Frankensteinin Hirviö (Kyōfu Densetsu Kaiki! Furankenshutain, 1981)

Oman kokemukseni mukaisesti tämä Frankensteinin Hirviö-anime ei ole koskaan ollut kovinkaan vaikeasti saavutettavissa, sillä tämäkin kappale on jo kolmas itselleni päätynyt. Ja vielä parisen viikkoa takaperin niitä liikkui Porvoossa ainakin kaksi kappaletta eräällä kirpputorilla.
Silloin joskus vuosia sitten sain samaisen elokuvan lahjaksi, mutta eikös vaan sen nauha ollut sen verran sahalaitainen, että jopa Leatherface olisi sitä säikkynyt. Sen sai jotenkin katsottua loppuun saakka, mutta tokihan sitä piti saada nähtäväksi parempilaatuinen versio ja näin ollen menin ostamaan itselleni toisen kappaleen samaista elokuvaa ja BEHOLD! Sekin oli Hugommassa kunnossa kuin les misérables.
Vuosia myöhemmin tuli sitten ostettua elokuva uudemman kerran ja nyt on sitten pystytty katsomaan elokuva alusta loppuun ilman auto trackingin vilkkumista. Versio itsessään sama ja ainoa muutos on aiempien kasettien kansikuvan värin vaihtuminen sinisestä oranssiin.

Niin ja tämä elokuva on saatavilla dvd-muodossakin eräänkin lyhytnimisen nettikaupan valikoimistakin, ettei sitä tarvitse postilaatikkoa, taikka -luukkua kauempaa noutaa.

100 vuotta sitten - kertoo ankean väsynyt kertojaääni - salamoi ja luurankoja makasi avonaisissa haudoissa, ja koska tekstiä piisaa japanilaisttain, siellä varmaan kerrotaan jotain muutakin.
Ilkeästi naurava, gialloelokuvasta karanneelta näyttävä tohtori Victor Frankenstein on valmis toteuttamaan suurimman, Da Vincin Vitruviuksen miehen innoittaman kokeensa. Siispä sähköpurkaus herättää henkiin ruumiinosista koostetun uusioihmisen, hirviön joka irvistää kuin Billy Idol, mutta mörisee kuin vastaherännyt krapulainen, eli Billy Idol.

Hirviö riehaantuu ja putoaa jyrkänteeltä kadotukseen. Victor toteaa tehneensä virheen leikkiessään Jumalaa ja on nyt siinä uskossa jotta hirviönsä on kuollut. Siispä Victor pyrkii unohtamaan kaiken ja elämään normaalia elämää vaimonsa Elizabethin ja tyttärensä Emilyn kera. Mutta hirviö ei ole kuollut, eikä unohtanut luojaansa. Joten pian Victor saa pelätä omansa ja läheistensä henkien edestä, sillä kuolleet eläimet ovat vain alkua hirviön kostolle. Joka toteutuu leikkimällä (ei hukuttamalla) Emilyn kanssa, joka kutsuu hirviötä Frankeniksi. Kuten myöhemmin myös muutkin ihmiset.
Franken. Siis niin kuin tämä tyyppi?

No, onhan heissä samaa näköä.
Näyttää muuten hieman Timo Soinilta.

Tämä Frankenstein-versio pohjautuu Marvelin sarjakuvaan, jota en muistikuvieni mukaisesti ole lukenut, joten en uskalla mennä väittämään elokuvan olevan uskollinen, taikka päinvastaista sarjakuvaa kohtaan. Alkuperäistä Mary Shelleyn tarinaa ja tietenkin hirviön ulkonäön vuoksi James Whalen elokuvaa ajatellen, tässä on kyllä ainakin enimmäkseen mukana tutut tapahtumat, mutta tietttyjä oikopolkuja tehdään, jättäen sinne tänne hiukan hämmentäviäkin seikkoja. Itseni mielestä suurin oudoksunnan herättäjä on se, että hirviö hyökkää heti herättyään Victorin ja tämän apulaisen kimppuun, ja näin ollen en oikein ymmärrä miksi niin ja miksi hirviö myöhemmin jahtaa tohtoria. MItä kostettavaa hänellä on? Alunperin sentään näytettiin hirviön saaneen kurjaa kohtelua osakseen ja näin luotiin motiivi hänen toiminnalleen. Lisäksi tohtori Frankenstein esitetään elokuvan alussa aikamoisena psykona ja vaikka tällä tietenkin varmaan tahdottiin korostaa "now I know what it feels like to be God" tyyppistä tunnekuohua, niin aika vaikea tohtorin hulluuden vuoksi on hänestä myöhemmin pitää, sillä kyseessä ei ole niinkään sitä hulluutta kuin pelkkää mulkeromaisuutta. Hirviön ja tohtorin suhteen elokuva kyllä muuttuu perinteisempään suuntaan päähahmojen suhteen ja näin ollen katsoja alkaa ymmärtämään molempien puolta, kun enemmänkin tohtorin apulaisen Zuckelin kiristyspuuhat osoittavat hänen olevan se todellisin pahis tässä elokuvassa.

Se tosin on huomioitava, että tässä versiossa on todella kehno suomidubbaus, joka koettaa parhaansa mukaan pilata elokuvasta nauttimisen. Jos repliikit eivät ole tylsistyneenä toteutettuja "öö, aa, ee"-huutoja (jokaisella, ei vain hirviöllä), niin sitten kaikki kuulostavat siltä kuin olisivat dubbaamassa Olipa Kerran Elämä-sarjaa. Ja vaikka Olipa Kerran-sarjaan sopiikin siinä esiintyvä dubbaus, niin tähän elokuvaan se ei todellakaan istu. Etenkin kun tämä on niitä elokuvia, joissa kuulee vielä toisenkin ääniraidan taustalla, joka ei ainakaan paranna tilannetta.
Lisäksi dubbausraita peittää valitettavan pahasti elokuvan hyvin tunnelmallisen, kovasti Hammer-elokuvista muistuttavan musiikin. Enemmänhän tämä onkin Hammeria kuin Boris Karloffia.

Piirros on aika keskitason animea, joka on ihan kelvollista, mutta ei mitenkään ihmeellistä. Mutta värimaailma on todella tyylikäs ja etenkin ns. kauhukohtauksissa väreillä on luotu todella tehokkaan rikasta synkkyyttä. Ja se synkkä toteutus onkin elokuvan parasta antia, sillä sen ansiosta tämä menee helposti sinne kauhun paremmalle puolelle.
Vaikka elokuva aika suurelta osalta luottaa paranoiasta syntyvän tunnelman luomiseen, niin se on myös aika fyysisesti kaulukseen kiinni käyvä. Joten agressiivisen väkivaltansa vuoksi tämä versio ei oikein sovellu lapsille ja herkkähermoisille. Frankenstein-faneille kyseessä on kuitenkin vallan mainio välipala.

Tähdet: ***
Frankensteinin Hirviö