Viiden vuoden jälkeen Kid onnistuu pakenemaan vankilasta ja on siis aika kostaa ystävän suorittama petos. Tänä aikana Dad onkin karistanut rikolliset tapansa ja siirtynyt kunnialliseksi, päätyen jopa pienen kaupungin sheriffiksi. Kohta kaupunkiin kuitenkin saapuu Kid muistuttamaan menneisyydestä, mutta Dad ei saa iloa kokea nopeaa loppua, sillä Kid haluaa nauttia kaiken viiden vuoden edestä.
Marlon Brandon ainoa ohjaustyö menee samaan sarjaan Charles Laughtonin The Night of the Hunterin kanssa. Se ei kenties saanut toivottua vastaanottoa ilmestyessään ja/tai sen tekemiseen liittyi jotakin ongelmallista, että se siksi jäi erittäin lahjakkaana pidetyn näyttelijän ainoaksi ohjaustyöksi, mutta on sittemmin kerännyt syystäkin niin paljon arvostusta, että sitä toivoisi jostain kaapin perukoilta löytyvän vähintään toinenkin ohjattu elokuva. Tosin tämän One Eyed Jacksin kohdalla voi kyllä hieman kyseenalaistaa sitä kuinka paljon elokuvan lopullisesta onnistumisesta voidaan pistää ohjaajan niskoille, sillä tiettävästi Brandon potkittua muun muassa Stanley Kubrick pihalle, oli elokuvanteko ollut täynnä epävarmuustekijöitä, joista ohjaajan oma hermostuneisuus kykyjään kohtaan kuulemma yksi suurimmista ja ohjaajanversion kestäessä tuntitolkulla, otti studio elokuvan pois Brandon käsistä ja leikkasi sen tähän nyt saatavilla olevaan 141 minuutin pituuteen. Ymmärrettävästi tämä studion tekemä ratkaisu oli saanut Brandon kiukkuiseksi ja vahvasti kritisoimaan lopputulosta. Kuitenkin koska One Eyed Jacks on näinkin pitkäksi elokuvaksi sujuvasti kulkeva, näytteleminen on etenkin Brandon ja Maldenin kierrellessä toisiaan pirun koukuttavaa (enkä tarkoita vähätellä laisinkaan muita elokuvan näyttelijöitä), eikä tarinankulussa ole sellaisia reikiä joita olettaisi huomaavansa niinkin kovassa lyhennyksessä mitä tämä elokuva koki, niin vaikea uskoa sen pidemmän version oikeasti tekevän ainakaan hyvää. Ehkä se tuntuisi samalta kuin Apocalypse Nown Redux-versio jossa runsaat lisäminuutit eivät aiheuttaneet hallaa elokuvalle, mutta eivät myöskään tehneet siitä yhtään sen parempaa. No, antoi kehut sitten studiolle tai mielummin Brandolle, niin One Eyed Jacks on hemmetin toimiva kostolänkkäri jossa ei turhia kiirehditä, vaan kuljetaan luonnollista vauhtia, jonka vuoksi sen 141 minuuttia ei tunnu siinäkään muodossa laisinkaan pitkältä. Mielenkiintoista on se, että Sam Peckinpah oli ollut käsikirjoittamassa One-Eyed Jacksia ja kuulemma tullut vahvastikin uudelleenkirjoitetuksi, mutta silti tämä on edelleenkin tunnelmaltaan ja tyyliltään täsmälleen sellainen elokuva, että sen voisi uskoa olevan juurikin Peckinpahin ohjaama.
Pidän etenkin ideasta jossa entiset ystävät tietävät molemmat uudelleentapaamisen takana olevan kosto ja he vain esittävät hyvää pataa, joka toiselle on silkkaa epämiellyttävää hermoilua ja toisella kostohimossa nautiskelua. Se ehkä mikä rupeaa pidemmän päälle hieman rasittamaan on kuinka Brandosta ruvetaan tekemään liian hyvää heppua ja Maldenista täyttä sikaa, jolloin sitä toivoo Brandon saavan kostonsa, hänen ollessaan sankareiden liigassa. Kun oikeasti kiehtovampaa on oikeasti se kuinka molemmat ovat todellisuudessa ns.pahiksia, jolloin puolen valitseminen olisi vaikeampaa. Malden on tuhmuri, mutta niin on Brandokin.
One (väliviivalla tai ei) Eyed Jacks on julkaistu muun muassa tälläisillä kansikuvavaihtoehdoilla:
Miksi siis katsomassani versiossa on tälläinen kansikuva:
Huomatettakoon myös, että tämä Scanboxin julkaisu on laadultaan aika heikko ja se on suuri sääli siksi, että mukana on joitakin näyttäviä kuvauspaikkoja ja tilanteita jotka kärsivät pahasti suttuisista väreistä ja rakeisesta kuvasta.
Tähdet: ****
One Eyed Jacks
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti