Oikeudenkäynnin aikana paljastetaan kuinka Tepes koki nuorena traumoja aina äidin kuolemasta sulttaanin veronkeruuseen ja Roger Daltreyhin saakka.
Ja jos kiinnostaa, niin vampyyriksi tullaan olemalla katolilainen.
Tässäpä elokuva joka kuulostaa mielenkiintoiselta. Tarina Draculasta ennen kulmahampaita ja silloinkin keskityttäisiin hahmon elämään ennen seivästäjä-mainetta. Yleensähän jos ns. oikeaa Vlad Tepesiä kuvataan elokuvissa, niin se tehdään kuten Coppolan elokuvassa, näyttäen niitä sotaleikkejä, mutta tässäpä esitellään samaista henkilöa muutoinkin. Eli on muutakin kuin seivästämistä, joten sehän se saa nostamaan silmäluomia, eikä nukahtamaan kesken kaiken.
Tai siis näin voisi luulla, sillä vaikka tässä esitelläänkin Tepesin elämästä muutakin kuin tutuimpia osia, niin ne muut pätkät ovat aivan saatanan tylsiä. Osittain siksi, että niitä tulee hyvin hajanaisina pätkinä, jotka eivät sitten oikeastaan kerro mitään oikeaa ihmisestä. Mutta etenkin siksi, että koko elokuva, oli sitten kyseessä toimintaa taikka jotain ihan muuta, on tehty siten, että ihmiset seisovat ilmeettöminä, sitten kohtaus vaihtuu ja ihmiset seisovat ilmeettöminä. Kaikki taphtuu kuin hidastettuna ja väsähtäneillä pattereilla, jolloin ne seikat historiallisista "tositapahtumista" joiden avulla Dark Prince voisi erottautua uniikkina Dracula-elokuvana hukkuvat tylsyyteen. Asiaa eivät todellakaan auta Roger Daltrey joka vaikuttaa koko ajan muistelevan repliikkejään, taikka pääosan Rudolph Martin, joka ei tosiaankaan ole kovinkaan eläväinen esiintyjä. Miehellä kun tuntuu olevan vaikeuksia ylläpitää edes sitä yhtä ilmettään, joka sekin on tauoton olen vihainen, murr-murjotus.
Viimeinen uskonkipinä on sammua nähdessään Peter Wellerin Ted Nugent-lookin, sillä kuka voisi ottaa tälläistä tosissaan:
Päälle vielä muu toteutus jossa alkoholisoitunut kameratyöskentely, erittäin ahdas tunnelma (aivan kuin kaikki olisi kuvattu jossain nurkassa) ja kahden euron budjetti tekevät tästä tv-elokuvasta esimerkin siitä miksi tv-elokuvilla on usein maine halpoina hikipajaliukuhihnasekundoina. Massiivisiin sotakuvauksiin tarvitaan enemmänkin kuin heiluva kamera ja kolme taistelijaa.
Pohja jollekin Draculan Game of Thronesille kyllä olisi, mutta kun ei niin ei.
Tähdet: *
Dark Prince: The True Story of Dracula
4 kommenttia:
Idea oikean Draculan tarinasta elokuvallisessa muodossa on kieltämättä hyvä. Tepesistä liikkuu meinaten aika nippu mielenkiintoisia ja hurjiakin tarinoita, joiden pohjalta saisi tehtyä pätevällä tekijäpoppoolla loistavankin tuotoksen. Ehkä jonankin päivänä sekin vielä tapahtuu....
Minulla tuli mieleen se, että kuinka hyvän draamapainotteisen tv-sarjan Tepesin elämästä voisi saada aikaiseksi. Ja nimenomaan siten, että se kertoisi ihmisestä hampaiden takana.
Tuon leffan suurin plussa olikin siinä, ettei siinä ollut pureskelua laisinkaan. Sillä sitä on jo nähty.
Vlad Tepes: Tarinoita seipään varresta.
Tuon piti olla Dracula aiheisen episodielokuvani nimi, jota pitkään joskus kauan sitten suunnitelin. Siihen tarkoitetut tarinat keräsin netistä ja kirjastosta lainaamastani In Search of Dracula (Raymond T. McNally) opuksesta. Hyvä kirja muuten. Suosittelen lukemaan, jos vain jostakin sen löydät.
Kässäriäkin yritin vääntää. Useampaakin eri otteeseen, mutta eipä sitten oikein mitään tullut. En vaan saanut juttuja toimimaan siten kuten olisin halunnut ja kaiketi siksi hylkäsin sitten lopulta koko projektin.
Tarinat ovat yhä tallessa, joten ei ole mitenkään pois suljettua, että yrittäisin vielä jossakin kohtaa uudestaan...
Aina kannattaa yrittää, sillä kuten sanonta menee:
"jos aiot epäonnistua, epäonnistu yrittäessäsi jotakin suurta."
Pitää tutustua tuohon McNallyyn. Herra kun näyttää tuotantonsa perusteella oikein kunnolla paneutuneen Draculaan.
Lähetä kommentti