Rapid Fire (1992)

Mafioso Serrano (Nick Mancuso) haluaa suuremman osan heroiinikaupasta jota pyörittää kiinalaispahis Tau (Tzi Ma), mutta koska jälkimmäinen ei tälläiseen peliin suostu, niin edellinen harrastaa haulikkoleikkejä Taun apulaiseen ja tapausta todistaa viaton taideopiskelija Jake (Brandon Lee).
Jaken edesmennyttä isää pidetään Tiananmenin aukion mielenosoituksen marttyyrina, niinpä jokainen tuntuu vaativan pojalta samanlaista kansalaissankaruutta ja hän itse ei tälläiseen usko, joten FBI:n pakottamana vastahakoiseksi todistajaksi joutunut Jake ei ole iloinen poika. Hymyä ei kasvoille myöskään nostata korruptoituneet viranomaiset joiden vuoksi Jake tulee epäillyksi poliisisurmaajaksi ja vain rähjäinen huumekyttä Mace (Powers Boothe) voi puhdistaa hänen maineensa, mutta vain jos hän auttaa saamaan kiinni myös Tau kiinalaisjengeineen. Syntyy eräänlainen isä-poika-suhde ja Jake alkaa ottamaan paikkaansa odotettuna sankarina, joka edellyttää jalkapohjien ja kasvojen tapaamista.

Rapid Fire on niitä elokuvista jonka perään (poika)lapsoset kuolasivat 90-luvun alussa, eikä pelkästään siksi että tuolloin elettiin Van Dammen ja Seagalin kaltaisten jalkanyrkkisankareiden kulta-aikaa, mutta myös Brandon Leen sukuyhteyden ja elokuvan saamaan maineen vuoksi. Bruce Lee oli kuitenkin monien suosikki ja siitä siirtyi myös kovia odotuksia hänen pojalleen, varsinkin kun tiedettiin Rapid Firen olevan kenkimiselokuva. Hiukan harhaanjohtava luulo, sillä vaikka Brandon Leen jalka nousikin ahkerasti ja mies liikkui kuin varjo yössä, niin Brucen poika ei ainakaan koskaan minun silmissäni vaikuttanut miltään pelkältä karatetähdeltä. Vaan hänet oli alusta asti (jep, jopa Laser Missionissa) helppo kuvitella enemmänkin Bruceista Willisin kenkiin, esiintymään monenlaisissa elokuvissa, vaikka uskottavuus ainakin kriitikoiden silmissä saattaisikin olla vaikeasti tavoitettavissa. Valitettavasti Brandon Leen elämä katkesi ennen kuin hän ehti todistaa muillekin sen mihin minä uskoin, mutta onneksi monille siksi todisteeksi riittää The Crow.

Mutta jos unohdetaan Leen suku ja aikansa potkusankaruus, niin Rapid Fire oli monille haluttua nähtävää siksi, että elokuva päätyi parissakin maassa kiellettyjen listalle. Ja jos näin jollekin elokuvalle tapahtuu, niin silloinhan vasta se halutaankin nähdä. Suomessakin näin tapahtui, mikä on aivan uskomatonta, sillä paljon väkivaltaisempiakin elokuvia julkaistiin täällä, jopa leikkausten jälkeenkin.

Epäilen kuitenkin Rapid Firen kohdalla väitteen kokonaan kieltämisestä väkivaltansa vuoksi olevan muutakin kuin varsinainen totuus.
Uskonko, että elokuvatarkastamo olisi ollut täysin puolueeton väkivaltaa sisältäviä elokuvia kohtaan? En.
Uskonko heidän todellakin paneutuneen jokaiseen tarkastettavaan elokuvaan sen tarvitseman ajan ja asenteen verran? Epäilen suuresti.
Uskonko heidän pohjanneen päätöksiä liiaksi muiden maiden esimerkkeihin? Totta Mooses.
Uskonko heidän olleen kaupallisesti riippumattomia? No, en ainakaan tämänkaltaisten elokuvaesimerkkien pohjalta.

Syy siihen miksi Rapid Firea (aka Isku Iskusta aka Sarjatulta) ei saanut suomesta taisi kyllä johtua osittain vain siitä, että sen katsottiin saavan kohdalleen niin paljon sensurointia, ettei uutta Bloodsport-fiaskoa haluttu toistaa ja näin ollen muutoinkin aika laimean menestyksen ulkomailla kokenutta elokuvaa pidettiin kaupallisesti liian riskialttiina julkaista. Tämä oletus on tietenkin itsekin koostettu vain hajanaisesta informaatiosta ja mitään varsinaisia todisteita minulla ei ole väitteeni tueksi esittää. Paitsi tietenkin itse elokuva, joka tottakai on lajilleen tyypillisen väkivaltainen, mutta ei missään vaiheessa niin raaka, ettäkö siinä olisi joutunut oikeasti mitään merkittävää leikkaamaan pois. Pieniä nipsaisuja sieltä täältä, mutta esimerkiksi vuotta ennen Rapid Firea ilmestynyt Steven Seagalin Katujen Laki on leikattunakin huomattavasti väkivaltaisempi elokuva ja leikkaamattoman version nähneet tietävät kuinka isoja pätkiä sieltä otettiin pois. Joten Rapid Fire ei edes omassa lajityypissään ole totaalikiellon arvoinen mätkintäelokuva, vaan väkivallaltaan jopa lähes kiltti tuotos. Mukana ovat perinteiset potkut, ruhjoutuneet nenät ja ammuskelut, mutta ei mitään järin ihmeellistä ja luonnollisesti nykypäivään verrattuna Rapid Fire on melkeinpä Slow Fire. Eli jos ei jokin Norjan esimerkki aiheuttanut jotain ylireagointia Suomessa (jollaisia on kyllä ajoittain nähty), niin varsinaisen bannauksen sijaan kaupalliset syyt taisivat olla perustellumpia esteitä Rapid Firen liikkuvuudelle.

Kuitenkin virallisesti Rapid Fire kiellettiin väkivaltansa vuoksi ja siihen meidän oli tyytyminen, ja nyttemmin sillä ei ole enää mitään väliä. Mutta silti mieleeni nousee aika kun Future Film julkaisi rutoittain aiemmin Suomessa kiellettyjä elokuvia, mainostaen niitä juuri siten ja he ottivat ilolla vastaan K18-merkinnän, koska sen avustuksella saatiin moni viaton sinisielu luulemaan elokuvan oikeasti olevan ikärajansa arvoinen. Kuitenkin K18 on aika monessa tapauksessa vain samanlainen myyntikeino kuin alelappukin.

Tämän ajatelman innoittamana vilkaisin listoja suomessa kielletyistä elokuvista ja aika monen kohdalla ajattelin kuten John Matrix, eli "bullshit." True Romance? Paholaisarmeija? No huh huh, taisi kyllä olla aika lyhyet kiellot näiden kohdalla (kuten olikin), sillä molemmat löytyivät aika vikkelästi kauppojen hyllyiltä. Joskin edellisen kohdalla aika rajuilla leikkauksilla ja jälkimmäisen kohdalla yhdellä hyvin näkyvällä poistolla.

Mutta sillä mistä syystä Rapid Fire kiellettiin ei oikeastaan ole mitään väliä, sillä luulo sen olevan jotain paheellista varmastikin auttoi sitä saamaan lisää suosiota ja näin ollen muistan sen olleen minun ja ystävieni puheissa pitkään. Varsin viihdyttävä toimintaelokuva Rapid Fire onkin, mutta ei tarinallisesti, visuaalisesti, taikka esimerkiksi näyttelijätyöltään mitään kovin ihmeelllistä. Brandon Lee on poikamaisen charmikas, Powers Boothe tyypillisen kylmätunteinen, ulokkeet liikkuvat sujuvasti, höyryä nousee viemäreistä, suuliekit lepattavat yötuulessa, musiikissa soivat tutut aikansa sähkökitarat, synat, saksofonit ja amerikanitalialaisilla on hiukset sliipattu, syödään spagettia ja lausutaan kuolemattomia repliikkejä kuten "badabing."
Joten jos jenkkiactionista ja etenkin jenkkipotkuelokuvista pitää, niin Rapid Fire on ihan hyvä lajissaan.

Mietin vain, että kun Bruce Leen seurana Enter the Dragonissa oli John Saxon, niin tässä Brandon Leen vierellä on Powers Boothe ja molemmat ovat samankaltaisia murisevia vähäilmeisiä kivikasvoja, niin haettiinko sillä tarkoituksella yhteyttä. No jopas rupeavat herrat tätä ajatellessa näyttämäänkin samoilta.

Tähdet: ***
Rapid Fire