Nyt kun ebola on taas trendikäs ja hottia shittiä, niin voisikin ottaa esille jonkin viruselokuvan ja miten olisi tämä kotimaista tuotantoa oleva värielokuva vuodelta 2010.
Siperialaiset bioterroristit valelevat kirjeitä jollain pöpöllä ja lähtettävät niitä ympäri eurooppaa.
Suomessa kaksi junioria, Joni (Iiro Kylmälä) ja Henry (Antti Krauel [joka vastaa myös ohjauksesta]) tupakoivat metsässä kaikessa rauhassa kun edellä mainittu pöpö on euroopankiertueella ja tartttuessaan ihmisestä toiseen tekee se heistä samankaltaisia raivotautisia kuin millaisia syntyi esimerkiksi elokuvassa 28 päivää myöhemmin. Tuttuun tapaan alueet autioituvat ja kotiinsa paluuta tekevät pojat ovat aluksi ihmeissään maailman meiningistä, kunnes on aika ampua ensimmäiseltä raivozombielta pää irti (jostain syystä myös jalat ja kädet lentävät mäkeen) ja sitten paetaan kunnes umpikuja tulee vastaan.
Kolkko dark ambient-musiikki ja sopivasti syrjässä kaikesta tehdyt kuvaukset herättävät onnistunutta yksinolon fiilistä, joten ainakin tunnelma on enimmäkseen onnistunutta ja olenkin hieman pettynyt kun sorruttiin siihen verenlennätykseen, sen osoittaessa liian selvästi kyseessä olevan amatööriteoksen.
Vaikka ymmärrettävästi tälläisen kohdalla hieman vältteleekin kritisoimasta sen luonnollisia lapsuksia, nostaen peukkua harrastelijoiden yritteliäisyydelle, niin nyt tunnen kuitenkin jonkinlaista pakkoa huomauttaa muutamasta seikasta. Se, että elokuvan goretehosteet ja vastaavat ovat kömpelöitä on hyväksyttävää ja jopa plussaa sisällölle, sillä niiden ansiosta näkee ettei tekijöiden innostusta ole estäneet mitkään budjetilliset rajoitteet, koska hitot fyffestä jos sydän on paikoillaan. Mikä kuitenkin vaivaa ovat jatkuvuusvirheet, sillä koska päiden pamauttelusta huolimatta tyyli on asiallinen ja itsensä oikealla vakavuudella ottava, eli pikemminkin Romero kuin Boll, niin tällöin olisi kenties voinut huomioida sellaiset seikat kuten, että jos rabiestäti putoaa tähän
niin hän ei ole seuraavaksi täällä
Ja jos ruumista esittää jonkinlainen nukke, niin pistäkää sille edes kengät mukaan.
Joten tarkoitan siis mokia jotka eivät johdu siitä ettei ole saatu oikean näköisiä suolia mukaan taikka veri ei näytä vereltä, vaan seikkoja joissa olisi riittänyt edellisen kohtauksen katsominen jatkuvuuden toiminnan varmistamiseksi (ikkuna kiinni, ikkuna auki), sillä kun kyseessä on ihan onnistuneen vakavahko kauhistelu joka onnistuu ajoittain luomaan melkeinpä oikeasti jännitystä, niin tuollaiset huolimattomuusvirheet vievät sitä liiaksi välinpitämättömyyden suuntaan. Jota en kuitenkaan usko olleen tarkoitetun.
Ja hei, kuka muka ottaa loisteputken aseeksi taistelussa raivotautisia vastaan?
Virheistään huolimatta kyseessä on sen verran sujuvasti rullaava ja lajityyppinsä kliseet tunteva elokuva, että molemmat peukut nousevat puolittain pystyyn, joten pitihän sitä lähettää ohjaajalle viestikin:
"Moi, et tunne minua eikä tämä ole ystäväpyyntö, mutta tahdoin vain mainita katsoneeni juuri ohjaamasi Pandemia-elokuvan ja se oli varsin hyvä."
Siltikin on todettava, että kun kyseessä ovat harrastelijat jotka voivat kiertää kaikki säännöt ja rajoitukset, koska riittää kunhan on kamera, kavereita ja kiveksiä, niin ehkäpä sitä voisi suoran lainaamisen sijaan kokeilla luoda uusia omia kliseitä ja tätä Pandemia ei dannyboylellaan tee.
Tähdet: **
5 kommenttia:
Ehta klassikko :D
Parempi kuin Minä ja Morrison.
Sitä en epäile hetkeäkään.
Voi vitsi, tämä pitää kyllä nähdä. Jäänyt tämä tekele kokonaan huomaamatta.
Lienee jäänyt monelta näkemättä.
Lähetä kommentti