lauantai 3. joulukuuta 2016

D-War (D-War: Dragon Wars, 2007)

Korealaisen legendan mukaan 500 vuoden välein joku misukka muuttaa käärmeen (ts. ihmisen) lohikäärmeeksi, hyväksi taikka pahaksi sellaiseksi ja nyt näköjään on taas niin tapahtumassa ja tietenkin jenkeissä, minkä vuoksi valtio tahtoo piilotella jättihirviöiden esiintuloa. Ennen nykyajan mellakointia näytetään fantasiahistoriallista wuxiaa jossa harmaahapsimentori koettaa estää pahoja jättiliskoilla ratsastavia demoni-ilkimyksiä saamasta hyvyyden lohikäärmeen suomukaulakorua ja nuoret rakastavaiset uhraavat henkensä jotta maailma olisi taas hetken turvassa. Nyt heidän uudelleensyntyneet sielunsa lepäävät nynnyreportteri Ethanin (Jason Behr) ja yhtä unohdettavan Sarahin (Amanda Brooks) sisällä, ja kun neiti on juuri täyttämässä 20 vuotta ovat pahuuden voimat taas nostamassa päätään sillä onhan sellainen demoni-ilkimyssielukin mestoilla ja siitä päästäänkin kaijuiluun.

Vaikka suomi-dvd:n kansi (katso lopusta) on murjottavan synkkä ja vienee ajatuksia muutamaa vuotta vanhempaan Tulen valtakuntaan ja vaikka muutkin kansivaihtoehdot tahtovat viitata sinne pimeämmälle puolella niin kyseessä on kuitenkin huomattavasti enemmän Noidan oppipojan ja Harry Pottereiden kaltainen melkein koko perheen fantasiasatu.
Pari silvottua norsua tai muuta ei kylläkään istu siihen kuvioon mukaan, mutta jatkuva kevytmielisyys sekä kiltteys, sivuhahmot jotka ovat kuin ihmisversiot Timonista ja Pumbasta ja värikkään valoisat taikatempputehosteet ovat kuitenkin täyttä huispausta. Tosin tietenkin sellaisella Dinotopia-toteutuksella jolloin tv-minisarjafiiliksiltä ei voi välttyä, joka ei ole sinänsä huono juttu, mutta kun isoin tähti on unohdettu Roswell-esiintyjä ja tehosteet läpikuultavia kuin Sipilän uskottavuus niin kyllä se jonkin verran himmentää hohtoa elokuvasta joka vinkkaa olevansa Pacific Rim ennen Pacific Rimia. Todellisuudessa D-War on se Star Wars: The Phantom Menacen osuus jossa lelurobotit ja sammakot telmivät nurmikolla.

D-War on hyvin samanlainen kuin sen ohjanneen Hyung-rae Shimin vuoden 1999 Reptilian, jonka voisi sanoa olevan silloisen jenkkigodzillan seuralainen samalla tavalla kuin tämä vihjaisi olevansa Tulen valtakunnan.
Joten jos Reptilianista piti niin varmasti tästäkin pitää ja toisin päin.

Kelvollista ja nopeasti unohdettavaa seikkailuviihdettä jossa parasta ovat kaupungissa jahdattavat mörököllit ja se että elokuvan kaksi päälohikäärmettä ovat sellaisiksi harvinaisia, sillä ne ovat pikemmin vain helkkarin isoja käärmeitä kuin siivekkäitä tulenlietsojia.

Tähdet: **

perjantai 2. joulukuuta 2016

Christina's House (2000)

Christina (Allison Lange) on vast'ikään muuttanut konsolipeliriippuvaisen pikkuveljensä (Lorne Stewart) ja kaikesta pihalla olevan isänsä (John Savage) kanssa uuteen vanhaan ja mystisen vaaralliseksi huhuttuun taloon ja WOW! vasta viisi minuuttia on elokuvaa kulunut kun ohjaaja päätti, että on aika esitellä Cristinan paljaat tissit. Mikä toki on ihan mukavaa, mutta samalla hieman häiritsevää kun Christinan sanotaan olevan 16-vuotias ja siten jailbait/sakkolihaa. Toki vaikka Christinan esitetään olevan varsin mukava tyttö eikä elokuva varsinaisesti ole mitään eksploitaatiota, niin samalla kyllä korostetaan sitä mandylanemaisuutta jolloin Christina on siis tytsy joka herättää miespuolisissa hillitöntä himokkuutta. Eikä siis täten tule yllätyksenä, että Christinan poikaystävä (Brendan Fehr) on töykeä mulkero joka haluaa neidon pöksyihin heti eikä viidestoista päivä. Christina haluaisi kuitenkin ainakin vielä hetken pitää viattomuutensa, mutta palataanpa siihen mikä talossa on mystistä. No, siellä kattopalkkien ja eristysvillan seassa asustaa sekopäämurhaaja joka tirkistelee Christinaa, haluten pian viedä suhteen pidemmälle: aina hautaan saakka!

Pois lukien se alussa ollut paljaan pinnan esittely on Christina's House hyvin tavanomainen teinijännäri jollaisessa maitorauhaset ovat oikeastaan poikkeuksetta aina ikärajavaatimusten vuoksi taktisesti piilossa. Aiemmin tekemäni viittaus Mandy Laneen ei ole liian kaukaa haettu, sillä tässäkin elokuvassa jokainen isästä poikaystävään ja hermostuneen oloisiin hänkö-se-on-hahmoihin haluaa Christinaa järjen ulottumattomiin saakka ja kun tietää tämän elokuvan olevan seitsemän vuotta Mandy Lanea iäkkäämpi saa se miettimään, että missäköhän se Mandy Lanen hehkutettu uniikkius oikeastaan onkaan. Seikka jota en nähnyt siinä elokuvassa edes ennen tietoa Christina's Housesta. Mandy Lanen puolustukseksi totean kuitenkin, että olen ajan myötä hieman lämmennyt sille ja nyt antaisinkin kyseiselle elokuvalle saman arvosanan kuin Christina's Houselle.

Jännää miten tämän vaihtoehtoinen kansikuva/juliste tuntuu haluavan painottaa enemmän sitä seikkaa, että Christina's House on Poltergeistin kirjoittajalta ja siten elokuvassa talo olisi jotenkin vaarallinen (kansi luo myös Amityville-fiiliksiä), mutta hitot sillä talolla on mitään muuta merkitystä kuin että siellä voi asua.
No, ehkä siellä on jokin sarana löysällä tai jotain, mutta se että ullakolla chillailee sekopää ei tee itse talosta vaarallista ja tuo sekopää voikin seurata uhrejaan pidemmälle kuin vain olohuoneeseen saakka. Ei siis mitään yliluonnollista mukana, ellei sellaisena pidä Brendan Fehria, joka kuten tiedetään on elävä kuollut.

Suurimmat kehut ansaitsee pääosaa esittävä Allison Lange. Ei koska olisi jotenkin erityisen säkenöivä esiintyjä ja itse asiassa kun vilkaisin neidin filmografiaa huomasin näheeni useampiakin elokuvia joissa hän esiintyy, mutta en en muista häntä yhdestäkään niistä. On jo tarpeeksi vaikea muistaa niitä elokuvia muutoinkaan koska ovat pääosin aika kakkaa. Christina's Housessa Lange on kuitenkin varsin luonnollisen ja miellyttävän oloinen, jolloin vaikka häneen ei samastuisikaan niin hänestä välittää sen verran jotta haluaa hänen selviytyvän lopputeksteihin saakka kunnialla. Samalla heräsi halu katsastaa hänen elokuviaan enemmänkin. Pikkuisen kyllä vaikuttaa siltä, että hän olisi lopettanut näyttelemisen kun viimeisin sen alan työtehtävä on vuodelta 2011.

Ai niin, ei tämä nyt kuitenkaan niin samanlainen ole Mandy Lanen kanssa ettäkö sitä voisi pitää Christinan kopiona. Kunhan vain on jonkin verran samankaltaista tematiikkaa mukana.

Tähdet: **