perjantai 22. syyskuuta 2017

Death Train (Lasko - Death Train/Im Auftrag des Vatikans, 2005)

Sandran (Bettina Lamprecht) poika on kuolemansairas tai jotain eikä vakuutusyhtiö suostu maksamaan mistään ja siksipä neiti hyppää kirkon katolta heittäen lentolehtisiä joissa lukee, että poika on kuolemassa. Poliisien saapuessa paikalla kirkon edustaja sanoo, että chill dude, syytettä ei nosteta ja neiti saa liput pyhiinvaellusjunaan koska vain rukous voi pojan pelastaa. Toisaalla Lennartin (Arnold Vosloo) johtama huipputerroristivarkaiden ryhmä varastaa tappavan viruksen ja muualla munkkiluostarissa ex-supersotilas Lasko (Mathis Landwehr) etsii mielenrauhaa hyppimällä voltteja ja heiluttamalla hidastetusti keppiä. Arvannette varmaan, että kaikkien kolmen osapuolen tiet risteävät ja niinpä he kaikki päätyvät samaan aiemmin mainittuun hurmosjunaan. Lennart kavereineen on tietenkin naamioitunut papeiksi sekä nunnaksi, mikä on suuri virhe koska on selvästikin vaikea teeskennellä pappia jos aikoo kiroilla nonstoppina ja heilutella stilettiä vieraiden edessä, joten juna on kaapattava. Huvittavasti räjähdykset ja muut huomionkerääjät eivät saa valtaosaa matkustajista edes ihmettelemään jotain outoa olevan tekeillä, sillä kaipa se on ihan normaalia junamatkailua kun karatemunkki kenkii euroterroristin ikkunasta läpi ja ajetaan räjähtävän ambulanssin lävitse.
Anteeksi, mutta Lennart ei ole kovinkaan uhkaava nimi kylmäverille tappajalle. Eikö hän olisi voinut olla vaikka Killnart? Mutta haluatteko tietää kuinka paha tyyppi Lennu onkaan? No, hän muun muassa ajaa hidastetusti ylinopeutta lätäkön päältä ja kastelee jalankulkijat. Holy shit! Enpä tahtoisi kohdata Lennartia yön pimeydessä, varsinkaan jos on juuri äskettäin satanut.
Nyt Lennartin aikomuksena on myydä varastettu murhavirus jollekin tuhmurille ja kun juna on matkalla Paavin luokse niin vaarana on, että vatikaani tuhoutuu viruksen päästessä vapaaksi. Onneksi matkustajien joukossa on Lasko, tuo jokaisen taistelulajin ja tappokeinon taitaja ja onko se ihan pakko tehdä sellainen kovalakimainen dum duh!-ääniefekti aina kun joka sanoo tai tekee jotain muka dramaattista. Sitä tapahtuu arviolta 30 sekunnin välein ja dramaattiseksi hetkeksi riittää kaikki sellainenkin kuin kuka olet? Lasko! Dum-duh! Kuka? Dum-duh! No mutta kuitenkin, kuten asiaan kuuluu niin viranomaiset aikovat pommittaa junan atomeiksi joten aika on jo senkin vuoksi kortilla, mutta ei huolta, Lasko kyllä kickboxaa pahikset ketoon. Tietenkin ennen kuin liha mureutetaan pitää Lasko puheen siitä kuinka tuli luostariin etsimään rauhaa eikä enää koskaan sortuisi väkivaltaan, ei valtion eikä edes Jumalan vuoksi, mutta okei, tällä kertaa se on ihan jees.
Mielenkiintoista on se, että Lennart haluaa pysäyttää junan päästäkseen karkuun viruksen kanssa ja viranomaiset haluavat pysäyttää sen ennen kuin se pääsee perille, mutta samaan aikaan Lennart uhkaa tuhota vatikaanin jonka vuoksi junaa ei saa pysäyttää ja viranomaiset eivät aio pysäyttää sitä koska haluvat sen pääsevät perille sillä... no nyt yksi pahiksista ampui lämpöohjuksen räjäyttääkseen itsensä! Ja nyt Lasko pitää erkaantuvia junavaunuja käsivoimillaan yhdessä. Damn, son!
Niin ja pojasta puheen ollen, Lasko on varastanut varkailta rahat joilla lapsi palautetaan osaksi toimivaa yhteiskuntaa. Mitä, ei ihmeparantumista? Kaipa te kuitenkin muistatte kiittää Jumalaa lääkärin sijaan.

Kannessa ns. isona nimenä komeilee Arnold Vosloo ja lisäpontta tuo kuva räjähdystä pakenevasta junasta jonka päällä vedetään kungfua. Death Train vaikutti siis geneeriseltä B-toimintaelokuvalta jonka kohdalla ei tarvitse ajatella mitään, eikä jälkeenkään ole aietta etsiä mitään taustatietoa kunhan vain linkittää IMDb-sivun ja on keskittyy kirjoittamaan niin sanotun arvostelun jonka sisältö olisi maksimissaankin "toimintanelokuva, noin 100 minuuttia ja vaikkapa yksi tähti." Elokuva jonka aikana voi nostaa jalat ylös jo nuokkua rauhassa. Hitto, hyvät aikeet päällystävät tien helvettiin tai jotain kun tulin ennen Death Trainin katselua huomanneeksi, että IMDb:ssä elokuva on kirjattu saksankielisellä nimellä ja puntaroidessani sitä että miksi pistin merkille, että tämä mitäänsanomattoman oloinen B-ajantappo olikin näköjään saksalaista tuontantoa mikä selittää sen nimen ja ilmeisen suuri hittikin kun poiki peräänsä lyhytikäisen tv-sarjan (Lasko - Die Faust Gottes, 2009), ja mikä vielä merkittävämpää on se, että tämä YK-supersotilasmunkki Lasko - josta myönnettäköön etten ollut ennen tätä elokuvaa kuullutkaan - teki tuotantokotimaassaan niinkin kovan vaikutuksen, että päätyi paikalliseen sketsisarjaan (Switch: Reloaded, 2007) toistuvaksi parodiahahmoksi. Se on jo suht' huomioarvoista ja kiinnostavaa taustainformaatiota. Niin ja Death Train muuten on geneerinen B-toimintaelokuva jonka kohdalla ei tarvitse ajatella mitään. On tässä kuitenkin helppo nähdä miksi se synnytti tv-sarjan ja päätyi parodiahahmoksi, koska vaikka itse Death Train ei elokuvana olekaan juuri muuta kuin jokin Die Hard/Kaappaus merellä-sarjan krautkopio on sen John McClane/Casey Ryback-hahmo se minkä varaan jatkoyritelmät on rakennettu (eikä saa unohtaa Remo Williamsia). Varsinkin Steven Seagalin McClane-version eli Casey Ryback tuntuu toimineen esikuvana siinä mielessä, että kun Die Hardissa vastaava hahmo oli poliisin ammatistaan huolimatta ns. tavis joka ei ilman naarmuja ja epäonnistumisia etene maaliin niin Ryback oli kaikilta osin tavallaan paranneltu versio, mutta joidenkin valintojen vuoksi myös hivenen huvittavampi hahmo: supersotilashistorian omaava kokki joka nimenomaan ilman mitään vaaraakaan vahingoista jyrää itsensä voittoon. Pelkästään se ammatin vaihto vei hahmoa hieman huvittavampaan suuntaan (mistä tehdäänkin elokuvassa tarpeettomankin monta huomautusta) ja kykyjen maksimoiminen aiheutti sen, että ruvettiin liikkumaan jo homo superiorin kynnyksellä. Jos Rybackin kohdalla venytettiin mcclaneismia molempiin suuntiin, tehdään sitä luonnollisesti Death Trainin Laskon kohdalla vieläkin enemmän, koska hei, pitäähän sitä aina olla suurempi, vahvempi, kovaäänisempi, etc. kuin edeltäjänsä. Mutta kun siihen pyrkii elokuva joka on yhtä kuin Eddie Griffinin Blast on Die Hardille tai Linden Ashbyn Blast on Die Hardille niin tietäähän sen mitä siitä syntyy. Aivoriihin jossa joku toteaa "okei, me siis tehdään oma Die Hard, mutta pelkkä kyttä päähenkilönä on tosi laimee. Seagal sentään oli kokki, joten ehkä me voidaan tehdä jotain vastaavaa?" HEUREKA! MUNKKI! ...joka tietenkin on samalla supersotilas. Siinä hyvät naiset ja herrat siirryttiin sen tolkullisuuden harmaan rajan ylitse jossa taistelukokki vielä pystyi taiteilemaan ja päädyttiin naamapalmuilun punastelevaan maailmaan. Sehän se myös teki Laskosta ideaalin hahmon tv-sarjaan, koska aivan kuten MacGyver, Michael Knight ja monet muut viikoittain vääryyttä vastaan kamppailevat tyypit myös Laskolla oli jotain jolla erottua tavallisista poliiseista sun muista ja jolle voitiin tehdä jaksoja aina jostain muka vakavasta silkkaan komediaan ja epävireiseen musikaaliin. Samalla ideansa vuoksi Lasko oli myös täydellinen parodioinnin kohde, sillä c'mon, olen munkki joka haluaa vain namastea ja sitten vedän pataan kuin Gandhi UHF:ssä. Sehän on kuin oikeuden tuomari joka illan tullen riisuu silmälasinsa, vapauttaa pitkät hiuksensa ja ajaa moottoripyörällä nahkatakki natisen vetämässä pataan tyyppejä jotka päiväsaikaan vapautti. Ei kun ihan oikeasti, se oli Oikeuden puolustaja pääosassaan Re-Animatorin Bruce Abbott:

Ihastuttavan huonoa dubbausta joka on kuin suoraan italowesternien kulta-ajalta, pähkähulluja ideoita, kuvaus kuin Pulttiboisista, jokainen auto ja kaikki muu räjähtää jo pelkästä katsomisesta, toistuvia asiayhteyteen sopimattomia kristillisiä huomautuksia (joku sanoisi propagandaa), koominen sidekickmunkki kertomassa pikkutuhmia vitsejä ja tietenkin itse Lasko, rauhaa rakastava kungfumunkki joka pitää huolen ettei kukaan pahuuden edustaja pääse elossa määränpäähänsä.... joka on HAUTA!
Rakastettavaa roskaa jota ei voinutkaan sivuuttaa vain olankohautuksella. Pokka meinasi pettää kun eräs pahiksista hyppää räjähdyksen tieltä samalla tavalla kuin korkeushypyssä. Tiedättehän, se selkä kaarella-malli.
Ja tietenkin sopivasti lehtikasa johon hän putoaa joustaakin kuin paraskin vaahtokumipatja.

Tähdet: ~ (tai *****)

torstai 21. syyskuuta 2017

No Escape - ei pakotietä (No Escape, 2015)

Amerikkalaispariskunta Jack (Owen Wilson) ja Lake Bell) muuttavat lapsineen ensimmäisen uuden työn perässä aina Laosiin saakka ja melkein heti kun he pääsevät perille alkaa vallankumous. Kuitenkin ennen sitä Jack ehtii kaveerata samalla lennolla olleen alkoholille person, töykeän mutta silti jotenkin ystävällisen Hammondin (Pierce Brosnan) kanssa ja kun miehessä on jotain salaperäistä niin lienee syytä miettiä onko ystävyys hänen kanssaan kovinkaan fiksu ratkaisu, varsinkin kun alkaa vaikuttamaan siltä kuinka tämä kaveruus saattaisi olla rasittavan takiaismaista. Hetkinen, laitoinko vahingossa Matadorin koneeseen ja onko Owen Wilson sittenkin Greg Kinnear? Ei nyt sentään, mutta kyllä alkupuolellaan No Escapen ja Matadorin välillä tuntuu olevan sen verran paljon yhteistä, että varsinkin Brosnanin esittäessä hyvin samalla tavalla hyvin samanlaista hahmoa voisi helposti ajatella näiden olevan saman ulottuvuuden elokuvia. Tiedättehän, BCU eli Brosnan Cinematic Universe. No mutta kuitenkin, Jack perheineen jää siis jumiin kaupunkiin jossa juuri alkoi vallankumous jolloin nyt pitäisi päästä turvallisesti pois sieltä, kun varsinkin ulkomaalaiset ja heistä etenkin jenkit ovat mellakoitsijoiden silmissä ansainnneet kuoleman vain olemalla siellä ja amerikkaisia. Paossa avuksi tulee Hammond, joka tietenkin on agenttisalamurhaaja joka tietää miten pyssyt toimivat.
Nimi valehtelee, on siellä pakotie.

Mitä ilmeisemmin No Escapea on tekemisen aikoina kuvailtu Takenin kaltaiseksi elokuvaksi, mutta vaikka lajityypin vaatimuksiin kuuluukin perhettään suojeleva isä niin kyseessä ei silti ole supersotilas kulkee tyynesti pistämässä puolet kansakunnasta hautaan koska on pysäyttämätön tappokone ja niin cool että järvetkin jäätyvät kun hän vain katsoo niiden suuntaan-tarina, eikä Wilson ole edes tarpeeksi isoisäiässä ollakseen daddy-o-toimintatähti. Tässä on kokonainen perhe ja aivan tavallisia ihmisiä tilanteessa jossa he eivät voi edes pistää vastaan vaan yksinkertaisesti juoksevat pakoon ja tekevät sen ilman tyyliteltyä koreografiaa. Vaikka Owen Wilson onkin tehnyt muulloinkin toimintaelokuvia niin ei häntä edes pahimmassa humalatilassa osaa mieltää miksikään brucewillismaiseksi vakavahenkiseksi toimintatähdeksi ja siksipä tässäkin tapauksessa onkin ollut vain hyvästä, että hän esittää tavallista miestä joka tekee virheitä, mutta ainakin yrittää nousta niiden ylitse. Ja muuten aika hyvin itse toiminnan aikana pysyttelee irti niistä muka humoristisista slackermaneereistaan.
Vallankumouksen kouriin joutuminen oli aivan tarpeeksi hyvä idea ja sellaisen sekasorrossa vieras on automaattisesti pahaa jolloin tietenkin jenkeistä saadun stereotypian perusteella on ymmärrettävää se kuinka nimenomaan he enemmän kuin muut saavat iskuja osakseen, jonka vuoksi onkin sääli kuinka tässä piti väkisin tehdä tapahtumien motiiviksi jenkkien tekemä kansalaisia alistava yrityskauppa jolla he saivat monopoliaseman Laosin vesiteollisuudesta ja siksi amerikkalaiset tulee tappaa. Se oli liikaa koska pelkästään oman maan kansalaisten turhautuminen jo hallitsevaan olotilaan ja siitä noussut vallankumous oli riittämiin, mutta tottakai siihen piti lisätä se ulkomaalaisten tekemä bisnes ja sekin vain koska siitä saatiin selitys miksi kapinalliset jahtaavat erityisesti juurikin Jackia perheineen, koska totta mooses Jack on töissä juuri siinä firmassa joka kaupat teki. Vaikka ei sillä ole väliä, pelkkä vieras väärässä paikassa oli riittämiin. Lisäksi tätä kautta vallankumous ei olekaan enää oikeasti aatteellista toimintaa vaan kapinalliset ovat ainoastaan sydämettömiä murhaajia ja siksi ollaan taas niin mustavalkoisuudessa, että jopa AL Jolson luovuttaisi. Nyt he vain ovat ilkimyksiä jotka vihaavat amerikkalaisia ja keskittyvät yhden perheen jahtaamisen koska he haluavat tappaa nautinnosta tappaa, eivät muuta. Huomattavasti kiinnostavampaa kun olisi ollut se, että epäkohtia muka korjataakseen syttyy vallankumous jossa nousevien hallitsemattomien vihantunteiden vuoksi vieraat jäävät syyttä uhreiksi. Siispä hieman kuinka ne linnanjuhlien vastustajien joukossa olevat väärän mielialan ihmiset tuhoavat asiaanliittymättömien kauppojen ikkunoita ja katsovat vielä asiakseen varastaa sieltä, koska hei, power to the people ja stick it to the man!, mutta tekevät sen vain vandalismin ilosta koska on aina helpompi ja kivempi tuhota kuin rakentaa. No Escape onkin siis parhaimmillaan mitä enemmän se pysyttelee tavallisten ihmisten parissa, ihmisten joiden teot kaduttavat kunhan ollaan laskettu kymmeneen.
Mutta mitä tulee aiempaan Matador-vertaukseeni on No Escape kuitenkin huomattavasti vakavamielisempi elokuva ja se yhteneväisyys jää vain elokuvan alkuun. Joskin Brosnanin hahmoa ajatellen siinäkin tuotiin esille tarpeeton temppu (ts. hän onkin salamurhaajasupersotilasagentti, eikä vain känninen turisti) jonka avulla tapahtumia vietiin taas liikaa pois sattumasta, väärässä paikassa olemisesta kaikkia sitovaan punaiseen lankaan. Hittoon se, koska shit happens on ihan tarpeeksi punainen. Mielenkiintoista tosin oli se, että kun mukana on niinkin iso nimi kuin Brosnan on hän silti suurimman osan ajasta poissa kuvioista, jolloin nyt ei sentään väkisin pidetä jotakuta hengailemassa kameran edessä vain koska sattuu olemaan stara.

Tällä dvd:llä on yksi ärsyttävimpiä tekstitysvikoja jollaiseen en muista kovinkaan usein törmänneeni, mutta joka kerta se on ikävää huomata ja kyse on siitä, että käännös jää jumittamaan ruudulle. Eli jos joku sanoo jotain niin sen suomennosteksti tulee kyllä oikealla hetkellä esille, mutta se pysyy siinä aina siihen saakka kunnes joku toinen sanoo jotain ja se on välillä No Escapen kohdalla pitkäkin aika koska elokuva sisältää aika paljon pakenemista jonka aikana ei luonnollisestikaan puhuta mitään. Joku sanoo toiselle, että "kylpyhuoneeseen" tarkoittaen sillä potentiaalista suojapaikkaa ja sitten kuva siirtyy toisiin henkilöihin ja toiseen paikkaan ja edelleen tekstityksen mukaan neuvotaan menemään kylppäriin. Se tapahtui jo viisi minuuttia sitten, ei täällä talon katolla ole toista kylpyhuonetta.

Tähdet: ***