää sitomisen aikana jännittää lihaksiaan jotta voisi myöhemmin uloshengityksen yhteydessä vapautua köysistä.
Herculeksella on kuitenkin velvollisuutensa jumalia kohtaan, joita hän ei kuitenkaan Ulysseuksen kohdalla pääse toteuttamaan kun jokin random kuningas kaappaa Ulysseuksen ja vetää sellaista madness of king Georgea, että Herculeksen on ryhdyttävä pelastuspuuhiin. Jäätyään melkein styroksikiven murskaamaksi on Ulysseys menettänyt järkensä ja on vain varjo entisestään, kunnes pääsee miekoittamaan ihmisen hengiltä ja siksi Herculeskin ymmärtää kyseessä olevan ihan hyvä dude ja jumalatkin iloitsevat niin, että kuva muuttuu ylivalotetuksi.

Kelvollinen buddyelokuvan yritys joka nyttemmin tehtynä varmaankin olisi pääositettu The Rockilla ja Seann William Scottilla, mutta olisi toivottavasti hauskempi kuin heidän yhteistuotantonsa Welcome to the Jungle. Brr,,, tuskanhiki nousee ja kylmät väreet kulkevat selkäpiitä pitkin kun sitä elokuvaa ajattelee. Ei Ulysses Against the Son of Hercules ole ilmeisestikään tarkoitettu komediaksi kuten millainen esimerkiksi Welcome to the Jungle uskoo olevansa, mutta kyllähän tämä väkisinkin jokseenkin koominen on, vaikka sitä sitten tahattomasti. Olisikin ehkä ollut toivottavaa, että tarkoituksellista komiikkaa olisi lisätty, sillä Herculeksen ja Ulysseksen kisailu olisi hyötynyt vähemmästä kireydestä ja kun siellä kuitenkin on tälläisiä joukossa
niin vaikeahan sitä on ottaa elokuvaa täysin tosissaan.

Kokonaisuutta ajatellen elokuvan parhautta on Herculeksen ja Ulysseuksen suhde, mutta yksittäisistä seikoista elokuvan herkullisin osuus on kuitenkin edellisessä kuvassa olevan herran heimoa johtavan kuninkaan sekoilu. Hän kun pakottaa Ulysseuksen rakentamaan itselleen siivet jotta voisi lentää Ikaroksen lailla, korkeammallekin, mikä on varmasti fiksu ratkaisu. Onneksi hän on kuitenkin sen verran fiksu ettei aivan sokkona suostu kokeilemaan siipiä, vaan koekaniiksi pakotetaan yksi idioottialamaisista ja hän syöksyykin ilmoille murskaantuen maahan. Kuninkaan naurua päälle.

Miksiköhän elokuvan iloluonteisessa tunnuskappaleessa lauletaan usemmasta kuin yhdestä Herculeksen pojasta? Vai oliko tämä Hercules/Herakles jakomielitautinen ja siksi yhdessä kehossa oli monta poikaa ja isä.

URSUS IN THE VALLEY OF THE LIONS (Ursus nella valle dei leoni, 1961)

Ursus kohtaa Jeremy Ironsin.
Ah, sori. Siis Lion, ei Irons. Mutta Irons oli lion.

Vauvaursus pelastetaan kun taas joku julma vallananastaja Ayak (Alberto Lupo) paloittelee kuninkaallisia perheitä palasiksi ja aikuiseksi Ursus (Ed Fury) kasvaa sitten leijonien seurassa,,, laaksossa. Joten siinä se elokuvan nimi sitten tulikin jo toteen.
Ursus on siis kuin Mowgli, Tarzan, taikka Peter Nygård. Tiedättehän, se vaatemoguli joka vikitteli muun muassa Linda Lampeniusta.
Ursus hengailee leijonien kanssa ja käy välillä auttamassa milloin missäkin pulassa olevia ihmisiä, kuten jotain sutenööriä, jolta sitten nappaa yhden naisen (Mariangela Giordano) vaimokseen. Huvittavaa on, että hän ottaa naisen omakseen ilman kohteen (joka on tuolloin tajuttomana) suostumusta vieden karuun luolaansa ja kun nainen säikähtää tapahtunutta niin Ursus sanoo jotain sellaista kuin mikä hätänä, etkö ymmärrä olevasi vapaa. Mutta eihän hän ole yhtään paremmassa asemassa kuin äsken. Omistaja vain vaihtui. Tästä syystä nainen jolla on nimikin saa pysyä nimettömänä, sillä mitä turhaan sitä inhimillistämään esineitä.
Kun paha vallankaappauksella bossmaniksi noussut ilkimys saa kuulla murhaamansa kuninkaallisen perheen jälkikasvun, eli Ursuksen olevan edelleen hengissä, on asia korjattava, mutta odotetusti Ursus voittaa.

Öö, okei.

No eipä se oikeasti haittaa. Kyllä tämä ilmeisesti kuitenkin on värielokuvaksi tehty, sillä googlaus löytää värikuvia elokuvasta jotka eivät vaikuta jälkivärjätyiltä ja tämä elokuvan mustavalkoisuus puolestaan näyttää samalta kuin useamman kopion jälkeinen kulunut värittömyys. Niin ja elokuvahan löytyy väreissä muun muassa Youtubesta, että se siitä mustavalkoisuudesta.

Ei mitään niin ihmeellistä, että keksisi mitään oikeasti ihmeellistä sanottavaa. Viihdyttävintä elokuvassa ovat telmimiset kissaeläinten kanssa, sillä kissat ovat parempia kuin koirat. Tosi on. Muutoin ja ilmankin kyseessä on korkeintaan tavanomaista ajantappoa.

Tästä muuten tulee aikalailla Tarzanit mieleen sillä sen ohella, että kyseessä on elokuva jossa on lannevaatteessa hytkyvä mies jolla on mielenkiintoisen esineellistävä suhde ulkopuolelta tulleen naisen kanssa ja siellä painitaan leijonien kanssa, niin eräässä kohtauksessa on mukana jopa se tarzanleffojen vakiotemppu jossa joku on hukkumassa juoksuhiekkaan. Enää puuttuu se kulku vuoristopolulla jossa nimetön alkuasukas vuoronsa perään putoaa wilhelmhuudon avustamana kuolemaansa.

Tähdet:
Ulysses Against the Son of Hercules **
Ursus in the Valley of the Lions *

2 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Ursus?

http://img2.wikia.nocookie.net/__cb20090217005740/planetoftheapes/images/1/1a/Ursus_2.JPG

...noir kirjoitti...

Sama mies, välillä vain parta ajettuna.

Apinasarjassahan on hyvin paljon nimiä muistuttamassa antiikin Kreikasta, Roomasta ja jumalista, sillä tuleehan siellä vastaan kaikkea Maximusta ja Caesaria ja eikös Zaius kuulostakin eräältä ilmanmuutoksen jumalalta.