50 Movie pack: Warriors 17 - 19

DAMON AND PYTHIAS (Il tiranno di Siracusa, 1962)

Reilu peli on käynnissä kun eräs papparainen tulee varoittamaan Syrakusan kuningasta Dianysiusta (Arnoldo Foà) mahdollisesta lähestyvästä uhkatekijästä, eikä mies kelpuuta palkkioksi rahaa jota on saamassa koska ilmoitti asiansa kaikessa ystävyydessä, joten papan palkkio vaihdetaan keihääksi vatsaan.
Jep, meneillään on taas kahden valtion välinen sota ja toinen puoli, eli Syrakusa edustaa tuttuun tapaan sitä pahuutta, Ateenan ollessa valon ja ilon asialla. Se mainittu uhka sitten on ateenalaisten halu solmia rauha ja elää sovussa kaikkien kanssa, sillä kaikki kiistat tulisi ratkaista korkeintaan sanallisesti ja filosofiaan turvautuen, ei keihästämällä ystäviä.
Kreikkalainen suoraselkäinen nuorimies Pythias (Don Burnett) saa tehtäväkseen mennä jostain who cares-syystä Syrakusaan ja ei suorasta selkärangastaan huolimatta uskalla kertoa siitä vaimolleen ja ihan syystäkin, sillä hitto kuinka rasittava valittaja tuo nainen onkaan. Joka asia maan ja taivaan välillä kiukuttaa häntä ja kun Pythias delegoi lähtönsä kertomisen vaimon parhaalle ystävälle, niin tämä reagoi asiaan kieltämällä ystävyyden, sättimällä häntä ja toivomalla, että parhaimman ystävän mies kuolee koska tämä paras ystävä muka tahallaan ajoi Pythiaksen tuhoon ja turmioon. Pythias, hyvä mies, ota ero.
Pythiaksesta puheen ollen, Syrakusaan saapuessaan hän tapaa ryöväreitä jotka ryöstävät hänet, mutta samalla hän ystävystyy ryövärilauman johtajan Damonin (Guy Williams) kanssa. Rehti ja reipas Pythias sekä äitinsäkin kolikosta myyvä veijari Damon eroavat kuin yö päivästä, mutta niin vain vastakohdat vetoavat ja kun Pythias vangitaan väitetystä salaliitosta Dianysiusta kohden ja tuomitaan kuolemaan, pyytää omatuntokolkuttavainen Damon lupaa astua pantiksi ystävänsä tilalle, jotta hän pääsisi vielä käymään kotonaan hyvästelemässä vaimonsa sekä ystävänsä. Jos Pythias jäisi niille teilleen saisi Dianysius ainakin yhden miehen hengiltä, mutta Damon uskoo vakaasti Pythiaksen paluuseen.

Ehdottomasti mielenkiintoinen tarina joka tosin menettää hieman jännitysmomenttiaan siinä, että se oli Pythias jonka täytyi valita jättääkö palaamatta kokemaan tuomio vaiko antaa sijaiskärsijän kuolla. Tällä kyllä luotiin ihan onnistunutta moraalista dilemmaa, niin siltikin päätösten parissa kamppailu olisi ollut ehkä väkevämpää jos valinnan olisi joutunut tekemään kiero Damon. Vaikka Damon jättäytyykin pantiksi ja mahdolliseksi kuolemantuomion vastaanottajaksi, niin se ei tunnu hänen kannaltaan aivan niin riskialttiilta päätökseltä koska niin hän kuin minä katsojan ominaisuudessakin uskoin heti Pythiaksen rehtiyden johtavan ainoaan oikeaan valintaan, eli ystävänsä hengen pelastamiseen omansa vaarantamalla. Kun taas Damonin kohdalla ei kenties olisi uskonut hänen paluuseensa. Hyvä tarina siltikin.

Burnett ja Williams pelaavat mainiosti yhteen luoden uskottavasti ajatuksen siitä, että he voisivat ollakin ystäviä, mutta sitä hieman samalla tavalla kuin Blondie ja Tuco (tosin vain Damon edustaa molempia), jolloin vähintään epäilys odottaa mielessä.

THE FURY OF HERCULES (La furia di Ercole, 1962)

Vieras otetaan vastaan kuten asiaan kuuluu, eli muilutuksella. Mutta tämä vieraspa on Hercules (Brad Harris), joten pukarit muksautetaan nurin ja Hercules voi mennä johonkin kylään osoittamaan mahtinsa työntämällä isoa kiveä. Mies kulki läpi maiden ja mantujen, halki dimensioiden ja astraalivyöhykkeiden tapaamaan vanhaa ystäväänsä, mutta tuo ystävä oli jo kuollut pois joten sankari voi palata takaisin kotiinsa. Hetkinen vain, jää nyt vielä hetkeksi chillaamaan kuolleen ystäväsi tyttären Cnidian (Mara Berni) seuraksi, sillä onhan tuosta aiemmin pikkutyttönä tapaamastasi henkilöstä tullut kaupungin tyrannivaltias ja hän osaa järjestää juhlia joista ei juomia, tanssijoita ja salamurhayrityksiä puutu. Tosi on, Cnidia on vihattu ilkimys josta muut tuhman petolliset salaliittopoliitikot (mm. Serge Gainsbourg) koettavat päästä kuolettavasti eroon ja nyt Cnidia himoitsee Herculeksen vantteraa runkoa, manipuloiden miehen ystävyyttä edesmenneeseen neidin isään. Hercules rupeaa siis vetämään pahiksia turpaan suojellakseen Cnidiaa, tietäen kuitenkin oman Whitneynsä Costnerille olevan yhtä paha kuin vastustajatkin. Onneksi siellä on jonkin plavelustyttö Daria (Luisella Boni) joka myöskin haluaa Herculesta, mutta on himoistaan huolimatta se elokuvan kiltti suloinen henkilö joka paljastaa lihassankarille kaikkien ympärillä olevien petollisuuden. Mitä hittoa tämä on olevinaan, kun Hercules kohtaa vihamielisiä elefantteja ja hän ratkaisee pulmatilanteen puhumalla fanteille. Onneksi hän sentään joutuu myöhemmin osallistumaan erinäisiin hassuihin taisteluihin, kun hyppäämään Army of Darknessistakin tuttuun piikkiseinäiseen aukkoon tappelemaan... öö... ihmiskarhuapinan kanssa? Ihmiskarhuapinoiden heikko kohta on halaus.
Tätä seuraa kaksintaistelu piikkimatolla jossa molemmat kamppailijat ovat kahlehdittu erilleen toisistaan jotta tappelussa olisi mitään järkeä. Ei se mitään sillä kohta Hercules on lavastettu kuoliaaksi , mutta on samaan aikaan jossain muualla ja ilmaantuu isosta saviruukusta.

Rutiinimättöä Herculeksen nimissä, joten mitään muuta keskittymistä ei elokuvan aikana kaivata kuin korvien heristelyä jotta saa selville välillä pahastikin puuroutuvasta äänestä. Hetkittäin elokuva tarjoaa riemastuttavia aivopieruja, kuten jo juonikuvauksessa mainitut taistot ja elokuva sentään sisältää sopivan verran vauhtia ja vääriä tilanteita.

Ymmärtääkseni Serge Gainsbourg ei ollut mukana tieteiskökköklassikossa Killers From Space,  mutta saatan erehtyäkin.

CAESAR THE CONQUEROR (Giulio Cesare il conquistatore delle Gallie, 1962)

Julius Caesar (Cameron Mitchell) on vallannut lähes koko euroopan ja sanotaan vaikkapa ursa majorinkin siinä samalla, mutta yksi pieni gallialaiskylä jaksaa pistää vastaan ja miksi se kuulostaa niin kovin tutulta?
Siinä sivussa Caesarin ollessa rintamalla pitämässä strategiakokouksia saa hän vaivoikseen kotona Roomassa olevien senaatin jäsenten epäluulot siitä, että hän olisikin pahasta valtakunnan kasvulle. Tosin senaatti sikseen, sillä gallialaiset tulloo.

Lopputaistoa lukuunottamatta vahvasti keskustelupainotteinen elokuva pysyttelee mukavan tasapainoisesti asiallisuuden linjoilla, mutta sortuu siitä syystä ajoittain pitkästyttävyyteen (100 minuuttia on hieman liikaa), joka johtunee pitkälti siitä, että vaikka dialogi onkin ihan hyvää ja tosiaankin pysyttelee asiallisena, niin siinä ei ole juuri mitään Rooman valtakunnan mahti tulee säilyttää-repliikkejä syvempää sanomaa. Ja vaikka tuota lausetta toistellaan eri muodoissaan niin Caesarin, senaatin jäsenten kuin rivisotilaidenkin toimesta, niin kukaan ei kerro miten valtakunta olisi ongelmissa tai miten se mahti säilytettäisiin. Tämä asioiden perustelemattomuus lienee historian tuntemuksen peruja, jonka vuoksi kun elokuvan hahmoista ei kerrota käytännössä mitään (Caesar on Caeser, siinäpä se) ollaan myös luotettu siihen, että jokainen katsoja tuntisi mainitut henkilöt ja tapahtumat jo aloittaessaan katselun. Toki minäkin uskon, että Caesar on tuttu muutoinkin kuin vain Asterix-sarjakuvien ja Iggy Popin levyn myötä,
mutta liiallinen luottamus on selvästikin johtanut siihen, että ollaan tyydytty tilanteeseen jossa ei olla uskottu olleen tarpeen kertoa mitään eikä täten olla oikeasti kerrottukaan mitään, vaan jääty paistattelemaan päivää. Tästä syystä elokuva alkaakin kuin kesken ja todellakin tuntuu loppuvan kesken.
Sääli siksikin, että tämä oli tähän mennessä tämän boksin ensimmäinen draamapainotteinen elokuva joka ei tainnut kertaakaan sortua tahattomaan koomisuuteen. Onhan siellä tietenkin joitakin huvittavia elementtejä, kuten vaikkapa vastustajina olevien gallialaisten esittäminen pelkkinä ilkeinä barbaareina sivistyneiden roomalaisten rinnalla, mutta ei mitään hahahaa, minä lyön kamelia-juttuja.

Ja kuka pentele on käyttänyt kännykkäänsä tehdessään tätä dvd-kopiota. Siellä kun kuuluu pariin otteeseen se nykivä räpätys joka oli jokunen vuosi sitten vielä tuttua kun puhelin oli liian lähelle televisiota.

Tässä kohtauksessa on kaksi ihmistä juttelemassa.

Tähdet:
Damon and Pythias ***
The Fury of Hercules **
Caesar the Conqueror **