Vankimielisairaalassa päivänsä kuluttanut tohtori Alan Feinstone (Corbin Bernsen) pääsee ennenaikaiseen vapauteen tappamalla lääkärinsä ja pakenemalla idylliseen pikkukaupunkiin turvaan. Ilmeisesti Alan oli jo ennen murhaavaa sekoamistaan tuuminut niin saattavan käydä ja oli siten varmistanut uuden elämän toisen henkilöllisyyden turvin. Siispä tallelokeronsa sisällön avustuksella Alan on nyt taas varsin vauras mies ja nimikin vaihtui siinä ohessa Larryksi. Mutta samapa tuo onko hän Larry vai ei, sillä pohjimmiltaan hän on edelleen sama hulluuden rajamailla keikkuva Alan ja muutamat huonot hampaat nähtyään alkaa jälleen mieli siirtymään puolisuuden puolelle.
Tuossa ykkösosan kohdalla vertasin sitä rakenteeltaan Isäpuoli-elokuvaan (1987) ja tämä kakkonen vertautuu sekin samaan, tällä kertaa tietenkin kakkososaan. Molemmissa on edelleen käytännössä ensimmäisen osan idea toistettuna (ts. se mainitsemani "...mieleltään epävakaa päähahmo jolla on tietty idealistinen näkemys elämästä ja vie halunsa ylläpitää sitä äärimmäisyyksiin") ja jatko-osille tyypilliseen tapaan se sama tehdään vain lisäämällä ääntä, visuaalista näyttävyyttä ja sen sellaista pintakiiltoa, mutta juonessa itsessään ei tehdä likimainkaan samanlaisia harppauksia. No, jos se toimi kerran niin eivät katsojat varmaan haluakaan mitään oikeasti uutta, sehän voisi johtaa vieläpä johonkin erilaiseen ja yllättävään. Pois se meistä!
Palatakseni kuitenkin Hammaslääkärin ja Isäpuolen yhtäläisyyksiin, niin molemmat vieläpä alkavat samoin osoittamalla ettei vankimielisairaalan hoito ole tehnyt tehtäviään, jolloin päähahmo tappaa avunantajansa ja pakenee toistamaan edeltävää elämäänsä uuden henkilöllisyyden turvin. Mutta tällaisenkin samanlaisuuden voin vielä nähdä tavanomaisuutena laiskalle jatko-osan kehittelylle, enkä täten mene Hammaslääkäri kakkosta syyttämään kopioinnista.
Isäpuoli sai peräänsä kaksi suoraa jatko-osaa (1989 ja 1992. Joskin kolmonen ilman Terry O'Quinnia ja muka eri hahmolla) sekä aika laimean uudelleenversioinnin vuonna 2009, jolloin elettiinkin näiden ns. kasarikauhuklassikoiden (tai ainakin silloin maineensa sinetöineiden) remakebuumin lopunhetkiä (Liftari 2007, Friday the 13th 2009, Painajainen Elm Streetilla 2010, etc.). Tähän mennessä tuntuivat jo kaikki lainausmerkeissä merkittävät kauhuelokuvat saaneen uusintaversionsa, oli siellä silti nähtävästi vielä muutama odottamassa vuoroaan, mutta yleisesti ottaen alkoi tuoksumaan jo samalta kuin Halloweenin ja Friday the 13th-sarjan aloituksen vanavedessä syntyneellä rahastuskaudella jolloin jokainen mahdollinen juhlapyhä, arkipäivä ja kellonaika sai osakseen oman slasherinsa. Ei niin etteikö Isäpuoli olisi ansainnut - jos niin haluaa ajatella - osakseen uudelleenversiointia, mutta kyllä minä näen sen kakkos- tai kolmossarjaan lukeutuvana vaihtoehtona, joka siis otettiin käsittelyyn kunhan nimekkäämmät ja isommat saivat ensin valokeilansa. Tämä siis huomioidakseni sen, että on lievästi yllättävää ettei Hammaslääkäri saanut kakkosta enempää jatkoa ja ettei sitä napattu mukaan kun noita remakeja rupesi tulemaan joka tuutista. Ei se taatusti mikään Elm Street ole, mutta sen verran pidetty ja lajipiirissä tunnettu jotta kulkee ainakin Isäpuolen rinnalla. Kolmostahan Hammaslääkärille oli suunniteltu, mutta näin ei käynyt ja kun hiljaiseloa on koettu tähän päivään saakka myös sen uusintaversioinnin suunnalta olikin kiintoisaa huomata ettei ajatus Hammaslääkärin jatkosta selvästikään ole ollut kaukana Yuznan aivoituksista. Ehkei hampaita enää hoidettaisi, mutta Corbin Bernsen palaisi silti tohtoriksi henkisen jatko-osan ja plastiikkakirurgian myötä:
Joskin kun googlaustulos tuo ensimmäisenä uutisoinnin neljän vuoden takaa, ei nyt ehkä hirveästi kannata henkeään pidätellä.
Hammaslääkäri 2 tekee saman kuin ensimmäinenkin osa eli osoittaa samantien tohtorin olevan vaarallinen hullu ja vaikka tottakai hän on, niin yleensä tällaisissa tapauksissa sentään yritetään edes vähän normalisoida sekopäätä ja vasta sitten todetaan ettei se nyt sitten oikein onnistunutkaan. Sori, tuosta kirveestä päässä. Toki tässä on hetkensä joissa tohtori pyrkii pysyttelemään järjissään, mutta niissäkin mennään suoraan aika shokkihakuiselle alueelle kun pelkkä hermostuneisuus, tyynyn pureminen, tms. ei riitä vaan esimerkiksi heti viillellään käsivarsia siihen malliin, että seuraava ura tohtorilla on olla piraatti. Joten jos ykkösen kohdalla tuumi ohjaaja Yuznan olleen liian kärsimätön, niin kyllä tämä kakkonen pitää huolen siitä jotta ensimmäinen osa vaikuttaa suhteessa hyvinkin kärsivälliseltä. Siihen tietenkin vaikuttaa jo se, että kakkososaan tullessaan tietää minkälaisesta tarinasta sekä sen esittäjästä on kyse ja se kuinka tosiaan perinteisen heikosti panostetun jatko-osan tavoin huomiota on annettu kertomuksen syventämisen sijaan näyttävämmille tehosteille, etc. Siispä groteskeja kuminaamareita on enemmän, tuskanääniä on enemmän ja enemmän on vähän enemmän, mutta kaikki nämä enemmän ovat vain pinnallisia lisäyksiä ja eivät kuitenkaan ole niin paljoa enemmän tai paremmin tehtyjä jotta tekisivät todellista pesäeroa edeltävään. Kyse on pikemminkin siitä, että huudetaan lehtereiltä kovempaa sillä oletetaan asian menevän siten paremmin jakeluun. Ei tämä mielestäni tee kakkososasta yhtään ensimmäistä huonompaa, joskaan ei myöskään parempaa. Jos jotain niin kakkonen on kenties rehellisempi kuin ensimmäinen koska hieman tuntuu, että Yuzna olisi kenties halunnutkin viedä ykkösosaa pidemmälle, ainakin sen suhteen mitä tulee agressiivisuuteen. Oikeastaan uskon, että Yuzna olisi halunnut viedä kakkosenkin pidemmälle, mutta jälleen raha ja aikataulu estivät sen.
Loppujen lopuksi Hammaslääkäri 2 kun ei sillä halullaan lisätä ääntä tee itsestään yhtään edeltäjäänsä kuuluvampaa ja suurelta osin mieleen jääkin ajatus siitä, että enkö minä juuri eilen katsonut tämän?
Onhan siellä sentään joitakin varsin näyttäviä ja siten tuskanhikeä aiheuttavia hampaanporauslähikuvia. Bernsen myöskin tekee jälleen loistotyötä, että terhakat peukut siitäkin.
DVD-versioni kansikuva on sisältöön nähden varsin sopiva, mutta alunperin kasetista itselleni tuttu vaihtoehto on istuvampi sisällön hienovaraisuuden puutetta ajatellen. Jep, aivan kuin DVD:n kansi kuiskaisikin jotain kukkaniittyjä.
Tähdet: **(*)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti