maanantai 22. huhtikuuta 2019

Lohikäärmeet vauhdissa (Kuai can che, 1984)

Toisin sanoen Wheels on Meals. Tai sitten Spartan X, joka on nimenä huomattava siksikin, että tämä elokuva sai spin offeina sarjakuvan sekä pelejä sillä nimenomaisella tittelillä.

Englanniksi dubatut, hyvin "aasialaisilla" nimillä varustetut kiinalaiset serkukset Thomas (Jackie Chan) ja David (Yuen Biao) asuvat, työskentelevät ja harrastavat lähitaistelua espanjassa. Jälkimmäinen tulee tarpeeseen esimerkiksi silloin kun moottoripyöräjengiläiset estävät serkusten ammatinharjoittamisen, joka on ruokamyyntiä heidän pakettiautostaan. Ohessa vieraillaan pöpilässä tapaamassa Davidin selväjärkistä isää ja tuolla ihastutaan nättiin Sylviaan (Lola Forner) jonka luullaan olevan prostituoitu, mutta hän onkin vain taskuvaras.
Toisaalla kömpelö yksityisetsivän apulainen Moby (Sammo Hung) saa sattuman johdosta itselleen toimeksiannon etsiä kadonnut tyttölapsi ja ainoa johtolanka on 22 vuotta vanha valokuva, joka saa olettamaan ettei kadonnut lapsi ole ainakaan enää iältään kovinkaan lapsi, ehkei siis edes kovin kadonnutkaan. Joo, päättelette ihan oikein kuka hän on. Tottakai Sylvia on tietämättään kuolleen kreivin pääperillinen, josta samaisen kreivin tuhmuripoika Mondale (José Sancho) ei pidä ja koettaa kuolettaa neidon. Kohta Sylvian perässä ovat siis ilkeät gangsterit jolloin Thomas, David ja Moby päättävät lyöttäytyä yhteen auttaakseen neitokaista.

Valoisa, värikäs, vauhdikas, äänekäs ja selvästi ensin komedia ja vasta sitten toimintaelokuva. Stuntit ja tappelukoreografiat ovat mielikuvituksellisia sekä sopivan koomisia jotta ne näkee väkivallan sijaan kujeiluna (kenties poislukien Chanin suorittama loppumatsi jossa toki on koomisia sävyjä, mutta on samalla myös varsin agressiivinen). Osa kansivaihtoehdoistakin korostaa koomisuutta vesipäävisioillaan ja Chan, Biao sekä Hung ovatkin verrattavissa esimerkiksi Marx-veljeksien taikka Three Stoogesien kaltaisiin komediatiimeihin.

Wheels on Meal on onnistuneesti viihdyttävä, vaikka jälleen kerran voi halutessaan kaivella miinuksia siitä kuinka nimenomaan stuntit eli eräänlainen tehosteet ovat ajaneet tarinan edelle, mutta samalla sitä jälleen kerran huomioi niiden olevan pitkälti elokuvan koukuttavinta osaa. Lievää huvittuneisuutta voi saada siitä, että tämän elokuvan perusteella espanjassa oli tapahtumien aikaan varsin määrätietoinen kiinalaismaahanmuuttajien keskittymä kun aina joukkotappeluissa sekä isompia ihmismääriä vaativissa tilanteissa sattuu olemaan Chanin henkilökohtainen kotimainen tempputiimi.

Lopuksi kuva Jackie Chanista hengailemassa kondomin kanssa.

Tähdet: ***

lauantai 20. huhtikuuta 2019

Project A ('A' gai wak, 1983)

Hyvin 1900-lukuinen 1800-luvun brittihallinnon alainen Hong Kong kärsii merirosvo-ongelmasta ja jatkuvat epäonnistumiset ovat tuoneet rannikkovartiostolle maineen luusereina. Kersantti Dragon (Jackie Chan) kollegoineen pyrkii muuttamaan tuon tilan ja siten saamaan haltuunsa rikollisten ohella myös arvostusta. Yhteishenkeen vain tulee pulmia kun ryhmää johtamaan saapuu kireä kapteeni Hong (Yuen Biao), joten keskity siinä nyt mihinkään merirosvoihin kun uusi pomo synnyttää halua Poliisiopistoista tuttuun jekkuiluun kuten tilaisuuteen jossa kapteeni voi vahingossa räjäyttää itsensä hengiltä. Pientä jekkuilua vain.
Kun Dragon turhautuu johdon toimintaan päättää hän erota ja toimia yksin merirosvojen kiinnisaattamiseksi, mutta kukaan ei ole saari jolloin hän saa apua pikkurikollisystävältään Feiltä (Sammo Hung), kuten myös Hongilta joka on oppinut olemaan chillimpi. Ohessa myös paljastetaan, että merirosvot ovat saaneet apua sisäpiiriläiseltä, jonka tosin ei tarvitse kuin pyytää anteeksi ja sillä selvä. Projekti A voi siis viimein alkaa. Öö, se on ilmeisesti vain, että pysäyttäkää pahikset. Cool story, bro.

Etenkin Battle Creek Brawlin raskassoutuisuuden jälkeen Project A on kuin vastaostettu untuvatyyny: niin ihanan kevyt ja ilmava, kuin pilven varaan päänsä pistäisi. Eli kyseessä on juuri sellainen elokuva jonka näkee mielessään kun ajattelee millainen Jackie Chan-tuotos yleensä onkaan. Runsaasti huumoria, vauhtia, kekseliäitä toimintakohtauksia ja hyvää fiilistä. Joten vaikka osa elokuvan saamista julistemalleista tahtookin painottaa vakavasti otettavaa toimintaelokuvaa,
ollaan kuitenkin lähempänä erästä tämän elokuvan kohtaustakin innoittaneen Harold Lloydin sävyissä, että pikemminkin slapstick-komedia kermakakuilla kuin tiiliskivellä.

Tästä tulee hyvälle tuulelle. Joten jos miinuksia hakee niin niitä saa pitkälti siitä, että jatkuva vitsikyyteen pyrkiminen aiheuttaa juoneen rikkonaisuutta kun punainen lanka tuntuu välillä hukkuvan hauskojen temppujen alle, jotka saattavat olla mukana välillä vain koska ei raaskittu luopua niistä. Joskaan tätä ei voi nähdä juuri ongelmana koska ne kuitenkin ovat niitä seikkoja jonka vuoksi Project A pysyy niin kovin eläväisenä. Tiettävästi Chan muutoinkin omissa elokuvissaan rakentaa ne siten, että ensin mietitään paikkaa ja miten sitä hyödyntää stunteissa, ja sitten sovitetaan tarina niiden ympärille, jolloin on vain ymmärrettävää jos sirkustemppuilu vie enemmän huomiota kuin syyt niiden ympärillä.

Ilmeisesti elokuvan ohjannut Chan on pitänyt hyvänä ideana kuvauttaa teoksensa jonkinlaisella portraitfiltterillä, jonka vuoksi keskiössä olevat henkilöt ovat aina terävinä, mutta taustat toistuvasti sumeita. Mikä on mielenkiintoinen ratkaisu ja saattaa juontua ajatuksesta saada miljöö suuremmaksi sekä samalla piilottaa lavasteiden taikka pienoismallien uskottavuusongelmia, mutta toisaalta se saa katsojan luulemaan kaihin iskeneen. Se kyllä synnyttää lievää kolmiulotteista fiilistä kun osa kuvasta on tavallaan irrallaan etualalla kuin kalvoanimaatiossa, että peukut siitä ettei ainakaan tyydytty tasapaksuun visuaalisuuteen. Vaikka tämä esimerkkini onkin lähikuva jossa kyseinen efekti on ymmärrettävä, niin samaa käytetään runsaasti myös muunlaisen kuvauksen yhteydessä.

Tähdet: ***