Pekko ja massahurmaaja (1995)

Suomalaisessa suviyössä kulkee pahuuden lihallistuma. Hän vaanii viattomia naisia, viiltelee heidät Alibin kansikuvamalleiksi ja nauraa päälle akuankkamaisella äänellään.
Mitä?
Ai se onkin vaan Pekko, tuo pulisonkinen maaseudun poikamies joka saa jopa Lauri Tähkän vaikuttamaan hyvältä seuralta. Mutta Pekko, tai siis ystävien kesken Pekhomet ei ole ainoa saatanallinen ilmestys elovenan seassa, sillä Tyräahoon saapuu itse auervaaramainen massahurmaaja Markku (Tapio Liinoja), jonka mustaan sieluun Pekko näkee kuin peiliin katsoisi. Kuitenkaan muut eivät huomaa sielujensyöjän saapuneen keskelle lammaslaumaa ja Pekon kannalta pahin juttu on se, että miehen sydämen valittu Pipsa (Satu Silvo) on suunnittelemassa naimakauppaa Markun kanssa. Tämä on oikeasti eräänlainen helpotus minulle, sillä olin jotenkin jäänyt siihen uskoon jotta Pipsa olisi Pekon sisar ja tuolloin Pekon lihallinen himo Pipsaa kohtaan tuntui jotenkin väärältä, mutta nyt se on vain pelkästään creepyä kun moottorikauhu Pekko stalkkaa Pipsaa kaukaa, mutta ei uskalla tehdä vieressä huojumista surempaa liikettä rakkauden pelissä. No, jossain vaiheessa Pekko kyllä sitten postittaa Pipsalle ihmisen ihosta tehdyn rakkauskirjeen, sillä niinhän se näissä kertomuksissa menee.
Hitto Pekko sä oot sikki tyyppi! Nyt se hengailee sen edellisestä elokuvasta tutun pojan nimeltä Poika (Kalle Wallin) kanssa ja Poika on ihastunut oman ikäiseensä tyttöön Katariinaan (Tiina Mylläri), ja Pekko sanoo että "eiköhän mennä katsomaan Katariina-aiheisia unia." Kyseessä on jotain 10 vuotias tyttö! Älkää päästäkö sitä tyttöä yksin Pekon seuraan kun se puhuu jostain ripulista (no ainakin olin kuulevinani niin). Edes Vincent D'Onofrio ei ole noin sekaisin.
Markku kulkee kyläraitilla ja on ystävällinen ihmisille, mutta onneksi Pekko salakuuntelee paikallisten yksityispuheluita ja saa siten selville Markun olevan hämärämies, jolloin asialle on tehtävä jotain. Markulle tälläinen ei sovi ja hän koettaa lavastaa Pekon ulkoisesti samanlaiseksi pahuuden imentymäksi kuin mitä hän synkässä sydämessäänkin on, joten Pekko tietenkin toimii kuten kuka tahansa maineensa puhdistamista kaipaava ja pakenee virkavaltaa mopollaan. Lopulta Pekon tulee kuitenkin taistella hiilihangolla hiilihankoa vastaan, sillä "when you gaze long into an abyss the abyss also gazes into you."

Lapseni, helvetintuli odottaa kaikkia syntisiä.

Pidän ihan oikeasti elokuvan nimessä olevasta sanaleikistä ja siihen liittyvästä juonikuviosta joka todellakin viittaa nimessä olevaan ajatukseen rikollisesta, joka tosin on nyt vain jonkinlainen pyramidihuijari (tekoajalleen trendikkäänä ongelmana lainojen takaaminen) murhaajan sijaan, mutta kuitenkin pahis kuten massamurhaajakin olisi. Tosi kova juttuhan olisikin ollut jos pelkän rahahuijauksen sijaan Liinojan hahmoa oltaisiin epäilty Pekon toimesta murhaajaksi. En siis tarkoita, ettäkö tarinassa olisi pitänyt käydä niin, että Markku kahlehtii ihmisiä toisiinsa ja antaa sahan mukaan, vaan vaikkapa siten että Pekko olisi väärinkäsityksn vuoksi luullut Markkua murhaajaksi ja koettanut elokuvan ajan löytää todisteita epäilykselleen, joka sitten olisi johtanut huvittaviin väärinkäsityksiin. Tiedättehän, vähän niin kuin se toinen naurupommi, Takaikkuna. Mutta vain suuremmalla määrällä paarmanpuremia. Kuitenkin tälläinen tarina olisi paremmin hyödyntänyt tuota Massahurmaaja-nimeä, johon tarinan nokkeluus pitkälti jääkin. Muu osa elokuvasta Liinojan hahmon ulkopuolella on sitä samaa sokerisiroteltua yltiöpositiivisuutta joka johtaa kaiken hapen ja painovoimaan puutteessa pelkkään kertakäyttöisyyteen. Tämä massahurmauksen Sunny Car Center (viittaus joka parin vuoden päästä herättää korkeintaan kysymyksen, että mikä?) tuo Pekkoon toivottua keskittymistä pelkän puujalkaisuuden sijaan, vaikka se hieman toimiikin epätasapainossa elokuvan maalaiskomiikan kanssa. Toisin sanoen Liinoja esiintyy vakavassa elokuvassa, muut eivät. Eikä täten komedia ja draama kulje käsikädessä, vaan eri puolilla tietä.
Massahurmaaja kuitenkin osoittaa edes jonkinlaista yritystä poiketa pelkästä Pekosta ja jos se ei nyt ole kunnioitettavaa, niin ainakin tässä yhteydessä se edustaa suurta harppausta oikeaan suuntaan. Sääli ettei se näy elokuvan puolenpennin visuaalisuudessa.

Tähdet: **
Pekko ja Massahurmaaja