tiistai 13. lokakuuta 2020

Lokakuu kuuluu kauhulle: The Monster (I Don't Want to Be Born, 1975)

Lucy (Joan Collins) synnyttää vauvan joka ensitöikseen raapii olemattomilla kynsillään äitinsä kasvot uurteille ja hetikohta puraisee lapsenvahtia sormeen. Perheonnea on siis odotettavissa.
Lucy purkaa tuntojaan ystävälleen (Caroline Munro) ja tässä yhteydessä näemme Lucyn olleen ennen miehensä tapaamista ns. eksoottinen tanssija joka tanssi himokkaan kääpiön kanssa ja jos ei jo aikaisemmin (elokuvaa kulunut 15min) ollut WTF?-fiilis on se taattu tästä eteenpäin. Varsinkin kun edellä mainittu kääpiö langetti läskibassoisen funkmusiikin tahdissa kirouksen Lucyn päälle ja siitä syystä myöhemmin syntyi demonilapsi. Lucy kysyykin tohtorilta (Donald Pleasance), että onko lapsi "freak"?, mutta ei hätää, vauvalla on korkeintaan epilepsia. Mikä selittääkin sen miten vaavi avasi ikkunan ja hyppäsi ilmaan nappaamaan klovnilelun repiäkseen siltä pään irti. Tai sen miten vauva koettaa hukuttaa toisen lapsenvahdin ammeeseen. Perusvauvailua siis. Kuten on myös se, että vauvalle ilmaantuu kirouksen antaneen kääpiön pää. Öö, okei.
Tämä alkaa muuttumaan listaukseksi kaikesta hassusta mitä tapahtuu, mutta idea on se perinteinen että paholaislapsi syntyy ja vain joku yksittäinen ihminen uskoo siihen, mutta muut eivät vaikka se vauva tönäisee julkisella paikalla aikuisen ihmisen lampeen. NYT SE VAUVA VETI STRIPPARIBAARIN OMISTAJAA TURPAAN!

Mitä varsinkin kauhugenreen tulee, on tuo I Don't Want to Be Born tittelinä paljon toimivampi kuin varsin arkisen kuuloinen The Monster. Siinä missä jälkimmäinen voi kuulostaa tölkilliseltä energiajuomaa, edellinen on reaktio sen juomiseen.
Joskin jenkeissä tätä on myyty myös nimellä The Devil Within Her ja ilmeisesti jossain toisaalla Sharon's Babyna, mikä selittänee takakannessakin olevan maininnan "...Rosemary's Baby style horror...", mutta tulevan antikristuksen odottamisen sijaan mukelo ilmaantuu heti alussa, että ehkäpä vuotta myöhemmin tullut Ennustus (The Omen) on sopivin vertailukohta. Joskin tärkeintä lienee huomio, että The Monster lukeutuu aikanaan varsin suosittuun paholaislapsi-trendiin ja tämä kauan ennen...
Hetkinen... kuka on Sharon ja hänen babynsa?

The Monster on lojunut hyllyssäni iät ja ajat, enkä ennen tätä katsomista tiennytkään sen olevan sama kuin I Don't Want to Be Born ja jos olisin tiennyt sen olisi elokuva taatusti päätynyt huomattavasti aiemmin katseluun ihan jo sen vuoksi, että muistan aikoinaan kovasti huvittuneeni sen julisteesta (jossa on sama jalallinen käsi kuin tässä The Devil Within Her-versiossakin):

The Monster on sontaa, mutta koska se ottaa itsensä niin pirun vakavasti onnistuu se lähentelemään niin huono että hyvä-statusta. Kuitenkin tämä on kuin joku koettaisi tehdä jostain Vauva vapaalla-elokuvasta samalla tavalla vakavan kuin mitä aiemmin mainittu Ennustus on, mutta heti kun hovinarriasuinen kääpiö tulee esille niin sitä on vain että, that's it, mä lähen himaan.
Jos elokuvaa katsoo vain sieltä tai täältä ja välttyy niiltä hupsuuksilta voisi se hyvällä säkällä mennä läpi asiallisena babykauhuna, koska tosiaan tämän on selvästi haluttu olevan vakavasti otettava elokuva, mutta sitten siellä on tilanteita joissa vauva on käynyt kaivamassa roskiksesta hiiren ja pistänyt sen kahvikuppiin. Joten kyse on aikalailla siitä, että tekijät ovat olleet ilmeisen innokkaita keksimään erinäisiä kauhutemppuja, joskaan eivät ole tuntuneet ymmärtäneen mikä voisi olla pelottavaa ja/tai miten siitä tehdään pelottavaa. Onneksi tässä tapauksessa ei ollut joko rahaa taikka kykyjä toteuttaa sellaisia erikoistehosteita joilla suoranaisesti näyttää itse vauvaa tekemässä temppujaan, sillä varmaa olisi jotta se tehoste olisi kauheinta mitä elokuvamaailmassa on koskaan tapahtunut ja entisestään heikentäisi The Monsterin uskottavuutta. Siispä aikuisen miehen käsi saa olla vauvan body double. Sääli ettei kaikesta hölmöydestä huolimatta elokuvassa ole sellaista energiaa jonka vuoksi sitä olisi ilo katsoa, vaan niin hyviä kuin tahattoman koomiset hetket ovatkin ovat ne sen verran kaukana toisistaan ja suossa tarpomisen takana, että kokonaisuus on valitettavan pitkästyttävää koettavaa. Joten kun kaipuu murhaavien vauvojen pariin tulee, pysytelkää suosiolla It's Aliven parissa.

Tähdet: *

Ei kommentteja: