Prince itse vaikuttaa musiikkinsa ulkopuolella vähintäänkin mielenkiintoiselta persoonalta, mutta sellaiselta jonka kanssa menisi varmastikin hermot jos joutuisi viettämään antoisaa iltaa yhdessä. Hän on Jehonvantodistajapano-orhi ja känkkäränkkä joka muistetaan etenkin 80-luvun mestariteoksistaan (Sign o' the Times, When Doves Cry, etc.), osallisuudestaan parental advisory-merkinnän syntyyn, tälläisistä näkökentän heikennyksistä:
Ja tietenkin sieltä känkkäränkkäpuoleltaan riidasta levy-yhtiönsä kanssa joka johti poskeen kirjoitettuun slave-sanaan, kuuluisaan nimisekoiluun ja joihinkin vasemmalla kädellä vedettyihin levytyksiin joilla pyrittiin sekä täyttämään pikaisesti levytyssopimuksen vaatimukset, että varmasti myös pottuilemaan levymoguleille (mm. Emancipation, joka on kolmen cd:n edestä silkkaa tylsyyttä).
Princen levy-yhtiöriita johti musiikillisesti miehen tähänastisen uran ailahtelevimpaan osaan, mutta synnytti myös joitakin erittäin kiehtovia elämyksiä. Joten aivan pahasta se ei ollut. Lisäksi tosiaan sen kauden vuoksi saimme seurattavaksemme riemastuttavan nimisekoilun jossa mies halusi olla luomansa symboli, joka muun muassa ansiostani pääsi jopa Da Vinci koodi-aiheiseen ikkunasomistukseen:
Oli se sitten piirretty symboli, kirjoitettu symboli, The Artist Formerly Known as Prince, TAFKAP taikka Victor (ihan oikeasti), niin Prince oli aina Prince ja siksi varmasti palasikin takaisin Princeksi ja sai aikaiseksi Musicologyn sekä 3121:n, palauttaen uskon tasalaatuisempaan muusikkoon.
Yksi tämän symbolisekoilun aikaansaannoksia oli pitkäsoitto Rave Un2 the Joy Fantastic, joka omasta mielestäni kuuluu miehen parhaimpien levyjen joukkoon, mutta jäi aikoinaan valitettavan pienelle huomiolle. Huomautettakoon tosin, että sen levyn onnistuneisuus korostuu ehkä liiaksikin ympärillä olevien joidenkin erittäin heikkojen levyjen vuoksi.
Tuohon Princen nimisekoiluun liittyen Rave Un2 sisältää yhden mainion seikan:
Tuo Rave Un2 tuli nyt mainituksi eräänlaisesta yhteydestään vuorossa olevaan konserttitaltiointiin ja vain osoituksena siitä, ettei hän kuitenkaan antanut ulkomusiikillisten seikkojen aina vaikuttaa pääasiaan.
Kuitenkin Princen hirmuinen Rölli-olemuksesta kieli aikoinaan myös hänen ehkä hieman liiankin tiukka asenteensa fanien viatontakin kunnioitusta kohtaan, kun esimerkiksi Youtubea ja vastaavia palveluita varten hän oli väitetysti perustanut erikseen tiimin pitämään huolen siitä ettei vaan vahingossakaan kukaan levittäisi hänen musiikkiaan sillä tavoin. En nyt tiedä kuinka paljon tuosta on lopulta totta ja sinänsä ymmärrän sen tuulimyllyjä vastaan taistelun, mutta totta on ainakin se ettei yhdessä vaiheessa Princen musiikkia päässyt juuri laisinkaan kuulemaan esimerkiksi Youtuben kautta ja se ei varmasti johtunut siitä etteikö sitä olisi yritetty ladata sinne. Se oli silloin se ja nyttemmin on tubekin täynnä Princeä, joka varsinkin tälläisen konserttitaltioinnin kohdalla on hyvä asia, koska silloin tarvitaan jotain esimerkkiä näytettäväksi. Kunnes tietenkin video poistetaan ja täällä oleva linkki tarjoaa vain maininnan tyhjyydestä. Tämä myöhemmin esille tuleva esimerkki konsertista ei ole se minkä olisin halunnut pistää esille, mutta tyydytään siihen mitä saadaan ja hyvähän sekin on, ettei kyse ole mistään huonosta valinnasta.
Rave Un2 the Year 2000 vaikuttaisi nimensä ja kuviensa perusteella olevan vahvasti Rave Un2 the Joy Fantasticiin liittyvä konserttitaltiointi, mutta kenties yllättäen näin ei olekaan. Eihän siellä ole kuin pari hassua kappaletta tuolta edellä mainitulta levyltä ja pääosin esitys tarjoileekin satunnaisemmallekin fanille tuttuja kappaleita aina konsertin aloittavasta Let's Go Crazysta hittiveisuun 1999, jonka piti olla vuodenvaihtumisen kunniaksi maksutv:ssä esitetyn konsertin päätös parillakin tavalla. Konsertin luonnollinen päätöskappale ja myöskin vuoden 2000 kunniaksi eläköityminen, sillä kannattaako enää bilettää kuin vuosi olisi 1999 jos se tarkoittaa mennyttä? No, kuulemma Prince on sittemmin palauttanut kappaleen live-esiintymisiinsä, joten ehkä sitä kaivataankin mennyttä aikaa.
Princen omien biisien ohella mukana on aika runsaasti lainakappaleita, joiden esitysavussa ovatkin niiden alkuperäisesittäjät (Lenny Kravitz, etc.), mutta vieraista sun muusta huolimatta itse Rave Un2:n livetilanne on aika askeettinen. On bändi, on lava, on jotain rättejä roikkumassa katosta ja on värivaloja, mutta ei muuta. Eikä hitto vie muuta tarvitakaan, sillä kun Morris Day saapuu lavalla vetämään Jungle Loven niin sitä vähät välittää onko esitteillä mitään Pink Floyd-massiivisuutta koska karismaattiset esiintyjät ja fuckin' cool funkpop ovat kaikki mitä tarvitaan. Jalka nykii, pää hytkyy ja tekee mieli laittaa päälle vakosamettia. Oh yeah!
Tietenkin kun kyseessä on artisti joka on usein panostanut visuaalisuuteen vähintään hassujen vaatteidensa taikka partamalliensa avustuksella, niin lavarakannelman pelkistyneisyys vaikuttanee aluksi hieman erikoiselta ratkaisulta, varsinkin ottaen huomioon kyseessä olevan ns. uudenvuoden bileet. Tämä konsertti on kuitenkin Princea parhaimmillaan. Hyviä biisejä, makeita pukuja, kauniita kissoja, kujan kovimpia kolleja ja popin pieni suuri mies isompana sekä terävämpänä kuin Guiron koskaan. Eikä ego tule missään vaiheessa estämään muiden esilläoloa, sillä kaikilla tulee olla loistofiilis ja kaiken tämän ansiosta kyseessä on konserttitaltiointi joka saa toivomaan olleensa itse paikalla, mutta kelpuuttaa tilanteen tälläisenäänkin, sillä hitto soikoon kuinka hyvin potkii. Ihan niin kuin vielä syntymätön Lionel Messi äitinsä vatsassa.
Kaikille hyvien bileiden ja loistavan musiikin ystäville.
Kuitenkin koska kyseessä oli nimenomaan uutta vuotta juhliva tapaus ja niin vuoden kuin kappaleen 1999:n silloinen siirto historiaan, niin ehkä vieraat saivat hieman liikaa tilaa ja kenties kappalevalikoima olisi voinut olla enemmänkin princehittipainotteisempi kuin mitä nyt on.
Lisämateriaaleista löytyy haastatteluita jotka ovat yhtä kuin noin kahdeksan minuuttia irrallisen oloisia lentäviä lauseita joissa muusikot kertovat lähes ei mitään ei mistään, muutaman kappaleen verran lisää livemusiikkia, jotain Princen tekstimuotoista manifestoa ilkeistä levy-yhtiöistä ja muusikoiden valjastamisesta tuotteiksi, ja tietenkin oma suosikkini, mainos tuolloin saatavilla olleesta Princen spesiaalijulkaisusta: seitsemän cd:n paketista joka sisältää jopa 700 samplea Princen kappaleista ja maksoi silloin ainoastaan 700 dollaria.
Okei, ei se nyt niin ahne juttu ole kuin miltä kuulostaa, sillä paketti oli suunnattu ensisijaisesti tiskijukille ja muusikoille, ja ostajat saivat tuolla summalla ikuisen rojaltivapaan käyttöoikeuden ostamiinsa sampleihin.
Herääkin kysymys, että ostikohan kukaan tuota pakettia, sillä luulisi jonkun DJ Shadowin tai Scooterin tehneen jo levyn princesampleilla. Scooter? Hahaha! Voi luoja.
Tähdet: ****
Prince: Rave Un2 the Year 2000
1 kommentti:
"Ja tietenkin sieltä känkkäränkkäpuoleltaan riidasta levy-yhtiönsä kanssa joka johti poskeen kirjoitettuun slave-sanaan, kuuluisaan nimisekoiluun ja joihinkin vasemmalla kädellä vedettyihin levytyksiin joilla pyrittiin sekä täyttämään pikaisesti levytyssopimuksen vaatimukset, että varmasti myös pottuilemaan levymoguleille (mm. Emancipation, joka on kolmen cd:n edestä silkkaa tylsyyttä)."
On toisaalta hyvä muistaa, että nämä egotripit sai tuta paitsi mogulimulgero, myös herran artistin fanit. Tosin tähän kantaan voi vaikuttaa suht välinpitämätön asennoitumiseni pätkän popitteluihin :/
Lähetä kommentti