Paha poliisi: määräsatama New Orleans (The Bad lieutenant: Port of Call - New Orleans, 2009)

Poliisi Terence (Nicolas Cage) pelastaa rikollisen hukkumiselta saaden palkakseen ylennyksen, ikuiset selkävävaivat ja lääkeriippuvuuden joka syöksee hänet päihderiippuvuuteen jossa tabuilla ei enää turruteta fyysistä kipua vaan myös päänsisäistä tuskaa. Kamaa pitää saada ja työt hoitaa, mutta perhemurhan tutkinnan aikana Terencen tie rupeaa loppumaan ja kuitenkin loppuun pitäisi päästä edes jonkinlaisella kunnialla.

Nimestään huolimatta kyseessä ei ole jatkoa Ferraran elokuvalle kuin korkeintaan temaattisesti kertoen päihderiippuvaisesta kytästä, mutta vaikka Cage ei esitäkään mitään Keitelin pahaa kyttää prequelina, tms. niin kyllä nimenä Paha poliisi edellyttäisi muutakin kuin pelkkää Vähän huonon jaman poliisia. Tokihan Cagen esittämä kyttä varastaa kamaa, paneskelee prostituoitua (Eva Mendes) ja käyttäytyy hetkittäin agressiivisesti, niin hän kuitenkin oli aiemmin vain peruskyttä joka normaalin rikollisten kustannuksella naljailun ohessa satutti selkänsä ja päätyi luvalliseen kipulääkekoukkuun joka sitten johti suurempaan riippuvuuteen ja laittomat teot joita hän tekee saadakseen kamaa ovat nimenomaan addiktion aiheuttamia hätäratkaisuja ja siten jotenkin ymmärrettäviä/hyväksyttäviä meneillään olevassa tilanteessa. Joten vaikka välillä joukkoon heitetäänkin "edellisestä osasta" tuttuja temppuja uhkapelaamisesta houreisiin (iguaanakuvitelma on loistava), niin poliisimme on pikemmin tahtomattaan kuin synnynnäisesti paha jota Keitelin hahmo oli. Näin ollen Cagen kyttä tiedostaa koko ajan kun tekee jotain väärin ja tuntee aiheellista syyllisyyttä, mutta koska hän on juurikin ymmärryksen vallassa koko ajan niin elokuvan suuri murhatutkimus ei aiheuta Ferraran poliisin kokemaa todellista seinään ja omaan itseensä törmäämistä. Perkele, se Terencen suhde ilotyttöönkin on kiltti kuin pyhäkoululaisella.
Tästä syystä vaikka en mitenkään odottanutkaan mitään aiempaa suurempaa tunneräjähdystä ja vaikka tiedostankin tämän olevan vain nimeltään Paha poliisi, olen silti aika pettynyt elokuvan tavanomaisuuteen ja olisin todellakin toivonut nimen olevan jotain muuta kuin Bad Lieutenant, sillä kaikkinainen vihjailukin (edes vääränlainen) Ferraran elokuvaan on tässä tapauksessa pahasta. Enkä minä tarkoita ettäkö tämä olisi huono elokuva, sillä se näyttää kauniilta, on hyvin näytelty ja huonoimmillaankin Werner Herzog tekee vähintäänkin ihan hyvää elokuvaa. Siltikin ohjaajansa huomioon ottaen tämä on satunnaisia hetkiä lukuunottamatta valitettavan mediumlämpöinen ja tarinallisesti vain kuin Hill Street Bluesin Kiel Martinin esittämän juoppokyttä J.D. LaRuen osuuksista koostettu täyspitkä. Martinin kyttähahmohan oli samanlainen kuin Cagen paha poliisi, eli päihderiippuvainen, mutta siitä huolimatta työnsä parhaimpansa mukaan hoitava ja selvinä hetkinään nimenomaan tavallisen hyvä poliisi joka peitteli herkkyyttään egolla.

Parhaiten se Cagen pahan kytän pahuuden puute näkyy siinä kohtauksessa kun hän koettaa vakuutella Eva Mendesiä lyönyttä tyyppiä siitä kuinka väärin on lyödä naista, mutta ei pysty todistamaan edes itselleen olevansa bad ass. Niin ja Werner, mitä sontapuhetta se oli, että huumeet eivät tee Cagen kytästä pahaa vaan se on hänessä sisällä muutenkin, mutta silti kaikki ikävä minkä hän tekee tapahtuu nimenomaan joko kamapöllyssä taikka halusta päästä pilveen. Loppuratkaisussakin Terence tajuaa huumeiden olevan pahasta itselleen.

Cagesta on sanottava se, että hänellä on erinomaisen lasittuneet silmät roolissaan, mutta sellaista cageragea olisi kaivattu mukaan, sillä nyt hänen hahmonsa voima jää ikävästi puolitiehen. Siinä mummelintukehduttamiskohtauksessa hän kyllä osoittaa juuri sitä mitä toivoisi koko elokuvalta: pahaa poliisia.
Tätä cagepoweria tarvittaisiin jo siksikin, että muka ilotyttö Mendesin kaltaisille hahmoille ei todellakaan olisi pitänyt antaa tilaa, koska uskottavuus jää espanjalaisegyptiläisen Conneryn tasolle.
Uskoisin Cagen jonkinlaisessa hitaudessa olevan muukin perustelu kuin kaman käyttö, sillä tietenkin sillä kyttyräselällä ja turvonneilla poskilla kuvataan hänen olevan ilman huumeitakin fyysisesti huonossa kunnossa ja siten hitaammanlaisesti käyvä, mutta samalla ne merkit tekevät hänestä hetkittäin koomisen ja vaikka Herzog haastattelussa kommentoikin elokuvan olevan tarkoitettu humoristiseksi, niin miksi se on suurimmalta osin hauska kuin syöpä ja siten olisi kenties kannattanut ainakin ottaa pumpulit pois Cagen poskista. Yhtä tai kahta kohtausta lukuunottamatta komediallinen osuus alkaa vasta pitkän taapertamisen jälkeen ja silloin se tuntuu melkeinpä siltä kuin kyseessä olisi vaihtoehtoinen lopetus.
Pahaa ei siis olisi myöskään tehnyt reipas pituuden lyhentäminen. Lasittuneet silmät kun vaikuttavat myös rasittavasti elokuvaan saaden sen hetkittäin tuntumaan pikajuoksun sijaan maratoonilta. Herzog olisi voinut olla ehkä hieman värikkäämpi matkan aikana, sillä siellä on joukossa joitakin todella mainioita ns. erikoisia hetkiä jollaisia olisi kaivattu mukaan enemmänkin. Esimerkiksi jo mainittu iguaanikohtaus, pahiksen päämajan luona chillaavasti grillaavat tyypit, onnen crackpiippu ja hillbillymusiikin tahtiin tanssiva sielu ovat sellaisia. Parhaiten Herzogin tarkoittama komediallisuus rupeaakin tulemaan esille loppupuolella kun yllättäen kaikki kääntyykin Cagen hahmon kannalta niin naurettavan hyvin, että sen voi melkein tulkita parodiaksi Ferraran elokuvan lopetuksesta. Onnen sinilintujen ansiosta hiilihapotettu vesi on enää se suurin pahe.

Paha poliisi: määräsatama New Orleans on ihan hyvä kyttäjännäri, mutta ilman Pahaa poliisiakin se on vain pelkästään hyvä ja etenkin Herzogin mittapuulla se ei oikein riitä jos hän on huonoimmillaan hyvä ja voisi olla enemmänkin. Onneksi loppupuolen ihana elämä-fiilis auttaa tekemään aiemmasta hetkittäisestä suotarpomisestakin lempeän ironista pilkkaa, vaikka sitäkin venytellään vähän turhan pitkäksi ja se ei kuitenkaan ole tarpeeksi suuri käänne koska aiemmin ei oltu tarpeeksi pimeässä onkalossa.

Btw. minusta on huvittavaa se, että Ferraran Pahan poliisin traileri antaa siitä kuvan actionorientoituneena elokuvana kun kyseessä on kaikkea muuta ja Herzogin elokuvan kohdalla taas siihen liittyvät kuvahaut tyrkyttävät tälläistä kamaa tarjolle:

Ja sitten nuo cagemäisyydet ovat kuitenkin suurelta osin pannassa elokuvan aikana. Suurin osa cagemadnessia esittävistä kuvista kun on napattu samasta parista kohtauksesta, eivätkä siten anna oikeaa kuvaa miehen pääosin (tarkoituksella) nilkuttavasta esiintymisestä.

Tähdet: ***
Paha poliisi: määräsatama New Orleans