Lokakuu kuuluu kauhulle: Naapurissa kummittelee 3 (House 3: the Horror Show, 1989)

Etsivä Lucas McCarthy (Lance Henriksen) saa viimein kiinniotettua kauhistuttavan kannibalistisen lihakirvessarjamurhaajan, Max Jenken (Brion James) ja sähkötuoliin vie tappajan tie. Sittemmin Lucas on nähnyt toistuvia painajaisia Jenkesta ja ne alkavat tuntumaan jo niin aidoilta, että unessa saadut haavatkin seuraavat todellisuuteen. Ehkä Jenken piakkoinen teloitus tuo viimein rauhan Lucasin mieleen. No ei tuo, vaan kuten asiaan kuuluu nythän Jenke vasta innostuukin ja kärventyessään ilmaiseekin halunsa palata kuoleman jälkeenkin kiusaamaan Lucasia. Näin tapahtuukin ja aivan kuten joku Freddy Krueger, ovat nyt äänenmuuntelut sun muut hassut temput Renken repertuaarissa.

Luulin kirjoittaneeni jo kahdesta aiemmasta Naapurissa kummittelee-elokuvasta, mutta en näemmä olekaan. No, sarja ja varsinkin ensimmäinen osa piirtyy aika monen mieleen onnistuneena kauhuviihteenä ja ensimmäinen on osa minunkin mielestäni ihan kiva, mutta mitenkään erityisen hyvinä en niitä pidä. Hölmöjä vitsejä, keskitason näyttelemistä ja kauhultaan superlaimeita, mutta ainakin ensimmäisessä osassa oli veikeän sympaattisia kumitehosteita jotka kakkoseen mennessä oli jo nähty. Parasta näissä, osasta riippumatta, on aina ollut niiden julisteet.

Kauhukomedioitahan ne kaksi edellistä osaa ovat ja vähän enemmän sieltä lapsekkaammasta suunnalta, jolloin niitä lähes mutta ei ihan uskaltaa suositella koko perheen katsottavaksi. Sitten tuli tämä kolmas osa joka ei edes alkuteksteissään mainitse olevansa osa Naapurissa kummittelee-sarjaa ja syystäkin, sillä kyseessä on melkein samanlainen poikkeama kuin mitä Halloween 3: Season of the Witch on omassa sarjassaan. Liian kauhuna ja erilaisena pidetty osa kun irroitettiin omaksi yksilösuorituksekseen ja julkaistiin nimellä The Horror Show ja ilmeisesti sitten myydäkseen paremmin liitettiin takaisin House-elokuvaksi. Tietenkin jos italialaisia kuuntelee, on tämä jo seitsemän osa:

The Horror Shown alkuperäisjulistekin vihjailee, että nyt ollaan vähän synkemmissä vesissä kuin aiemmin.

Ja Brion James oli kehaissut Jenken olleen mieluisin rooli jota urallaan esitti, mikä tuntuu hänen muistettavampia roolejaan ajatellen vähän hassulta, mutta kun hieman tarkemmin katsoo niin kyllä sen ymmärtää. Ilmeisesti The Horror Shown ja nimenomaan The Horror Shown ei House 3:n aikeena oli luoda uusi useamman elokuvan alleen saava kauhuhahmo jonkin Freddy Kruegerin tapaan ja tätä katsoessa se tuleekin samalla tavalla mieleen kuin saman vuoden Wes Cravenin Shockerissa, mutta aivan kuten tuossa tapauksessa ei myöskään Renkesta ollut sellaisia saappaita täyttämään.

Mutta kuitenkin, kun se yritys tietäen katsoo Jamesin esiintymistä Jenkenä näkee, että hänellä on taatusti ollut siksi hauskaa revitellä osassa joka hyvässä lykyssä olisi saanut jatko-osia ja vuosia myöhemmin uusintaversioinnin Platinum Dunesin tuotantona. Shocker oli pääpahiksensa ansiosta hieman valju, joskaan ei Mitch Pileggin esiintymisen taikka hahmon yliluonnollisen idean vuoksi, vaan koska vaikutti motiiveiltaan ja sähköisestä olemukseltaan huolimatta turhan arkiselta sekopäältä, jolloin habituksesta puuttui varsinainen täky. Shockerissa oli kuitenkin mielestäni enemmän yritystä kuin Jenkessa, jota James kyllä esittää riehakkaasti, mutta joka jopa Shockerin rinnalla vaikuttaa värittömältä ja tarpeettoman koomiselta ollakseen onnistuneesti mieleenpainuva. Ei ole edes naapurin jannusta poikkeavaa vaatetusta.

Jos The Horror Showta katsoo osana Naapurissa kummittelee-sarjaa, niin onhan se ihan erilainen. Huumoria on vähän eikä erityisen leikkisää ja tilalla on vakavahenkisempää kasarislasheria jossa veri virtaa ja raajat irtoilevat. Ei ole kummittelevaa taloa vaan kuolleista aaveena palannut boogieman joka seuraa uhriaan minne tahansa. Tehostepuolella ei toteuteta hullunkurisia hirviöitä kun aika on pistää avohaavoja päähän, tms. ja vaikka siinä nopeasti kompuroidaankin, on ainakin yritystä hämätä katsojaa vihjailemalla Jenken olevan teloittamisensa jälkeen Lucasin kuvitelmaa ja joko sitä täysin taikka siten, että Lucas itse toteuttaa murhat. Jos James ei vetäisi rooliaan niin kiiluvasilmäisenä kikattavana sekopäänä olisivat hänen ja hyvin hillityn Henriksenin yhteiset kohtaukset elokuvan parasta antia, mutta tällaisenaankin osoittavat aikeen kuvata päähenkilön psyykeen hajoamista. Täten olisikin toivonut, että Jenke ei olisi hullu kuin pullosta tullut ja elokuva voisi olla siten vakavampi, jolloin katsoja varmasti pysyisi paremmin pimennossa todellisuuden rajoista.

Tämä kolmas osa on kyllä suosikkini Naapurissa kummittelee-sarjasta, mutta niin... eihän se ole Naapurissa kummittelee. Siinä on potentiaalia parempaankin kuin mitä se on ja yksi tarvittava muutos olisi ollut Jamesin esiintymisen muutos vuvuzelakonsertista rauhaisampaan sekä uhkaavampaan suuntaan, sillä vaikka miehellä on selvästikin ollut hauskaa niin se kääntää aika pahasti muutoin lupaavan kauhistuttavuuden nolostukseksi. En arvele että silloinkaan olisi ollut parempia mahdollisuuksia luoda jotain Max Jenke-elokuvasarjaa, mutta yksittäisesiintymisensä olisi voinut olla mieleenpainuvampi. Näyttelijänä James kuitenkin oli hyvä valinta.
Siinä olisi voinut olla vähän enemmän samaa kuin Tom Noonanin myöhemmin esittämässä Ripperissa, joka suhteessa muuhun Last Action Heron tunnelmaan oli synkkyydessään kuin toisesta maailmasta.

Tähdet: ***

Naapurissa kummittelee 3