Mainittakoon tässä välissä, että takakannessa Dannyn nimeksi mainitaan kolme kertaa Jamie.
Elokuvateatterissa esitetään tietenkin vain pikkutuhmia roskaelokuvia, työntekijät ovat ylimielisiä p*skiaisia, liioiteltuja leffanörttejä ja/tai himokkaita narttuja. Asiakkaat ovat luonnollisesti pakollinen paha ja elokuvateollisuus on vain kulissi popcornin myynnille. Teatterin apulaisjohtaja Kris (Andrew Lee Potts) panikoi kuullessaan paikalla olevan haamuasiakkaan (siis ei oikea aave, vaan työntekijöitä tarkkaileva henkilö), koneenkäyttäjä Zak (Luke de Woolfson) huomaa aran Dannyn ihastuneen Sukiin ja haluaa siksi mentoroida tulokasta, perustaen kaiken tietämyksensä elokuvistaan oppimiinsa asioihin. Danny tarvitseekin apua, sillä hänen ensimmäinen työpäivänsä sattuu olemaan Sukin viimeinen, joten aikaa viettelyyn ei suuremmin ole. Sitten roppakaupalla alapäävitsejä, lesboseksiä, mangahenkisillä piirroksilla tehtäviä leikkaussiirtymiä ja ilmeisesti sen tulisi olla hauskaa kun hissukka hienostotyttö opettelee kiroilemaan. Hei, jos se Poliisiopiston vitsi jossa nyhverö kimittäjä vikinänsä jälkeen karjuu ja kiljuu ei ollut hauska edes ensimmäisellä kerralla, niin ei Popcornilla ole juuri mahdollisuuksia sitä parempaan.
Ollakseen oikeasti tavanomainen tisseillä leikittelevä pieruhuumorin nahistunut kukkanen, yrittää Popcorn aivan liikaa olla cool ja sortuu liialliseen alleviivaamiseen, tehden alternativesta aikuisrokkia. Koko ajan kankailla pyörivien elokuvien repliikit sattuvat kommentoimaan päähenkilöiden tekoja ja ajatuksia, samoin tekevät taustalla olevat leffajulisteissa näkyvät nimet ja mainostekstit, pahvistandeissa olevien hahmojen ilmeet toimivat roolihahmojen ajatuskuplina, joukkoon heitetään jatkuvia animeviittauksia ja elokuvan hahmoja esitetään mangapiirroksina, kohtausvaihdoissa hyväksikäytetään sarjakuvaruutuja taikka eräänlaista filmikelan ruutusiirtoa siihen sopivan läpsyttävän ääniefektin kera, taustalla soi kiltti altpoppaus ja silti sisältö koostuu oikeastaan vain siitä, että teatterissa esitettävä elokuva Sarah's Highly Innocent Teenage Exploration lyhennetään näytölle alkukirjaimiinsa. Hah hah.
Pari suht' kivaa vitsiä puserretaan siitä miten huonosti käyttäytyvää asiakasta tulee kohdella, tms., mutta kyllä se shite on liiaksi esillä. Joten mitään Kevin Smithiä ei kannata odottaa, vaan pysytellään mielummin sen Poliisiopiston seurassa. Tosin yhtä muistettavia hahmoja ja Blue Oyster Baria ei mukana ole.
Plussaa voi antaa siitä, että kenties budjettirajoituksien ja lupaseikkojen tai vain oman halun vuoksi Popcornissa ei ole yhtäkään elokuvavitsiä liittyen mihinkään todelliseen leffaan, vaan kaikki julisteet ja teatterissa esitettävät teokset ovat tätä varten keksittyjä. Mitenkään nokkelia taikka loppuun asti mietityn oloisia ne eivät kertaakaan ole, mutta yritys se on huonokin yritys.
Parempi Popcorn on se elektronisen musiikin klassikko.
Levyn ainoa lisämateriaali on elokuvan traileri, vaikka takakansi muuta väittääkin:
"Traileri, Näyttelijöiden ja ohjaajien biografiat, kohtaaminen."
Etenkin tuo kohtaaminen kuulostaa mielenkiintoiselta, joten sääli ettei sitä ole.
Tähdet: *
Popcorn
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti