Double O Kid (1992)

Vai onko se The Double 0 Kid? Eli nollalla vaiko oolla. Molemmat ovat ilmeisesti oikein, sillä tuplanolla viittaa tietenkin bondmaiseen agenttikoodiin, kun taas dabelou taas lausuntatapaan.
Samapa tuo, sillä kyseessä on suomennoksen mukaan Teiniagentti 00 ja Risat, joka on samalla tavalla nolostuttavan riemastuttavan kuuloista kuin Agentti 000 ja Kuoleman Kurvit.

Lance (Corey Haim) on pystytukkainen teinipoika, jolla on hyvin vilkas mielikuvitus, jonka ansiosta hän kuvittelee olevansa salainen agentti Eagle Dawn. Hetkinen, vaaleahiuksinen poika joka eksyy fantasioihinsa sen verran ahkerasti, että puhuu itsestään kolmannessa persoonassa ja ei meinaa erottaa todellisuutta kuvitelmasta. Hmm,,, Bill Watterson, sinäkö se siellä taustalla olet?

Kyllä Haim varmaan olisi voinut tuota roolia näytellä. Ei ehkä enää koska on kuollut, mutta elossa ollessaan.
Sopivasti Lance onkin työharjoittelussa jossain CIA:n toimistossa, mikä ei ainakaan vähennä hänen kuvitelmiensa määrää ja muiden silmissä poika onkin pitkälti kukkuu kukkuu.
Toisaalla tapaamme ilkeät ammattirikolliset, joista... MIKSI BRIGITTE NIELSEN ISTUU UIMA-ALTAASSA ILTAPUKU PÄÄLLÄÄN? Öö, eli nämä eivät taida olla niitä kaikkein terävimpiä rikollisia. 
Lance sattuu paikalle, kun pahikset olivat tulleet varastamaan erästä avainkorttia, jolla voi sitten hallita tuhoelektrovirusta tai jotain. Luonnollisesti kortti päätyy vahingossa Lancelle ja näin pahikset ovat nyt hänen perässään. Eli fantasiat muuttuvat todeksi ja toki siinä ohessa napataan tyttökin matkaan.

Mietinpä tässä vain, että onkohan tämä elokuva tehty ratsastamaan vuotta aiemmin ilmestyneen Jos Katseet Tappaisivat elokuvan suosiolla. Väliäkö tuolla, sillä ihan kelvollinen halpiskopio bondeista tämä kuitenkin on.
Hyvin helppo siinä mielessä, että kaikki agenttipinnallisuudet ovat yksinkertaisimmillaan käytössä, kuten se kulunut ajatus siitä kuinka kaikki pukeutuvat suurinpiirtein koko ajan joihinkin valeasuihin ja musiikissa soi toistuvasti John Barry-imitaatio. Pinnallisuudet hyväksyy kuitenkin ainakin melkein ilomielin, sillä tämähän on olevinaan agenttikomedia ja näin ollen kliseitä tuleekin hyväksikäyttää. Ja koska kyseessä on selvästikin halpiselokuva, eikä sitä vain näyttelijävalintojen vuoksi, niin odotuksia ei edes alunperinkään pidä kovin korkella.
Haimin ja Nielsenin lahjojen ilmiselvät rajoituksetkin ovatkin siis lähes plussaa, kun toisen pitää olla Parker Lewismainen ysärikakara ja toisen pitkäsäärinen jääblondi, ja ei liene ihme heidän suoriutuvan onnistuneesti sellaisista rooleista.

Halpiselokuvissa on tietenkin usein neonmainoksen tavoin loistavia virheitä ja tässäkin on jälleen mainioita kohtauksia joissa sivulliset eivät näemmä ole olleet tietoisia kuvauksista, tai ainakaan kohtausten tarkoituksista, sillä sen verran vääränoloisia ilmeitä ja reaktioita on tarjolla. Pidän etenkin siitä kuinka elokuvassa on kohtaus jossa Lance pysäyttää toisen agentin eläintarhassa ja nappaa häneltä pistoolin siten, että sivulliset varmasti näkevät uhkaavan tilanteen ja aseen heiluvan, mutta kukaan ohikulkija ei reagoi esimerkiksi säikähdyksellä tilanteeseen, vaan ovat että whateva.

Lopputuloksena on melkein vekkuli teiniagenttikomedia, joka ei ehkä yllä Richard Griecon elokuvan bondmaisuuteen, mutta on hellyyttävän sinisilmäinen ja sydämellinen. Suurin miinus löytyy siitä, ettei vauhtia jakseta pitää yllä ja tälläisessä elokuvassa sellainen verottaa aika paljon, sillä liian usein tapahtuvien hitaiden hetkien aikana alkaa huomioimaan liikaa ne kömpelöt dialogit, näyttelemiset ja näin pois päin.

Ja voi pojat, Nielsen näyttää hyvältä. Katsokaa vaikka:

Tähdet: **
Double O Kid