50 Movie pack: Warriors 15 & 16

HERO OF ROME (Il colosso di Roma, 1964)

Taas kerran kansa näkee nälkää ja nyt vuorostaan roomalaiset sotivat toscanalaisten kanssa, mutta ei huolta niin kauan kun roomalaisilla on apunaan väkivahva Mucious (Gordon Scott) joka heittelee puunrunkoja kuin hammastikkuja. Mucious? Ihan tosi, Mucious? Se ei vain kuulosta miltään actionsankarin nimeltä. Miksei hän voinut olla vaikka Jack Steel.
Mucious päättää yksinään tunkeutua toscanalaisten leiriin tappaamaan jotain lempeämielistä kuningasta ja vaikka paikan vartijat koostuvatkin idiooteista niin silti Musse jää vangiksi ja vaikka koko ajan uhoaa tappavansa ja mankeloivansa ja tekevänsä kaikkea pahaa ystävällishenkiselle kuninkaalle saa hän pitää miekkansa. Kunkku on valmis antamaan kaiken anteeksi ja sitten Mucious työntää kätensä tuleen ja uhoaa edelleen tappavansa kuninkaan, joten hän saa palata turvallisesti kotiinsa. Älä päästä sitä menemään. Etkö nähnyt kuinka hän työnsi kätensä liekkeihin ihan noin vain vaikka huvin vuoksi.
Myöhemmin Mucious valitteleekin ettei käsi oikein funkkaa toivotunlaisesti. SINÄ TYÖNSIT KÄTESI LIEKKEIHIN VAPAAEHTOISESTI! Siispä rakennetaan Army of Darkness-rautakäsi ja jatketaan sotimista.
Paha verenhimoinen sotaherra Tarquin (Massimo Serata) haluaa vallan itselleen ja siksi suostuu sopimaan Muciousin kanssa vuoden mittaisen aselevon ja aikoo samantien puukottaa Mussen hengiltä kaikkien todistajien nähden. Ken miekkaan tarttuu saa rautakädestä.

Vakavalla naamalla esitettyä älyvapautta ja täten katselua haittaa hienoisesti päänpuistelu, mutta ainakin pääosan esittäjä on niin jäykkä, että on suoranainen ihme ettei hän katkennut ihan noin vain vaikka huvikseen.

THOR AND THE AMAZON WOMEN (Le gladiatrici, 1963)

Kauan kauan sitten elivät sotaisat amatsonit. Naiset jotka pitivät herkkiä miehiä orjinaan ja keksivät väkivallan fight clubeissa joissa neidot taistelivat veressä suin kuolemaansa saakka. Arvasinkin etteivät miehet voineen keksiä väkivaltaa ja silti meitä poloisia kategorioidaan sellaisen kannattajiksi ja osallisiksi käärmekultin bakkanaaleihin. Fyysisen ja henkisen väkivallan ohella naiset näyttivät keksineen myös vatsastapuhumisen jalon taidon, tai sitten sitten ääniraita on vain hiukan vinossa.
Amatsonien keskuudessa alkaa kulkemaan tarinoita salaperäisestä miehestä joka muun muassa on tapellut gorillan kanssa häkissä ja taputellut leijonia, mutta voiko se olla mahdollista, sillä miesten voimat kun ovat tähän mennessä ilmenneet vain puhtaan pyykin muodossa. Tämä outo ilmestys on saatava amatsonien käsiin. Tuo mies on Thor (Joe Robinson), joka koettaessaan vältellä yhteenottoa amatsonien kanssa putoaa kalliolta tajuttomuuteen ja puolialaston kimmeltävä lihaskimppu Ubaratutu (Harry Baird) vie hänet hämärään luolaansa, sänkyynsä ja jalan imeskelyyn. Tämä elokuva taitaa kulkeakin hieman eri suuntaan kuin oletin.

Ubaratutu koskettelee Thoria takaa käsin ja toteaa "it's going to be very painful" ja minäkin olen katsonut Kylmää rinkiä joten uskon näihin sanoihin täysin.
Amatsonit kaappaavat naisia gladiaattorileikkeihinsä ja yksi neidoista on Tamar (Susy Andersen), joka tietenkin on ymmärtääkseni Thorin rakkauden kohde joko sisarena taikka verisukulaisuuden ulkopuolelta. Tai sitten ei ole. Siispä Thorin on lähdettävä pelastamaan Tamaria ja muita orjiksi kaapattuja, jolloin Ubaratutu lähtee seuraksi ja suuntana on Babylon. Tajusitteko? Babylon.
Näisä seikoista huolimatta varsinainen päätähti on Tamar, jonka pitää nostattaa kapinaa amatsonien orjien joukossa ja kamppailla elämänsä puolesta, toteuttaakseen jonkin tyypillisen ilmestyskirjan ennustuksen yhteiskunnan romahtamisesta.
Lasten kautta esitetään tietenkin se yhteisymmärryksen ja sovun synty.

Lähes taukoamatta tahattomaan koomisuuteen ajautuva elokuva koettaa ilmeisesti kertoa sitä ikivanhaa tarinaa siitä kuinka ennakkoluulot pitää karistaa pois ja lopulta saamme huomata olevamme kaikki samanlaisia. Mutta miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia?

Tämän elokuvan kohdalla kiinnostavinta on Tamarin vankeus ja taistelu ulos sieltä, joten olisi kannattanut suosiolla dumpata Thor mäkeen ja keskittyvä täysin toimimaan Linda Blairin ja Pam Grierin naisvankilaleffojen esikuvana. Enkä tarkoita tätä vain koska haluan katsella kissatappeluita, vaan myös koska tässä elokuvassa hahmojen onttoudesta ja ajankuvaan huonosti sopivasta maskeerauksesta huolimatta naishahmot ovat ainakin jonkinlaisia persoonallisuuksia, kun taas Thor on vain taas jokin aivoton lihaskimppu joka on mukana vain koska on mukana. Thor vaikuttaa muutenkin olevan elokuvassa sivuhenkilö, enkä täten laisinkaan ihmettele miksi tämä on julkaistu myös nimellä Women Gladiators, sen ollessa huomattavasti kuvaavampi todellista sisältöä ajatellen.
Mikä ihmemies se sellainen Thor on-aloituksesta huolimatta elokuva painottaakin paremmin vangittujen naisten kuolettavia vastentahtoisia kaksintaisteluita ja hetkittäin ystävystyvien naisorjien välillä koetut puntaroinnit tulevista kamppailuista uusien kavereiden kanssa herättävätkin jonkinasteista ajatusta ja kun eräässä vaiheessa sielunsisaren taposta kieltäytyvä neiti suorittaa mieluisampana valintana itsemurhan, on siinä mukana paljon enemmän sisältöä kuin jossain kalsariasuisessa Thorissa juoksentelemassa ja nostamassa painoja.

Tähdet:
Hero of Rome *
Thor and the Amazon Women **