Wes Cravenin tv-kauhistelu on ihan hyvä. Ei se nyt mitään maailmoja järkytä ja lainausmerkeissä kärsii siitä aikansa televisiovarovaisuudesta sekä -kömpelyydestä joiden vuoksi tuntuu ajoittain siltä kuin oltaisiin haluttu tehdä tietyissä paikoissa jotain rajumpaakin, mutta sellaista ei ole voitu televisioesitykseen pistää mukaan, eikä sellaista ole kenties ollut annetussa budjetaarisissa rajoissa mahdollista toteuttaa muutoinkaan. Mieleen ei kuitenkaan tule, ettäkö oltaisiin esimerkiksi yritetty kiertää sääntöjä ja astuttu yli mielikuvituksen rajojen, vaan pikemmin hyväksytty tilanne mukisematta ja täten rohkeus jää sopeutumisen jalkoihin.
Tietty lavastuksellisuus pääsee läpi, jolloin voi kuvitella istuvansa enemmänkin studioyleisön joukossa kuin uppoavansa täysillä mukaan todelliseen maailmaan pelkän katsotun kuvitteellisuuden sijaan. Siltikin yliluonnollisuudella maustetuksi paha sukulainen-tarinaksi Summer of Fear on kuitenkin rajoituksistaan huolimatta kelvollisesti näytelty ja jännitys pysyy enimmän aikaa yllä, joten ihan mielellään tämän katsoo läpi, vaikka ei sitten oikein miltään osin sitä suurempiin kehuihin ylläkään. Eipä sitä tosin oikein rupea haukkumaankaan ja satunnnaisesti Blairin epätoivoiset yritykset vakuuttaa muille tietämästään ovat jopa oikeasti rutiini-ideoistaan huolimatta kutkuttavia. Tosin lopun siirappisuuden vuoksi pitää kyllä sakottaa yhden tähden edestä.
Tähdet: **
Summer of Fear
2 kommenttia:
Nenäänsä puhuva Fran Drescherkin taisi tässä pätkässä vilahtaa, vai muistanko aivan väärin?
On mukana ja neidin ensimmäinen repliikkikin taisi olla nasaalinen vingahdus.
Lähetä kommentti