Breaking Dawn (2004)

Tämä Breaking Dawn on pomoni suosikkielokuva.
Hän pitää myös suuresti Gothikasta, joten odotukseni Breaking Dawnin suhteen olivat hyvin alhaiset.
Elokuva vastasi odotuksiani, enkä täten pettynyt.

Syrjässä pysyttelevä lääketieteen opiskelija Eve (Kelly Overton) suorittaa oppijaksoa pöpilässä jossa jokainen oppilas saa yhden potilaan vastuulleen. Even potilas on uneliaan mykän oloinen kuolanaama Don (James Haven) ja hermostunut neiti koettaa parhaimman pätemisen kautta tehdä läpimurtoa miehen psyykeeseen.
Pöpilän pöpit ovat niitä tyypillisiä ranskalaisen viivan hahmoja, kuten hikinen paksukainen joka ei osaa nauttia ravinteita ilman niiden päätymistä rinnuksille, kapinallinen Elm Street 3-tyttö ja... no eipä täällä juuri muita tunnu olevankaan.
Kun Eve ei tunnu saavan yhteyttä Doniin, menee hän heti vinkumaan opettajalleen Simonille (Joe Morton), että mä en ala, mä haluun jonkun muun. Kun tämä ei onnistu, päättää Eve tehdä sen minkä kaikki opettajiaan paremmin tietävät oppilaat tekevät, eli muuttaa salaa potilaan lääkeannostuksia ja niin alkaa matka kohti avautumista. Tottakai herännyt Don rupeaa hysteerisesti varoittelemaan jonkin ties minkä mörököllin valvovan heitä ja tulevan pian tänne, joka sitten johtaa uhkaavan mustapukuisen miehen saapumiseen. Siispä tuttuja harhanäkyjä, ei tiedetä mikä on totta ja mikä ei, valot vilkkuvat tylsistymiseen saakka, epämääräisiä väkivaltaisia takaumia ja kaikkea sitä mitä odottaakin tälläiseltä elokuvalta joka sitten lopussa tekee erittäin ennakoitavan suuren paljastuksen jossa päähenkilö itse onkin se potilas. Tämä ei ollut spoilaus, sillä sen huomaa tulevan kilometrien päästä

Kelly Overtonin murjottavan pissiksen mieleen tuova esiintyminen on ärsyttävää, sivuhahmojen muka-outous on pinnallista silmien pyörittelyä ja muutoinkin elokuvan näyttelijät ovat lähes kauttaaltaan epäuskottavia. Toki Joe Morton on ihan hyvä asiallisena professorina, mutta hänen roolinsa onkin lähes täysin sivuseikka jossa ei tarvitse pahemmin yrittää ja puuttuminen ei olisi muuttanut elokuvaa laisinkaan. SIllä kyseessä on samalla tavalla merkittävän merkityksetön osuus kuin jokin nimetön lähetti joka vain tuo päähenkille mahdollisesti tärkeän sähkeen, mutta joka olisi voitu lähettää myös normaalin postin kautta.

Tarina on ihan ok-tasoa siinä suhteessa ettei se todellakaan ole väitteistään huolimatta mitenkään yllättävä, mutta sisältää sentään kaikki lajityyppiin kuuluvat käänteet ja kiemurtelut, jolloin muita samankaltaisia elokuvia näkemättömälle Breaking Dawn on kenties aika kiehtovakin. Valitettavasti se riittää, että on nähnyt yhdenkin, vaikkapa sitten sen Gothikan ja silloin tämäkin on jo koluttu läpi.

Uhkaavaa ja harhaista tunnelmaa korostetaan nykivillä valovälähdysleikkauksilla, riitasointuisella vingahdusmusiikilla ja epäilyttävä koira-ilmeillä.

Kyseessä on siis puhkikulunut yliluonnollishenkinen muka-psykologinen trilleri ja jos mainitsen vielä kerran tuon Gothikan, niin Breaking Dawnille plussana ovat vähemmän tunnetut nimet jotka eivät tähtistatuksellaan aiheuta mahdollisia mielikuvien harhailua, joskaan eivät parannakaan kyvyttömyydellään elokuvaa ja tosiaan, puhkikulunut on edelleen reikä pohjassa.

Tähdet: **
Breaking Dawn