Valitettavasti siellä ovat myös he joilla ei ole persoonallisuutta edes sen himokkuuden vertaa ja niinpä unilääkkeenä toimivat sukellusopettaja Anne (Tricia O'Neil), kuten myös hänestä eronnut kyttä Steve (Lance Henriksen [alku-ja lopputeksteissä Henricksen]) jotka kinastelevat ja rakastavat.
Pian ilmenee, että vedessä ja sen ulkopuolella ihmisiä syövät edellisestä osasta tutut piraijat, jotka ovat tällä kertaa muunneltu lentokaloiksi. Jep, lentokaloiksi.
Onneksi kukaan ei usko kun Anne varoittelee lentävistä tappajista ja suunnitellut suurjuhlat rannalla voidaan edelleen pitää, josta etenkin ihmislihan perään olevat kalat ovat erityisen innoissaan. Nom nom nom.
Totta se on, jopa Henriksen on aika tylsää seurattavaa tässä elokuvassa. Ei niin tylsää kuin O'Neil, mutta kun Henriksenistä jää kehuttavammin mieleen vain se väärin kirjoitettu sukunimi, niin ei sillä voi hirveästi ylpeilläkään.
Piraijan jatko-osa on tietenkin se elokuva joka muistetaan varmastikin parhaiten jatko-osana olemisen sijaan James Cameronin debyyttinä pitkän elokuvan ohjaamisessa, jota hän ei taas ymmärtääkseni halua muistella tapahtuneen laisinkaan.
Unohtaa ei voine myöskään sen hienoa kansikuvaa. Ei ainakaan nähdessään tämän minullakin olevan yleisesti dvd-versiossa käytetyn kannen, koska se väkisinkin saa muistelemaan sitä parempaa vaihtoehtoa. Kyynel.
Piraija kakkosta katsoessa ei ikinä uskoisi mitä Cameron on saanut myöhemmin urallaan aikaiseksi, sillä tämän perusteella miehen olisi luullut olleen vaikea saada töitä edes kehnoimpien suoraan videolle-tuotosten ohjaajana. Piraija kakkosen toimiessa käyntikorttina ei edes Steven Seagal palkkaisi Cameronia omiin elokuviinsa ja koska olemme nähneet Terminatorin kohdalla mihin mies kykenee vähälläkin rahalla, mutta hyvällä mielikuvituksella sekä uskolla itseensä, niin Piraija kakkonen vaikuttaa entistäkin enemmän jonkun muun tekeleeltä.
Kyseessä on niin kömpelösti toteutettua ponnetonta alimman riman ylitys-kauhua, että välillä uskoisi sen olevan tarkoituksellisesti parodinen, mutta sitä se tuskin on jo siksikin, että muulloin uskoisi Cameronin myöhemmin haastatteluissaan todenneen elokuvan tulleen vain väärinymmärretyksi. Lisäksi yllättävänkin keskittyneillä uponneen laivan kuvauksillaan Cameron osoittaa miettineensä joitakin asioita vakavasti ja täten paljastaneen olleensa mahdollisesti vain välinpitämätön siitä mitä muutoin tekee. Cameronkin onkin Piraija kakkosessa huomattavasti kiinnostuneempi levän valtaamasta hylystä kuin elokuvan ihmishahmoista. Mielenkiintoisesti se samalla muistuttaa miehen myöhemmästä panostuksesta Ahdin valtakuntaan.
Tietenkin kuulostaa kohtuuttomalta kritisoida Piraija kakkosta keskittyen sen ensikertaa pitkän elokuvan puikossa olevaan ohjaajaan ja ajatellen hänen myöhempiä aikaansaannoksiaan, mutta kyllä tässä tisseihin, tisseihin, verenroiskutukseen , seksivitseihin, silkkaan laiskuuteen ja taas tisseihin nojautuvan teoksen kohdalla on syytä nuhdella ohjaajaa joka jo ennen tätä oli osoittanut lahjakkuutensa visualistina ja heti seuraavalla elokuvallaan teki käytännössä yhtä halvoista aineiksista yhden oman lajityyppinsä mestariteoksista. Joten mielestäni on ainakin jollakin osin oikeutettua kritisoida Piraija kakkosta huomioiden myös ohjaajan tulevat elokuvat, varsinkin kun mielestäni samaa välinpitämättömyyttä hän alkoi jälleen osoittamaan Avatarillaan. Toki se on massiiviinen ja pinnaltaan monipuolisen oloinen elokuva, mutta jos Piraija kakkosen kohdalla Cameron ei tuntunut haluavan kokeilla rajojaan ja näyttää mitä todellisuudessa osaa, niin samaan hän sortuu Avatarilla, se vain jää korean ulkokuorensa vuoksi huomaamatta ettei hän oikeasti enää haasta itseään. Avatar on samaa onttoa huttua, mutta strösseleillä. Helvetin iso rahamäärä ja huippuluokkaa olevat tehosteet eivät ole parasta mitä sielusta irti saa, etenkään jos niiden avulla ei pysty laisinkaan erottumaan joukosta muulla kuin hypellä ja Avatar on elokuva jonka ohjaajaksi voisi merkitä ihan yhtä hyvin niin Michael Bayn kuin Roland Emmerichinkin. Terminatoria ei voi ja sen ovat kaksi sarjan jälkimmäistä elokuvaa viimeistään todistaneet.
Hitot ohjaajasta, koska tässä tapauksessa sillä on paha tapa johtaa harhaan ja kun katselee Piraija kakkosta vain jonain Bruno Mattein ja Godfrey Hon roskaelokuvana, niin lentävissä tappajissa on sellaista riemastuttavaa niin huono että hyvä-henkeä, että siitä voi pitää juuri siitä syystä. Huonosti toteutetut lentävät piraijat syömässä tisseileviä pölkkypäitä on juuri sitä mihin esimerkiksi joku Asylum pohjaa koko toimintansa ja tämän voi nähdäkin toimineen eräänlaisena esikuvana kaikenmaailman Megapiranhan kaltaisille elokuville.
Piraija kakkonen on huonosti näytelty ja ajoittain jopa niin uskomattoman huonosti, että tekee mieli kääntää katse pois. Osa esiintyjistä oli ilmeisesti saanut ohjeistuksekseen esiintyä kuin olisivat joko tavanomaisen opiskelijatissikomedian kiimaiset nörtit taikka samaisen elokuvan tirkisteltävät saippuoidut tumputuskohteet. Lisänä ovatkin sitten vain ne tyypillisen B-kauhun persoonattomat sankarit.
Visuaalisesti elokuva on ymmärrettävästi aikansa tuotos ja tehosteiltaan sitä on saanut mistä ei ole maksanut, mutta silti tässä vaiheessa ei lentävien otusten pitäisi näyttää kehnommilta kuin 30-luvun vampyyrileffojen narun päässä killuvat lepakot. Se ei ainakaan auta, että lähikuvissa pelkiltä elottomilta kumileluilta näyttävät tappajakalat ovat animoinnillaan sitä jossa joku pitää kalaa pyrstötä kiinni ja tökkii sillä näyttelijää naamaan. Pelkästään Cameronin aiemmin kehittämät taidot tehostealalta lupasivat enemmän kuin mitä annetaan.
Jos ensimmäisen Piraijan kohdalla minulla oli vaikeuksia päättää lopullista pistemäärää ja puntaroin onko se nyt edes omasta mielestänikään niin kovin hyvä, niin kakkosan kohdalla en epäröinyt tähtimäärää hetkeäkään ja se sai jopa harkitsemaan edellisen osan tuloksen korottamista.
Teki Cameron loppujen lopuksi mitä tahansa Piraija kakkosen ohjaimissa (huhu väittää muidenkin pistäneen sormensa peliin), niin ainakin siinä on facepalmuileva loppuratkaisu jossa superälykkäät minne tahansa pääsevät piraijat sattuvat kaikki samaan paikkaan jotta ne voi yhdellä kertaa dynamiittikalastaa hengiltä.
Tähdet: *
Piraija 2 - lentävät tappajat
2 kommenttia:
Taitaa tämän(kin) leffan kohdalla olla niin, että ympärillään pyörivät tarinat ovat jääneet jossain määrin paremmin ihmisten mieliin kuin itse elokuva. :D
Onkin huvittavaa, että Piraija kakkosen suurin arvo on olla muistettu myöhemmin menestystä kokeneen ohjaajan esikoinen ja kyseinen henkilö taas ei halua tulla muistetuksi siitä.
Lähetä kommentti