Palkkasoturi (Mercenary for Justice, 2006)

Tuhma CIA tarvitsee palkkasoturien apua Etelä-Afrikan levottomuuksissa ja kun hommat menevät käsille pesevät he omansa koko asiasta, jättäen supermahtisotilas John Seegerin (Steven Seagal) miehineen teurastettaviksi. Ei huolta, he pääsevät pakoon ja Seeger janoaa kostoa CIA:n petolliselle Dreshamille (Luke Goss), mutta se saa odottaa kun pitäisi käydä vapauttamassa erään rikollispomon poika vankilasta. Tietenkään Seeger ei halua auttaa mitään pahista, mutta niin vain uhkailulla ja kiristyksellä on sanansa sanottavana ja siten mies lähtee epäpätevien palkkasoturien avuksi missioon. Ei kannattaisi pottuilla Seegerille, se kun johtaa kaikkien ilkimysten kuolemaan.

Palkkasoturi on osittain Bulgarissa kuvattu toimintahalpis joka ei oikeastaan eroa niistä kymmenestä muista samalla viikolla ilmestyneistä Seagalin B-leffoista joissa hän esittää ylivoimaista mitä-lie-erikoissupersotilasta, tms. ja kunhan vähän ammuskellaan ja turvonnut päähahmo heiluttaa käsiään on se kaikkein pahin actionnälkä tyynnytetty ainakin muutamaksi tunniksi (eli seuraavan elokuvan ilmestymiseen saakka), mutta jälleen sitä miettii kuinka ennen oli muka paremmin. Tosin se on myönnettävä, että tarkasti katseltuna tämä on kyllä niiden itsensäkopioiden paremmalta puolelta ja esimerkiksi nautin tämän katselusta enemmän kuin tuosta Patriootista, mutta ilman sen syvällisempää ajattelua kyseessä on samaa kuin aina muulloinkin Joten sitä pitkälti katsoo tämänkin koska Seagal teki kaappauksia merellä ja raiteilla, ei koska hän teki yhdeksän muuta palkkasoturia edellisen kuuden päivän aikana, mutta silti on valitettavan tietoinen siitä ettei saa nähtäväkseen muuta kuin sen seuraavan palkkasoturin. Jos kuitenkin tyytyy näihin Seagalin post sanotaan vaikkapa Exit Wounds ja pitää vertailukohtina vain nykyseagalia niin siinä suhteessa tämä ei ole mikään pettymys, vaan kenties jopa päivän piristys. Ammuskelua on, räjähdyksiä on, rauhoittavalla musiikilla helliviä hidastuksia kesken toiminnan on, vahvalla aksentilla puhuvia ihmisiä on, luotisuora tavanomainen typerryttävän dialogin kuljettama juoni on ja Seagal pitää käsiään näin:

Joten pelkästään jo siksi kunhan seuraava Seagal-leffa tulee vastaani, katson taatusti myös senkin. Sillä vaikka tämä taikka muutkaan Seagalin leffat eivät enää yllätä, vakuuta, hymyilytä, niin Seagal on edelleen sama oma itsensä ja toimintaa on tarpeeksi, ja niiden vuoksihan näitä leffoja katsoo. Niitä uusia elokuvia ei vain enää odota ja jos jokin jää väliin, niin se ei tunnu menetykseltä. Ja ehdottomasti ennemmin Palkkasoturi kuin Against the Dark tai Flight of Fury.

Tähdet: **
Palkkasoturi