perjantai 10. lokakuuta 2014

Paha aavistus (Premonition, 2007)

Lindalla (Sandra Bullock) on asiat hyvin. On ihana talo ja ihana perhe ja ihana ihana. Sitten mies kuolee ja Linda rupeaa näkemään eläväntuntuisia näkyjä ettei mies olekaan kuollut jolloin muut pitävät ex-rouvaa pöpinä. Lindan kokiessa kahta todellisuutta on hänen pystyttävä todistamaan itselleen kumpi on totta ja kumpi,,, uskokaa tai älkää,,, ei.

Kun hollywoodtähdet haluavat tehdä kauhua, mutta eivät ottaa riskejä tekevät he Pahan aavistuksen kaltaisia elokuvia.
Välillä suoraan roskakoriin kuuluvia, joskus hyvinkin onnistuneita, mutta enimmäkseen liian turvallisen yllätyksettömiä elokuvia joissa pelkän tavanomaisen onnellisen hollywoodlopetuksen puutetta pidetään maata järistyttävä käänteenä. Koetetaan siis muka hämätä katsojaa kaikenmaailman koukeroilla, mutta kaikki tehdään koko ajan niin, että tuntuu kuin elokuva itse samalla opastaisi mitä nappulaa tulee milloinkin painaa jotta erikoisliike toteutuisi oikein.

Pahan aavistuksen jippo on siinä, että tässä aluksi näytetään mitä on tapahtunut (lapsella on haavoja kasvoissa) ja sitten vasta ennenäky joka kertoo miten se tapahtui (juoksi lasiovea päin). Eli sellainen murhaaja paljastetaan heti ja sitten etsivän täytyy päästä samaan tietoisuuteen jossa katsoja jo on. Täten se Bullockin hahmon oletettu pöpiys johtuu siis siitä, ettei hän tiedä mitä tapahtuu ja saa sen selville vasta myöhemmin.
Huomaatteko pienen ongelman tässä?
Vaikka elokuva koettaa siis olla nokkela asetelmallaan siinä, että se jatkuvalla syötöllä näyttää ensin seurauksen ja vasta sitten syyn, niin jotta kyseessä olisi enne tulee sen kuitenkin tapahtua ENNEN sitä seurausta ja vaikka ne näytettäisiinkin väärässä järjestyksessä on se näkykin lapsesta päin lasiovea siltikin tapahtunut aiemmin kuin lapsen meneminen päin lasiovea. Jos se on jo tapahtunut ja Bullock näkee näkynsä sen jälkeen, on se pikemmin jonkinlainen muistikuva kuin enne ja jos Bullockin hahmo ei muista mitä on tapahtunut, niin kyseessä voidaan todeta olevan mihinkään yliluonnollisuuteen viittaavankaan sijaan yksinkertaisesti trauman aiheuttama menneiden tapahtumien kieltäminen. Jos ne puolestaan ovat oikeita enteitä kuten elokuvassakin ihan latinaksi todetaan, niin etkö sinä muka estäisi lapsesi loukkaantumista ja miehesi kuolemaa? Hitto, jopa Jake Gyllenhaal tajusi sen Prince of Persiassa.
Tai kenties jippo onkin siinä, että Bullock on nähnyt näkyjä, mutta unohti ne ja nyt vasta kun ne ovat toteutuneet, niin hän alkaa muistamaan niitä. Jos näin on niin se ei todellakaan todeutu kuin unilääkkeenä. Mitä muuten on myös Bullock löysällä esiintymisellään ja olemattomilla tunteillaan perhettään kohtaan.
Kuitenkin lopputulema on se, että vaikka ennen näytetäänkin seurauksen jälkeen, on se todellisuudessa nähty ennen seurausta ja silloin elokuvassa nähdyllä tapahtumien aikajärjestyksellä ei ole merkitystä, joka puolestaan tekee Bullockista sympatiaa tarvitsevan uhrin sijaan välinpitämättömän sian joka ansaitsisi rangaistuksen siitä ettei edes yritä esimerkiksi estää lapsensa vahingoittumista. Joten yrityksellä leikkiä aikajatkumolla Paha aavistus on vain paha epäonnisutminen.

Kädestäpitäminen on mahdollisesti suurin synti jota twisteihin pohjautuva jännityselokuva voi tehdä ja siihen Paha aavistus sortuu jopa niin pahasti, että se pakottaa katsojansa pitämään kahta kypärää päässään, eikä silti uskalla iskeä päin näköä. Erityisen ikävää tässä on se, että onhan se mukavan haastellisen kuuloista kun kokeillaan tehdä elokuvaa jossa kaikki paljastetaan koko ajan juuri ennen sen tapahtumista ja sitten koetetaan luoda siitä silti mysteeri, mutta se edellyttäisi kyllä huomattavasti jämäkämpää otetta jotta elokuva ei tuntuisi vain pelkältä spoilerikasalta. Uskonkin, että Paha aavistus olisi toiminut paremmin lineaarisena tarinana ja unohtamalla kaikki ajatukset olemisesta muka yliluonnollista jännitystä. Pelkkä draama miehensä menettävästä naisesta joka koettaa järkeistää tapahtunutta itselleen. That's all folks.
Vaikka myönnettäköön, että lopetuksen paljastus syystä joka johtaa aviomiehen kuolemaan on kelvollinen yritys paikata aukkoja. Tosin samalla on todettava, että kuka hemmetin valopää sitä rekkaa ajoi, sillä tuolla reaktionopeudella ei edes etana toimi. Joten edellä mainittu yritys on kuitenkin ehdottomasti liian vähän liian myöhään.

Tähdet: *
Paha aavistus

4 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Paha aivastus.

...noir kirjoitti...

Vain pelkästään melkein aivastus.

Waltsu kirjoitti...

En kyllä tiedä kompensoiko edes loppu tätä elokuvaa.. Nimittäin itse pidin nimenomaan sitä naurettavuuden huippuna. Kuten jo se, että vaikka toinen tietää, että tämä on se kohta tiestä,( kohta, jossa on kyltti) jossa tulee tapahtumaan onnettomuus, käskee hän toisen pysähtymään juuri siihen samperin kyltin kohdalle! Tähän vielä lisätään päälle, kuinkas sattuikaan vanha kunnon "turvavyö jumissa"-kortti ja ties mitä ja lopputuloksena on puhdas epäuskottavuus, mutta kuten todettu, ei itse elokuvaakaan miksikään uskottavuuden määritelmäksi myöskään voi sanoa...

...noir kirjoitti...

Joo, kuten itsekin valitin niin minua ärsytti se ettei Bullock edes oikeasti yrittänyt estää ennustamiaan ikäviä tapahtumia. Mutta tuon lopun suhteen koetin nähdä sitä siten, että vasta tuolloin Bullock tajuaisi miehensä kuoleman johtuvan juuri sen estämisestä ja siinä olisi voinut olla paremmin käytettynä oikeaa kohtalon ivaa.
Se tosin vain oli pirun naurettavaa, että se rekkakuski olisi tuossa tilanteessa ehtinyt pysäyttää ajokkinsa ennen törmäystä monta kertaa, että näköjään maailman tyhmin aviomieskin olisi ehtinyt moottorinkäynnistysyritysten sijaan avata oven ja astua turvaan, palata hakemaan avaimiaan ja astua turvaan. Nyt mies ansaitsikin kuolla.