Olemme siis kaukaisessa tulevaisuudessa, aina vuodessa 2008 saakka ja poliisi Norman Scotilla (Christopher Lambert) on missiona selvittää kuka murhasi tunnetun tohtori Reynan (Neil Foster) joka oli ratkaisemassa sen ongelman, miten tappoviruksesta päästäisiin tyystin eroon pelkän hoidon sijaan. Muiden tavoin myös Scot on riippuvainen absolonista ja koska tulevaisuudessa olemme, niin vaikka maailma näyttää samalta kuin nytkin tuodaan sitä futuroa esille satunnaisilla teknisillä harppauksilla, kuten eräänlaisella holokannella ja monetaarisella muutoksella jossa valuutta on fyysisen rahan sijaan aineetonta aikaa. Vau, kuin olisin siirtynyt vuosisatoja eteenpäin.
Ei liene vaikea arvata, että koska lääketeollisuus on suuri bisnes, on sillä omat intressinsä pitää sairaus olemassa kuin poistaa se kokonaan. Vanha tuttu juttu siitä kuinka hoito on parannusta kannattavampaa ja kun Scotille selviää, että tapettu tohtori oli kuin olikin jo kehittänyt sen parannuskeinon ei syyllisten etsiminen enää tunnu vaikealta. Mikä taas puolestaan tuntuu sellaiselta on elossa pysyminen kun tieto lisää tuskaa ja Scot tietää aivan liikaa, jolloin maaillmanpoliisin (ei siis USA, vaan sellainen virallinen järjestö) edustaja agentti Walters (Lou Diamond Phillips) on valmis hiljentämään uteliaan poliisin.
Scot kaiken lisäksi tietää enemmän kuin tietää, sillä hän on tietämättään nauttinut tiedostavaa teetä jossa oli Reynan kehittelemä lääke ja täten tietävä tiedoton sankarimme kantaa tietämättään sisällään tietoa kansakunnan pelastuksesta. Tieto.
Siispä Scot lavastetaan suureksi pahikseksi, jotta hän ei varmasti saisi apua ja jos siinä ei olisi vielä tarpeeksi, niin tottakai se kehoon päätynyt lääke ei vielä sellaisenaan pidä sairastunutta hengissä, vaan vaatii oikeasti toimiakseen toisen osan ottaminen täsmälliseen aikaan. Onneksi Scotilla on apunaan yhtälailla pakomatkalle joutunut Reaynan apulainen Claire (Kelly Brook), jonka suurin merkitys elokuvassa lienee se, että hän on riisumassa yhdessä vaiheessa vaatteitaan, mutta ei sitten teekään niin.
Ihan kelvolinen dystopialeffa jossa perinteiseen tapaan isoveli valvoo, kaupungit ovat rappeutuneita, ihmiset ovat rappeutuneita, rosvoparonit ovat vallassa ja kaiken teollisuusromun, ruosteen ja tiilipölyn seasta pilkottaa viherkasvi josta tehtävä luomutee pelastaa kaiken. Tietenkin B-leffalla on pieni budjetti ja näin ollen futuristisuuden esittely pysyttelee minimissään jolloin esimerkiksi vanhempien italoscifistelyiden (tämä ei ole italoleffa, mutta tuo ainakin lajityypin mieleen ja lisäksi myös jostain syystä Albert Pyunin) tyylin sijaan aikaa ei korosteta liian suurella määrällä muoviputkia ja -letkuja, vaan tämänkaltaiset "tulevaisuusjipot" ovat harvakseltaan ripoteltuja yksityiskohtia, kuten juliste siellä, hassu kampaus täällä, mielenkiintoiset aurinkolasit tuolla. Tämä minimalistisuus on mielestäni varsin viehättävää, mutta kyllä tässä vähän väliä tulee mieleen, että on ollut oikeasti halu tehdä jotain Bruce Willis/Will Smith-rahan elokuvaa jossa jättimäisillä tietokonevisioilla saataisin korostettua sitä rikkaiden ja köyhien välistä eroa, jossa ei tarvitsisi tyytyä vain johonkin veikeään lamppuun nurkassa, vaan lasipalatseja olisi joka puolella tunkemassa päälle. Nyt juuri jokin satunnainen fututeknologinen ihme pistää hieman liikaa silmään kaiken muun tämänpäiväisen normaaliuden seassa ja rajoittuneisuus näissä seikoissa tekee välillä elokuvan miljööstä jotenkin ahtaan oloisen. Ehkei elokuvassa olisi siis kannattanutkaan ottaa mitään tulevaa mukaan, vaan sitoa se täysin tekohetkeensä, varsinkin kun elokuva sijoittuu jo nytkin liiankin läheiseen lähitulevaisuuteen. Mutta vastaavasti suuremmat rahat olisivat sitten saattaneet aiheuttaa sen minkä ne tekevät valittavan usein näissä Bruce Willis/Will Smith-tason elokuvissa, joissa ne ehkä näyttävät nätiltä, mutta aika varmasti myös peittävät pääasian alleen. Niinpä nyt ainakin kaikkinainen valtion petollisuus ja lääketehtaiden julmuus pääsee tarinana kunnolla esiin. Se tietenkin, että käsitelläänkö sitä mitenkään kiinnostavasti voi olla kyseenalaista, sillä ei tämä nyt teknojumputuksen seassa mitenkään poikkeuksellisen nokkelana esiinny, mutta onpa sentään ihan onnistunut B-raina, joka ei ainakaan sorru suurempiin puupäisyyksiin. Tarinallisesti pidän etenkin siitä absolonin todellisesta merkityksestä sairauden hoidossa ja se saa pisteyksen kallistumaan vahvasti korkeammalle kuin mihin ehkä muutoin päätyisin
Tähdet: ***
Absolon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti