Jokainen tämän elokuvan edellisen osan, eli Brett Leonardin ohjaaman Ruohonleikkaajan nähnyt ja sen pohjana toimineen Stephen Kingin samannimisen novellin lukenut tietää niillä olevan hyvin, hyvin vähäisesti yhteistä keskenään. Siltikin vaikka King on sittemmin oikeusteitse saanut nimensä pois ainakin Ruohonleikkaajasta siten, ettei se ainakaan enää ole Stephen Kingin Ruohonleikkaaja niin se on aina Stephen Kingin Ruohonleikkaaja ja vaikka elokuvalla ei ole juurikaan tekemistä alkuperäistarinan kanssa, niin kyllähän Kingin nimi löytyy monesta huomattavasti huonommastakin elokuvista ja yksi niistä on kaiken lisäksi hänen itsensä ohjaama. Mutta ajatteli Ruohonleikkaajaa King-leffana tai ei, niin ainakin se on kompuroinnistaan huolimatta varsin mainio jännityselokuva ja jos ei muuta, niin sen tuolloin niin kovasti pinnalla olleet virtuaalitodellisefektit ovat sangen huvittavaa ajankuvaa. Sen verran suositttu elokuva oli, että tokihan sille piti tehdä jatkoa jossa Kingin nimeä ei sitten taidettu ottaakaan enää ainakaan virallisesti esiin, joskin miehen nimi esiintyi edelleen ainakin mainosteksteissä.
Pysytään sivuraiteilla vielä sen verran, että minusta on huvittavaa kuinka moni muistaa muun muassa Uinu uinu lemmikkini kakkosen ja ne jotain 38 Maissilapset-jatko-osaa ja nimenomaan muistaa ne yhdistäen Stephen Kingiin. Kuten myös moni muistaa Ruohonleikkaajan samalla tavalla, niin aika harva kuitenkaan vaikuttaa ylipäätään kuulleensakaan tästä jatko-osasta ja kuinka vähäinen osa heistä puhuu tästä juurikin Stephen Kingin Ruohonleikkaajamiehen paluuna, kun kuitenkin käyttää sellaista ajattelutapaa esimerkiksi niiden Kingiin yhtä väljästi liittyvien Maissilapsien kohdalla. Luulisi kaikkien, heidänkin jotka eivät ole Ruohonleikkaajamiehen paluuta nähneet muistavan sen, sillä se on niin riemastuttavan kömpelöä kakkia, että sen luulisi otettavan esille aina kun puhutaan huonoista elokuvista.
Tapahtui viime jaksossa:
Lapsen tasolle jäänyt aikuinen mies Jobe (Jeff Fahey), joka auttoi muun muassa nurmikonleikkuussa tapaa tiedemiestohtorin (Pierce Brosnan) ja jälkimmäinen päättää kehittää edellistä istuttamalla hänet virtuaalitodellisuushäkkyrään. Jobesta tulee puolijumala, joka haluaa olla kokojumala.
Tämän päivän jaksossa:
Jobe (Matt Frewer) ei kuollut kun virta katkaistiin (mikä tosin ilmeni jo edellisen elokuvan lopussa) ja hänen todellisen maailman lihallinen ruumiinsa löydetään samanlaisessa kunnossa kuin mihin Alex Murphy päätyi kohdattuaan Clarence Boddickerin. Siispä Murphyn tavoin Jobe tungetaan täyteen mitä lie kybernetiikkaa ja koska miehen kasvot pitää vammautumisen seurauksena uudelleenmuokata plastiikkakirugisesti, ei hän tietenkään enää voikaan muistuttaa Jeff Faheyta. No daa!
Ilmeisesti kosmeettinen muokkaus ulottuu muistiin saakka, koska flashbackissa Faheyn äänikin on muuttunut Freweriksi, vaikka kohtaus on suoraan vanhan filmimateriaalin kierrätystä.
No kuitenkin, ilkeä teknologiabisnespohatta Walker (Kevin Conway) tulee sanomaan, että ladatkaa Jobe hyperkybertodellisuuteen, jota varmaan nyttemmin kutsuttaisiin internetiksi ja niinpä mies on taas ghost in the machine tai jotain.
Hyppy tulevaisuuden kybertodellisuuteen, (eli kaduilla ja kasvoilla on kakkaa) ja nuoret huligaanit harrastavat minidisceilyä technologicque parkissa. Toisin sanoen kirjaimellisesti surffaavat tietoverkossa.
Tietenkin virtuaalitodellisuus on tavallinen metsä, mutta ei se mitään, sillä nuoret jäävät sinne jumiin ja vain heidän oikeassa maailmassa oleva uskollinen koiransa voi auttaa käyttämällä tietokonetta. Much wow!Yksi nuorista on edellisestä tarinasta tuttu Peter (Austin O'Brien), jota kyberavaruuteen vangittu, kuolemaisillaan oleva Jobe pyytää avukseen ettei olisi kyberavaruuteen vangittu ja kuolemaisillaan.
Anteeksi, mutta minun on pakko nauraa tässä välissä: HAHAHAHAHAHA! Voi jeesus.
Okei, Jobe osoittaa pikaisesti Peterille kuka on ja tekee sen näyttämällä ruohonleikkurin, ja niin voi todellinen seikkailu alkaa.
Samaan aikaan Walker ehdottaa valtiolle tai jollekin, että mitä jos liitettäisiin koko maailma yhteen ja samaan tietoverkkoon. Niin että kaikki voisivat halutessaan mennä vapaasti internetiin etsimään informaa... hyvä on, pornoa.
Se ei voi olla kovinkaan hyvä juttu. Etenkin kun se tarkoittaa vanhan systeemin sulkemista ja täten Joben kuolemaa. Siispä Peter etsii yhteisen verkon yhdistävän Chyron-sirun tekijän, pukutiedemiehestä luonnonmukaiseksi intiaaniksi muuttuneen tohtori Tracen (Patrick Bergin) ja yhdessä he voivat estää pahan Walkerin aikeet. Walker kun tietenkin on vain vallanhimoinen rosvoparoni, eikä oikeastaan mitään muutta. Mutta entäpä Jobe, kenties hänkin haluaa olla edelleen se sama virtuaalijumala jota halusi olla ennenkin ja vain puhunut palturia ahdingostaan. Jep. Bitcoin.
Voi. Hyvä. Luoja!
Minun on vaikea päättää mistä oikein aloittaisin, mutta mainitaan nyt tähän hätään vaikkapa se, että pidän siitä miten elokuvan suomenkielisessä nimessä osoitetaan Joben olevan mies, eikä esimerkiksi ruohonleikkaajanainen.
Jos ensimmäisen Ruohonleikkaajan tietokone-efektit ovat hupsusti vanhentuneita, niin ne ovat ainakin nykysilmin katseltuna sympaattisia, kun tässä tapauksessa käytetyt visuaaliset efektit ovat jopa tekoajalleen kömpelöitä, mutta siltikään jokin kompuutterihahmon nilkuttava liikehdintä ei ole laisinkaan paha asia verrattuna siihen, että tässä koetetaan huijata esittämällä värikkäästi puetun hahmon olevan tietokone-efekti, kun hän selvästi on vain värikkäästi puettu hahmo. Lisäksi ihmettelen, että kuka koukkukätinen silmäpuoli on vastannut elokuvan vaatetuksesta, lavasteista ja designista ylipäätään, sillä tämä on niin rumaa kamaa, että vain Lady Gaga voisi olla siitä iloinen.
Erinomaista on vieläpä se, että elokuvan Nettisakkikakaroiden ansiosta synkähkö jumaluuden tavoittelu muuttuu koomiseksi Power Rangers-seikkailuksi ja IMDb:n valistama tieto siitä kuinka tuottajat estivät ohjaaja Farhad Mannin pääsyn leikkaamoon, jotta saattoivat muokata elokuvaa teiniystävällisemmäksi on selvästi havaittavissa. Joten jos joku erehtyy lukemaan takakannen tekstejä kuten: "Meidän maailmassamme hän on vain vihannes. Hänen kasvonsa on silvottu. Hänellä ei ole jalkoja" ja "...tiede teki hänestä jumalan. Nyt hän janoaa kostoa!" olettaen niiden perusteella tämän scifi-trillerin olevan jännittävä, niin pettymys voi olla suurensuuri. Enemmän tätä katsoessa nauraa kuin yhdenkään American Pien kohdalla, joten komediana Ruohonleikkaajamiehen paluu kannattaa ottaa.
Sitä paitsi ei Jobe ole mikään vihannes, vaan rampa.
Onneksi näytteleminen on suolesta ja suurin osa esiintyjistä ei ole selvästikään kuvauksissa tajunnut kuin tahattoman koomista elokuvaa ovat tekemässä, esiintyen siis aivan liian ryppyotsaisesti. Paitsi tietenkin Matt Frewer, joka lienee ymmärtänyt kyseessä olevan komedia samalla tavalla kuin Max Headroom ja enimmäkseen tuntuukin siltä kuin Frewer toistaisi tuota kenties tunnetuinta rooliaan. Ei se nyt tietenkään auta muutoin kuin tekemällä elokuvasta vieläkin epätasaisemmen, mutta sopii hyvin sen tyrkkäämiseen sinne soveliaan huonon puolelle. Sillä Ruohonleikkaajamiehen paluu voi olla ruma ja ruma tyhmä, mutta se on myös aivan riemastittavan huono, onnistuen ulottamaan lonkeronsa nirvanaan.
Tässä elokuvassa käytetään kommunikaatiolaitetta nimeltä Eyephone. Sattumaako?
Ja lopuksi vielä jotain hauskaa liittyen kansikuvaan. Vasemmalla on tämän elokuvan, keskellä edellisen osan ja oikealla taas jälleen tämän elokuvan kansi (kaksi ensimmäistä ovat ne minun versioni).
Tähdet: ~ tai *****
RuohonleikkaajaMIEHEN paluu
3 kommenttia:
Jotenkin tuo ensimmäinenkään "Ruohonleikkaaja" ei minua ole ikinä puhutellut, vaikka olen kyllä samaa mieltä kanssasi siitä, että sen kökkötehosteet ovat ihan hupaisia ilmestyksiä. Itse en kuitenkaan saanut elokuvan tarinasta oikein minkäänlaista otetta ja koin leffan hieman tylsäksi.
Tämä jatko-osa meneekin kuraisuudessaan ilmeisesti sitten ihan uusiin sfääreihin, en toki ole sitä ikinä nähnyt, ja uskalataisin sanoa, että en varmaan ikinä tule näkemäänkään.
Tämä leffan tekijät ovat ilmiselvästi enemmänkin poltelleet sitä ruohoa leikkaamisen sijaan :D
Ensimmäisen Ruohonleikkaajan esittelemät virtuaalitodellisuuskuvaukset olivat silloin tosi in juttu, mutta eipä sitä efektityyliä ole enää sittemmin nähnyt muualla kuin Ruohonleikkaajassa, joten se trendi kuoli yhtä nopsasti kuin nu metal. Siksi niissä onkin sitä sympaattista ajankuvatunnetta, mitä ei oikein nu metalissa ole.
Lähetä kommentti