Todellisuudessa tosi kivaaTusia manipuloiva setä Nizam (Ben Kingsley) on tietenkin se todellinen pahis ja tämä osoittaa miten tutusta tarinasta onkaan kyse kun jo 20 minuutin kohdalla näkee mielessään mitä askeleita elokuva tuleekaan kulkemaan lopputeksteihinsä ja siinä erehtymiselle ei ole sijaa, sillä tietenkin Dastanista tehdään kansanvihollinen jonka pitää paljastaa pahuuden todelliset kasvot, hän osoittaa olevansa syntyperästään huolimatta arvokasta kauraa, riitaisa neito saadaan omaksi, veli huomaa olleensa vain pässi narussa ja tehostevyörytyksen jälkeen Ben Kingleystä ei tule Ben Kingiä vaan Jake Gyllenhaal on Jake Kingenhaal. Ahmed Ahneelle käy siis kuten ahneelle on tapana käydä. Apuna ja pahiksen tavoittelemana aseena tässä kaikessa toimii tikarin muodossa oleva aikakone.
Olen viimeksi pelannut Prince of Persia-peliä kompuutterilla joskus peruskouluaikoina ja silloin se näytti tältä:
Nykyäänhän sama pelisarja näyttää puolestaan tältä:
Tätä Jake Gyllenhaalin tähdittämää elokuvaa ajatellen tuo modernimpi prinssi kannattanee pitää paremmin mielessä, sillä siellä eeppisen tehostevyörytyksen bruckheimerin silmässä olemme.
Vaikka Prince of Persian kohdalla media antoi etukäteen ymmärtää kiehtovimman jutun olevan Gyllenhaalin suunnaton muodonmuutos entisestä habituksestaan pitkähiuksiseksi, niin tokihan se on paremmin draamaohjaajaksi mielletyn Mike Newellin läsnäolo jonka oikeasti pitäisi saada tuumimaan, että ehkä tämä onkin jotain muuta kuin liukuhihnamaista Pirates of the Disney-einestä. Sillä vaikka Newellin ohjaajahistoriasta löytyy nuorta Indiana Jonesia (joka muuten ei hahmostaan huolimatta ole lähellekään yhtä vauhdikasta seikkailua kuin elokuvansa) ja 2005 ilmestynyt Harry Potterin mitä se nyt on, 13 osa?, niin kyllähän Newell tuo elokuvillaan fyysisen seikkailun sijaan mieleen änkyttävän herkän romanttisen Hugh Grantin ja aikoinaan ohjaajalle juuri sen vuoksi erikoisen loikan aiheuttaneen Donnie Brascon, joka kuitenkin oli edelleen erittäin kaukana speedreissaamisesta. Ohjaajavalinnan erikoisuudesta johtuva mielenkiintoisuus kyllä hieman karisee pois kun tajuaa, että hitto, tämähän taisi olla sen hetken kovimpia trendejä. Se taisi alkaa tai ainakin sai eniten näkyvyyttä James Bondin kautta kun Quantum of Solancen (2008) ohjaajaksi ilmaantui Marc Forster (Monster's Ball, Finding Neverland), Skyfallia (2012) johti Sam Mendes (American Beauty, Matkalla Perditioniin) ja muualla lihallistuivat muun muassa Kenneth Branaghin Thor (2011), jonka ohjaaja oli kyllä aiemmin saattanut maailmaan hybriksestä kärsivän Frankensteinin, mutta joka kuitenkin oli vielä ohjaajana tunnettu shakespeareintoilustaan. Eli tarkoitan siis vain sitä, että viimeistään 2010 paikkeille tultaessa ei olisi pitänyt enää antaa poikkeuksellista arvoa sille, että ns. selvästi massoille tarkoitetun viihde-elokuvan ohjaajaksi asetetaan tekijä joka on tullut tunnetuksi täysin erilaisista elokuvista. Hitto, tekihän Ang Leekin Hulkin jo vuonna 2003. Saaden siitä haukut kun aivan yhtä heikon jatko-osan tehnyt Louis Leterrier sai enemmänkin kehuja (ei kenties suuria kehuja, mutta kuitenkin). Mutta niin, vaikka kuinka uskoisi "erilaisen" ohjaajan tuovan tälläiseen Prince of Persiaan jotain poikkeuksellista, jotain jonka vuoksi se ei sekoittuisi niiden tyypillisten viihdeohjaajina tunnettujen tekijöiden elokuviin, niin toivoa saa, mutta pelkästään sen directed byn ei saisi antaa antaa nostaa odotuksia vain siitä syystä. Miksi ei? No koska siinä käy kuten tämän Prince of Persian kohdalla, jossa nimenomaan pettyy siksi kun tajuaa, että kyseessä on niin saman formulan mukaan tehtyä Piratesia, että jos tämän laittaisi Kuolleen mihen kirstun kansiin ei edes veden puute saisi huomaamaan eroa.
Tietenkin tässä vaiheessa voidaan puhua siitä, ettei saa korjata sitä mikä ei ole rikki, mutta koska elämme jatkuvan muutoksen tilassa niin sitä kyllä kaipaa myös Hollywoodilta.
Edellä olevan tekstiosuuden negatiivisesta sävystä huolimatta Prince of Persia on kuitenkin bruckeheimerismin sääntöjen mukaisesti iso ja näyttävä seikkailuelokuva, joten visuaalisesti se on nätti, musiikki on tenhoavaa, sankari heittelee humoristisesta one liner-käsikirjasta napattuja... no... one linereita, miehet ovat nuoria jo komeita, naiset nuoria ja kauniita ja pahikseksi tai isähahmoksi on valittu uskottavuutta tuova veteraaninäyttelijä, mutta kaikki vain tehdään niin turvallisesti ennaltamäärättyä reittiä kulkien, että kaikenlainen toivottu vaarantunne siitä kuinka mahdollisesti turvakaide pettäisi loistaa poissaolollaan. Joten kun näiden hollywoodjättiläisten ystävät katsovat nenään pitkin jotain Steven Seagalin ja vastaavien elokuvia, kritisoiden niiden kaikkien olevan aina samanlaisia, niin kyllä Prince of Persia sortuu ihan täsmälleen samaan syntiin ollen omassa sarjassaan täysin samanlainen.
Ja jos rehellisiä ollaan, niin vaikka Ben Kingsley ei olekaan lahjojaan kadottanut, niin tämän genren elokuvissa hän on nykyään kaikkea muuta kuin uskottavuutta tuova. Vai mitä sanotte A Sound of Thunder, Bloodrayne ja Species.
Siltikään en tahdo liiaksi haukkua tätä elokuvaa, koska se ajaa erinomaisesti asiansa sinä kevyenä viihdeteoksena jollaiseksi se on tarkoitettukin ja parituntinen kuluu vaivatta sen seurassa. Se tosin olisi varmastikin täsmälleen yhtä viihdyttävä vaikka Newellin sijaan ohjaajana olisi ollut Jon Turteltaub (National Treasure yy ja kaa) tai Joe Johnston (Jurassic Park 3, Captain America: The First Avenger). Mikä ei tietenkään tarkoita etteivätkö Newellit ja kumppanit saisi tehdä tälläisiä jonkinlaisia irtiottoja, sillä sallittakoon se ja jopa toivottakoon, mutta ymmärrettäköön sen myöskin olevan väkisinkin tietynlaisia odotuksia luova samaan tapaan kuin mitä tapahtui Roland Emmerichin kohdalla hänen tehdessään Anonymousin.
Tähdet: ***
Prince of Persia: The Sands of Time
2 kommenttia:
Tuossa juuri pelailin uudestaan lävitse Prince of Persia - The Forgotten Sandsin, ja täytyy kyllä sanoa, ettei siinä pahemmin ehtinyt reunuksilla roikkumaan. Siellä kun pyöri seinissä niitä sirkkelinteriä sun muita häiritsemässä.
Ja minä odotan versiota jossa prinssi seisoo pankkijonossa.
Lähetä kommentti