Payback - tilinteko (1999)

Varas Porter (Mel Gibson) tulee kollegansa Valin (Gregg Henry) pettämäksi ja kunhan luodinreiät ovat arpeutuneet lähtee mies hakemaan osuuttaan saaliista itselleen, mutta jostain kumman syystä sitä ei haluta luovuttaa hänelle. Tyly mies haluaa vain omansa, mutta muiden joka tässä tapauksessa tarkoittaa yksittäisen henkilön sijaan suurempaa rikollissyndikaatia mielestä se ei kuulosta uskottavalta ja Porterin kaltainen riesa on siivottava pois hengittämästä. Mutta Porter haluaa vain rahansa ja jos sen saamisen yhteydessä päätyvät Val, petollinen vaimo Lynn (Deborah Kara Unger) ja rikollispomo Bronson (Kris Kristoffersson) miehineen hautaan, niin mitäs tulevat tielle.

Ei nyt ehkä niinkään onnistunut remake Lee Marvinin Point Blankista, kuin pikemminkin onnistunut toisinto 60 -70-lukulaisesta toiminnasta juuri Point Blankin tapaan. Kylmä kaupunkikuva, suoraviivainen lähestymistapa ja jatsahtava musiikki yhdistettyinä kivikasvoisiin hahmoihin joista sankarikin on paskiainen on juuri sellaista elokuvaa jonka ohjaksissa esimerkiksi Don Siegelin ja Sam Peckinpahin kaltaiset nimet ovat tuttu näky ja Payback onnistuukin viemään ajatukset positiivisella tavalla jo mainitun Lee Marvinin kuten myös Charles Bronsonin ja vaikkapa Clint Eastwoodin rakastettaviin hetkiin. Pidän siis kovasti elokuvan koleasta fiiliksestä ja osuvat näyttelijät kuten John Glover, James Coburn, Bill Duke sun muut vain perustelevat miksi tästä tulee pitää. Jopa tekoaikansa huomioiden väärässä hetkessä olevat kiekkopuhelimet kutkuttavat mielihyvähermojani.
Payback kulkee simppelin tarinan turvin enimmäkseen vakuuttavasti sekä näyttää ja kuulostaa hiton hyvältä, joten miten tämä voi olla se pilattu versio? Sitähän tämä ns. teatteriversio kuulemma on. Ohjaaja Brian Helgeland oli saanut hyvissä ajoin kesken kuvauksia kenkää ja elokuvaan oli suoritettu mittavia uudelleenkuvauksia joka oli sitten johtanut tähän vialliseen versioon, jonka Helgeland oli myöhemmin päässyt korjaamaan omalla director's cutillaan. En ole nähnyt Helgelandin omaa leikkausta, mutta rehellisesti sanottuna en tiedä haluaisinko nähdäkään, sillä siitä versiosta on kuulemma poistettu tässä vaihtoehdossa oleva sininen sävy ja se hieman pelottaa minua, koska se sattuu olemaan yksi niistä seikoista joka saa minut pitämään Paybackista. Se pohtimaan, että jos yksi seikka on muutettu niin mitä muuta on ja onko siten Helgelandin versio sittenkään parempi vaihtoehto. Se saa myös miettimään, että kun tämän katsomani Paybackin mukava erikoisuus on olla vanhahtava, niin miksi sellaisia asioita muuttamaan ja ottamaan riski siirtymisessä kenties siksi lähemmäksi vain tavallista oman aikansa elokuvaa. Tämä siis näkemättä director's cutia, jonka katsominen sitten saattaisikin yllättää minut positiivisesti ja tokihan minä olen ne triviatiedot versioiden erilaisuudesta lukenut, että olen ainakin tietoinen siitä kuinka tämä teatteriversio olisi yleisöystävällisempi ja silloin ainakin Helgelandin versio kuulostaa paremmalta, vaikkakaan tälläisenäänkään ei Paybackia voi juuri koko perheen elokuvaksi kutsua. Joskin kyllä tästä huomaa joitakin tarpeettomia koomisia hetkiä jotka tuntuvat olevan mukana vain pakollisina kevennyksinä keskellä masennusta.

Jotain viimeisen 20 minuutin aikana niitä koomisia hetkiä alkaa olemaan hieman liikaakin ja se kieltämättä heikentää alkupuolen ilmeetöntä tehoa. Lisäksi vaikka olenkin kovin tyytyväinen näyttelijävalinnoista ja etenkin juuri näistä tunnelmaan sopivista vanhemman polven esiintyjistä, niin kyllä aika monen kohdalla tulee mieleen eräänlainen hukkaanheitto kun he vaikuttavat välillä olevan mukana vain nimenomaan muistuttaakseen menneistä ajoista, eivätkä siten niinkään suoranaisesti tarkoitettuna tukemaan Paybackin tarinaa.
Kuitenkin juuri tälläisenään, modernina seitkytlukujännärinä Payback lähentelee ainakin Mel Gibsonin parhaimpia hetkiä ja muistuttaa siitä kuinka paljon vakuuttavampi esiintyjä hän on kun ei koeta olla vitsaileva hurmuri, vaan lähempänä julkista imagoaan, eli kakkiainen. Pitäisi sen käyttäytymisen vain kameran edessä, eikä vaimojensa kasvoissa.

Palatakseni vielä hetkiseksi sen koomisuuden pariin, niin ainakin katsomani dvd:n ekstroissa mukana oleva Paybackin traileri on taatusti yksi valheellisimmista koskaan, sillä sen perusteella elokuvan näkee olevan lähempänä jotain Adam Sandlerin Bulletproofia ja Stephen Baldwinin Fledia.
Eikä se koira edes ole Porterin.

Tähdet: ***
Payback - tilinteko