Kun Blackie saa orjakaupan seurauksena ostettua itselleen kaupunginjohtajan vaimon Isabellan (Silvia Monti), niin luonnollisesti rakkauden ohella hän löytää keinon kaapata kulta kokonaan itselleen, jolloin Skull ja muut voivat jäädä nuolemaan näppejään. Kohta Blackielle kuitenkin paljastuu, että kohteena oleva laiva onkin lastattu hiekalla, sillä ryöstettävien joukostakin löytyy omat nokkeluutensa. Seuraa kaikkea asiaan kuuluvaa kuten pelinappulaksi itsensä tuntevan Isabellan suuttumusta, miekkailua, kiipeilyä ja tosi isoja korvarenkaita. Onneksi rahalla voi ostaa onnea, rakkautta ja pakaraimplantit.
Tavanomainen merirosvoseikkailu jossa piraatit ovat tuttuun tapaan hyviä tyyppejä ja jäykän virkamiehen vaimo vain odottaa, että varasteleva lurjus vapauttaisi hänet normaalin elämän kahleista. Tarvittava eeppisyys puuttuu, jolloin suureellisiksi tarkoitetut meritaistot jäävät staattisiksi kaarnalaivoiksi kuivalle maalle ja vauhti on liiaksi rennon hölkän tasoa, joten eipä tästä juuri mitään ihan kivaa enempää jää mieleen.
Suosikkikohtaukseni tapahtuu ajassa 1:16:20 kun porttia sulkemaan juoksevista vartijoista yksi liukastuu ja menee mukkelismakkelis.
Espanjalaiset merimiehet eivät ilmeisesti olleet puulaivojen aikana rautaa, vaan pelkästään fabulous.
Elokuvassa on ajoittain aika nätti musiikki ja etenkin eräs toistuva sävellysteos kuulosti kovin tutulta, mutta en aluksi millään saanut päähäni että miksi. Sitten se välähti. Ajasta 0:14 alkava osa saa tuumimaan sen toimineen mallina kun Edea pisti kasaan kappaleensa Sowelu. Mikä ei tietenkään kerro suurinpiirtein kenellekään mitään, sillä harvassapa taitavat olla he jotka Edean muistavat.
1 kommentti:
Ainoa ketutus tässäkin levyssä oli se että joku oli sählännyt liputuksen kanssa niin jouduin katsomaan venytettyä kuvaa lähes neliön mallisesta töllöstäni.
Niin ja jostain syystä olen aina pitänyt näiden leffojen musiikista.
Lähetä kommentti