World War 2 Cartoons (1942 - 1943)

Minusta on ollut aina (no ei ehkä aivan syntymäni alusta kuitenkaan) kiehtovaa, että Väiski Vemmelsääri ja muut aikalaispiirroshahmot ovat ajan myötä luokiteltu lähes yksinomaan lasten jutuiksi, kun taas jos katsoo niitä vanhempia Warner- ja Disney-animaatioita ovat ne täynnä juurikin lapsille sopimattomia asioita. En siis tarkoita tällä pelkästään väkivaltaa, vaan esimerkiksi alkoholin ja tissien käyttöä. Tämä saa tietenkin päättelemään, että vaikka kyseiset animaatiot saattavatkin olla suunnattu koko dysfunktionaaliselle perheelle, niin varmaa ainakin on ettei ainakaan alkuaikojen lastenpiirrettyjä oltu tarkoitettu vain lapsille. Kertomus jossa Väiski on joutua Elmerin murhaamaksi, lavastaa oman kuolemansa ja pukeutuu naiseksi läimäisten vastustajaansa kasvoihin huutaessaan "you beast!" ei ehkä ole aikansa Dibitassut vaan South Park. Näin ollen ei aika- ja ajatussiirtymää harrastaessaan kenties pidäkään lainkaan outona sitä, että juuri Väiski ystävineen toimi myös sotapropagandakoneiston osasena ja sitä täysin vakavissaan. Nykypäivää ajatellen ovat julkkikset edelleenkin harrastamassa esimerkiksi sotilaiden mielialan kohotusta ja välillä olemme saaneet kuulla uutisointia siitä kuinka joku Kid Rock on käynyt ääntelemässä jenkkisotilaiden luona missä lie aavikkokaupungissa ja taas tähtilippu liehuu kirkkaampana kuin koskaan, mutta tekisikö sellaista enää vaikkapa Finias tai Ferb. Tuntuu jotenkin kaukaa haetulta, että jos kyseessä ei olisi satiirinomainen esiintyminen, niin animaatiohahmot kuten Wall-E olisivat enää tekemässä samanlaisia uraliikkeitä kuten Väiski ja Repe. Eikä edes niin suuren asian kuin maailmaa koskevan sodan kohdalla, vaan vaikkapa keräämässä rahaa tiettyyn yksittäiseen kohteeseen kohdistuneen tsunaminen uhreille. Niin vain kuitenkin etenkin toisen maailmansodan (worst sequel ever) aikana Väiski, Repe, Aku ja monet muut vertaisensa kehoittivat keräämään romurautaa taikka kenkivät natseja kankuille ja sellaisia Warner Bros-puolen piirrosanimaatioita tämä World War 2 Cartoons kokoaa sisälleen.

PUTOAVA JÄNIS (Falling Hare, 1942)

Väiski hengailee sotilaslentokoneiden luona, kun tulee paljastaneeksi sabotöörin aikeet syöstä kone kohti asuinrakennuksia, mutta onneksi kiihkeän kamppailun päätteeksi löpö loppuu tankista.

REPE KOMMANDOSOTILAANA (Daffy the Commando, 1943)

Natsikomentajaa kiukuttaa kun jenkkikommandot ovat pääsemässä selustaan. Yksi heistä on Repe Sorsa jonka tulee chillaamaan bunkkeriin ja käy lyömässä Hitleriä nuijalla.

ROMUNKERÄÄJÄ-REPE (Scrap Happy Daffy, 1943)

Hitler vetää pultit lukiessaan lehdestä, että jenkit keräävät romurautaa ja niinpä muricaan lähetään vuohi syömään metalli suuhunsa. Repe on hätää kärsimässä metalbeastin äärellä, mutta onneksi henki menneisyydestä ilmaantuu ja Repe muuttuu supersankariksi johon eivät luodit pure.

THE DUCKTATORS (1942)

Musta muna syntyy ja sisältä ilmaantuu Ankkahitler, joka kasvaa haaveillen taiteilijan ammatista, mutta päätyy poliittiseksi agitaattoriksi.

Teemansa vuoksi erittäin mielenkiintoinen piirroselokuvakokoelma ja vaikka huumori koostuu Väiskille ja kumppaneille tutusta absurdismista, animoinnin ollessa tutun sulavaa (joskin ajoittain aika kiirehdityn ekonomista), niin suurin kiehtovuus syntyy tietenkin nimenomaan aikansa sotapropagandasta. Koska tarkoitus on ollut epäinhimillistää vihollinen tunteettomaksi hirviöksi, niin luonnollisesti karikatyyrit ovat äärimmäisen kärjistettyjä ja kaikki mikä ei ole meidän (tässä tapauksessa yksinomaan jenkkien) puolella on taatusti meitä vastaan, eikä välimuotoja sallita. Näin ollen sitä melkein menee sanomaan sisällön olevan vanhentunutta, mutta pelkästään nykyuutisointien valossa laput silmillä-metodi tuntuu olevan edelleen ajankohtaista. Tottakai ajatellessa natsien hirmutöitä ja sotaa joka vaikutti koko maailmaan ei edes liberaalein ihminen voi mennä täysin tyrmäämään näidenkään animaatioiden tekijöiden tarkoitusperiä, sillä viherpiperryksen lomassa on muistettava että tosipaikan tullen lienee hyvin todennäköistä, että vakaumusta täytyy jonkin verran taivuttaa. Pyrimme hyvään, vaikka siihen emme aina päätyisikään.

Laadullisesti tämä julkaisu on aivan kauhea. Törkeän roskainen ja haalistunut kuva (ylempänä oleva The Ducktators-kuva ei ole tältä levyltä), ja äänessä on ajoittain huomattavaakin aaltoilevuutta. Tässä tapauksessa voi syytä vierittää levyn julkaisseen Scantrade Entertainmentin niskoille, sillä parempilaatuisiakin versioita näistä samoista animaatioista on olemassa. Sanon tämän jo pelkästään sen perusteella, että kaksi ensimmäistä minulla on muinakin julkaisuina ja esimerkiksi jo pelkästään yli 20 vuotta vanha kasettini jolla Repe Kommandosotilaana on, on sekin ajan kulumasta huolimatta edelleenkin huomattavasti laadukkaampi versio. Tämä Scantrade Entertainment tuntuu olevan suht' mielenkiintoinen julkaisija valikoimansa perusteella, mutta selvää varovaisuutta kannattaa harkita heidän elokuviaan ostaessaan. Hyvää ei ainakaan lupaa se, että kanteen painettua firman nettiosoitetta ei ole olemassakaan, eikä koko firma taida ollakaan enää pystyssä. Levyllä ei ole mitään vuosilukua osoittamassa koska tämä on ilmestynyt, joten en osaa sanoa kuinka tuoreesta tapauksesta on kysymys. No eipä se laadun heikkous oikeasti tästä World War 2 Cartoonsista nauttimista pilaa, sillä kyllähänen sekunda sopii tuotteeseen jolla herätetään mielikuvia ajasta jota ei enää ole, tai ainakaan pitäisi olla.

Vaikka kansi esitteleekin useita tuttuja Warner-hahmoja, niin heistä vain kaksi esiintyy mukana olevissa animaatioissa ja määrästä puheen ollen, niin neljä vaivaista piirrettyä ja pituutta 30 minuuttia. Sanotaan ettei määrä korvaa laatua, mutta neljä on aivan liian vähän, varsinkin kun tietää miten mittavissa määrin näitä tälläisiä animaatioita tehtiin ja vaikka niiden keskinäinen sisältönsä onkin samanlaista, niin historiakuvaukseen tarvitaan enemmän kuin pelkkä näytekupillinen.

Levyn ikärajana on kolme vuotta ja kannen molemmilla puolin on jonkinlaista mainintaa perhesoveltuvuudesta, mutta ehkä kannattaa kuitenkin miettiä altistaako niitä perheen pienimpiä näille nimenomaisille animaatioille. Vaikka toiminnallisuuden suhteen eroa muuhun ei varsinaisesti olekaan ja piltit eivät mahdollisesti ymmärräkään sisällön poliittista merkitystä (kuinkahan moni aikuinenkaan), niin piilotajunnallista aivopesua saattaisi silti tapahtua. Ihmisvihan kun ehtii itsekin oppia myöhemminkin, ettei sen vuoksi tarvitse kiirehtiä.

Tähdet: ****