Pineapple Express (2008)

Jatkuvassa usvassa elävä, mutta tietenkin mussuttamisen sijaan suht' sukkelasanainen haastemies Dale (Seth Rogen) kokee pientä 25-vuotiskriisiä 18-vuotiaan tyttöystävänsä Angien (Amber Heard) vuoksi, mutta onneksi on vakidiileri Saul (James Franco) joka kikattelun ja silmien lasittumisen ohessa tarjoaa Dalelle pakoa todellisuudesta. Todellisia ongelmia ilmaantuuu kun Dale näkee Saulin kamantoimittajan Tedin (Gary Cole) ampuvan kilpailijansa ja hakiessaan apua Saulilta Dale päätyy kaverinsa kanssa pakomatkalle jossa ruohon on tultava mukaan. Siispä mietitään mitä tehdään. Poltetaan pilveä. Puntaroidaan seuraavaa askelta. Poltetaan pilveä. Kootaan ajatuksia. Poltetaan pilveä. Sekoitetaan soppaan lisää ihmisiä ja synnytetään huumeliigojen välinen sota.

Red: I'm trying to decide how stoned I am and just how on the verge of death am I right now. Like, am I seeing shit because I'm stoned or because I have no blood left in my body.
Dale: Well, you've been shot like seven times.

Seth Rogenin (ja Ben Stillerin) komedioita katsellessa tulee välillä samanlainen ärsyyntynyt fiilis kuin kotimaisia viihdeohjelmia seuratessa, jota en juuri koskaan tee. Aina siellä ovat ne oman pienen piirin Janne Katajat, Vappu Pimiät ja Demonimies Jethrot ja se saa ajoittain kaipaamaan vaihtelua.

Hyvä asia Rogenin possen kohdalla on toki se, että kyllähän se jengi pelaa hyvin yhteen ja erityisen hienoa Rogenin elokuvien suhteen on se, että toisin kuin herra Katajan nähdessäni minun ei tee mieli vetää itseäni jojoon. Myönnän kuitenkin, että toinen suurista syistä miksi olin vältellyt tämän Pineapple Expressin katselua aina tähän hetkeen saakka johtui ajatuksesta ei taas nämä samat tyypit. Toinen syy on tietenkin elokuvan pilvenpolttelukomiikka, joka tuo aina liiaksi mieleen Redmanin ja Method Manin. Enkä ole oikeastaan koskaan pitänyt stonerhuumoria erityisen hauskana. Enkä tosiaankaan pidä tätä elokuvaa laisinkaan hauskana:

Ja se edustaa omissa mielikuvissani juuri sitä tyypillisintä pössyttelykomediaa.

Kyllä Pineapple Express varsin onnistunut komedia on, joskaan ei fuck-sanoilla kastetussa huumorissaan mitenkään poikkeava rogenkomedia ja siten jos ei miehen huumorista pidä ei tämäkään varmaan suurempaa innostusta aiheuta. Näyttelijäporukka toimii tiiviinä tiiminä, hahmoihin ollaan panostettu enemmän kuin vain stoner # 1, stoner # 2, etc. ja elokuva muutoinkin näyttää oikeasti joltakin johon on käytetty sopivasti aikaa, vaivaa ja rahaa, eikä kyse ole siis mistään sellaisesta alimman aidan räkäisystä jossa pistetään joku tyyppi kameran eteen sanomaan wazzzuppp ja se riittää (kts. How High). Suurimmaksi miinukseksi laskenkin siis oikeastaan vain sen jonkinlaiselta urautumiselta tuntuvan paketoinnin, jonka vuoksi esimerkiksi perushyvä nokkela sanailu ei tuota mitään oikeita yllätyksiä.
Kuitenkin nyt kun annoin elokuvasta aika laimean kuvan, niin todettakoon ettei se yllätyksettömyys oikeastaan tai ainakaan vain huono asia ole, sillä tässäkin tapauksessa se osoittaa taitoa ja ammattimaisuutta, jolloin Pineapple Expressin kohdalla toteaa sen olevan ainakin tarpeeksi hyvä naurattaakseen.

Plussaa hyvän lääkemusiikin, eli Spiritualizedin käytöstä, vaikka kyseessä ei nyt ollutkaan Ladies and Gentlemen We Are Floating in Space.

"I am not gonna wake up murdered tomorrow!"

Tähdet: ***
Pineapple Express