"Koska en voinut otsikoida "vieraskielinen", niin käytän omakeksimääni termiä "vieraampikielinen", sillä nyt haetaan sinun sarjasuosikkiasi, jossa ei puhuta suomea tai englantia."
Äitini pitää suuresti brittiläisistä ja saksalaisista poliisisarjoista ja suurellä lämmöllä muistelenkin lapsuuden hetkiä kun katsoimme yhdessä jotain Bergeracia ja Kettua. Etenkin nuo krautdekkarit kuten jo mainittu Kettu, mutta myös Derrick ja Kahden keikka herättävät mukavia takaumia siitä kuinka lauantai-iltaisin minäkin joka yleensä sulkeuduin omaan huoneeseeni saavuin olohuoneen puolelle katsomaan näitä kyseisiä televisio-ohjelmia äitini seuraksi. Varsinkin Kahden keikka puri minuun, mikä johtunee sen päähenkilön Matulan olleen edes tavallaan nuorekas ja siten lähinnä samaistumisen kohdetta. Siis sellaisella en-ikinä-muuta-nuoruuden-kampaustani-Danny-tyyliin, sillä olihan Claus Theo Gärtner jo silloin itseni ollessa lapsi vanhan pukin oloinen mies, jota on etenkin nykypäivänä, ettei hän nyt oikeasti mikään MacGyver ja Michael Knight ollut. Mutta verrattuna Derrickiin ja Kettuun hän oli kuin viagra ihmismuodossa.
Luulen kuitenkin, että se oikeasti kovin juttu Kahden keikassa ja mikä siis todella sai siitä kiinnostumaan, on sen järkyttävän tarttuva tunnusmusiikki.
1 kommentti:
Otetaas sama kipale pikauusintana vähän pidempänä versiona....
http://www.youtube.com/watch?v=oWwAWbZlmyo
Lähetä kommentti