Lokakuun aikana osallistun Facebookissa toimivan Leffarinki-ryhmän Kauhukuu-teemaprojektiin, mikä siis tarkoittaa että nappaa kasa kauhuleffoja, katso ja kirjoita. Näin ollen nämä samaiset tässä kuussa esiintyvät arvostelunirvitykset löytyvät myös sieltä, joskin varmastikin muokattuina jo pelkästään syystä, että tekstiin ei saa laitettua kuvia samaan tapaan kuin blogin yhteydessä. Tämä vain mainintana siltä varalta, että joku näkee siellä samaiset kirjoitukset ja on siten niin hirveässä paniikissa jotta olisi valmis sytyttämään virastotaloja taikka heittämään pyörätelineen kaupan ikkunasta sisään. Ei hätää, et nähnyt kahtena. Seuraavaksi spoilerina kuva siitä mitä tuleman pitää:
Paholaiskultin jäsenet piirtävät maahan Daavidin tähden, joten ovat näin kutsumassa suurta Saatanaa luokseen. Paikalle saapuukin toivetta toteuttamaan kreivi Dracula ja vie mukanaan morsiamekseen Dominic-neidon. Dominic? Onko se naisen nimi? Ehkä kyseessä on Dominic West. Ah! kyse onkin kirjoituserheestä takakannessa, sillä kyseessä onkin Domini ilman c:tä. Joten sori, McNulty.
Toisaalla taas Draculan jälkeläistä, moukkamaista Frankia (jep, Frank Dracula) koulitaan saalistamaan sekä tappamaan samainen vampyyrikreivi, joten kylläpä naskalihammas on nyt haluttua tavaraa. Samaan aikaan edeltävistä tietämätön Dracula kertaa elämäänsä Dominille, jolloin kuulemme suurinpiirtein vanhan tutun Bram Stokerin kertomuksen, joskin globaalimmin kuvattuna ja konkreettisemmin paholaismaisen kosketuksen kautta. Toisin sanoen sama Saatana joka on nyt kiukkuinen siitä kuinka Dracula vei hänen naisensa, on myös syypää siihen kuinka ihmis-Draculasta tuli vampyyri-Dracula. Draculan vastasyntynyt poika jää valitettavaan tuleen kultin iskiessä ja tämä saa Draculan keskittymishäiriöiseen Exterminator-moodiin. Jumalakin käy näyttäytymässä ja Dracula varastaa lompakon jotta pääsee hampurilaiselle. Eikä tässä vielä kaikki, mutta riittänee tältä osin.
Yami no Teiō: Kyūketsuki Dorakyura tai englantilaisittain Dracula: Sovereign Of The Damned on Marvelin The Tomb of Dracula-sarjakuvaan pohjautuva anime (vrt. Frankensteinin hirviö eli Kyōfu Densetsu Kaiki! Furankenshutain vuodelta 1981), mutta ei edellyttäne sarjakuvaan tutustumista ymmärtääkseen mistä on kyse. Jos tämä nimenomainen anime olisi saanut jatkoa olisi sillä saattanut olla nykypäivän Marvel-tuotantoja ajatellen suurempi merkitys, sillä Wesley Snipesin tutuksi tekemä vampyyrintappaja Blade oli yksi Tomb of Draculan hahmoista.
Kyseessä on keskitason animea jossa liike on aika supistettua, juoni tuntuu hakevan paikkaansa ja kiire ilman selvää päämäärää on aika kova, mutta piirros on varsin mallikasta ja Marvelin näkee oikeastaan vain joidenkin hahmojen spandexiaanisuudesta, koska tottakai mukana pitää on ns. supersankarimaista vaatetusta ja siihen lukeutuvia voimia.
Suomalaisittain katsottuna dubbaus on aika kauheaa ja suurelta osin sitä perinteistä mutisevaa monotonisuutta taikka koiria kutsuvaa kastraatti-Farinellia, että lasit kannattaa viedä toisen huoneen hoteisiin. Draculan Aki ja Turo-ääni vie aikalailla uskottavuutta hahmosta. Kuten myös se, että Saatanan saadessa kipeää sanoo hän laiskasti "aiaiai!", joten kyllä sitä jonkin verran kaipaa japanilaista kiihkeyttä.
Tarina nyt tuntuu vähän hakevan uomaansa ja karsimisen olisi voinut aloittaa Saatanasta, koska pelkkä paholaiskultti ajaa sen asian ja Draculan perässä oleva ihmistrio on sekin samaan tapaan hyödytön kuin ihmiset Godzilla-elokuvissa, mutta toki kungfupotkut kohti Draculaa tuottavat mainiota tahatonta koomisuutta. Kertomuksen tehokkain osuus on siinä, että Dracula ei toimi tuomiopäiväkultin tahdon mukaan koska rakastuu ja kultin tappaessa hänen poikansa alkaa veren täyttämä kosto. Tämä sekä tuo samaistettavaa sympatiaa Draculaa kohti, että myöskin saa hänet näyttämään entistä pahemmalta hirviötä kun raajat lentävät verisesti sinne sekä tänne. Joten kyllä tässä hyviä aineksia on ja puute tuntuukin olevan enimmäkseen keskittymisessä niihin, koska tuota mainitsemaani osuuttakaan ei viedä juuri aietta pidemmälle. Siispä halu tuoda liikaa shittiä on johtanut liian suuren osumisen tuulettimeen, kun tilalle olisi kaivannut fokusointia vahvimpiin hetkiin.
Aikamoisesta rohkeuden puutteesta kertoo se, että kun ollaan ensin kerta toisensa jälkeen vuodatettu verta jokaisen mahdollisen ristin päälle, tulee Jumala paikalle ja on vaan että "relax dude, mä herätän sun vauvan" ja kaikki on taas ihan super. Erityisen naurettavaa on se, että kuolleista herättyään vauva kasvaa sekunneissa aikuiseksi ja on ilmeisesti Watchmenin Ozymandias.
Ja tässä tämä keskittymisen puute näkyykin, että sitä luulisi nyt tulleen paljonkin spoilereita, mutta tämä kaikki mainitsemani on vasta alkua lopulliselle sillisalaatille. Oletukseni on, että jatkoa olisi suunniteltu ja se selittäisi esimerkiksi sen miksi kertomus jää selvästi kesken, kuten myös sen miksi sekoillaan joka suuntaan. Voitaisiinhan sitten paikata aukot ja solmia langat myöhemmin, mutta jos rehellisiä ollaan niin ei, ei niin tehtäisi kuitenkaan.
Lienee siis selvää, että kyseessä ei ole kyse niinkään lapsille sopivasta animaatiosta ja esimerkiksi verrattaessa Marvelin sarjakuvaversioon on tässä mukana huomattavasti verisempää menoa. Sillä millä mittapuulla tahansa nähden on vauvan ampuminen aika rankka veto. Lisäksi uskonnollisten symbolien rienaava käyttö on jopa aihe huomioiden aika raflaavaa, joten katsojan nahan paksuudesta riippuen saattavat oh my!-kommentit tulla esille. Joskin animelle tämä ei ole niinkään erikoista, mutta huomioiden Marvel-osallisuus on.
Tähdet: ***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti