sunnuntai 26. tammikuuta 2020

Piru mieheksi (Free Money, 1998)

Ei Roy Bean.

Takahikiällä tapahtuu kun Svenin (Marlon Brando) kaksostyttäret Inga ja Liv (Christin ja Holly Watson) ovat molemmat samanaikaisesti raskaana, joten edessä tuplahaulikkohäät kun neitojen seurustelukumppanit Larry (Thomas Haden Church) ja Bud (Charlie Sheen) pakotetaan tekemään Svenin tyttäristä kunnialliset. Saman katon allekin on kaikkien muutettava kokemaan miltä sähköpaimen ja raamattu maistuvat.
Muuten, toinen neidoista ei tietenkään ole oikeasti raskaana, he vain halusivat samanaikaiset häät. Vaikka sama se miten asia on, jos Inga ja Liv haluavat jotain Sven pitää huolen että se tapahtuu ja kun hän on pelätty vankilajohtaja jonka vangit useasti päätyvät häkin sijaan arkkuun ei siinä oikein parane sanoa vastaan. Tästä syystä Svenin toimia tutkimaan onkin saapunut FBI:n agentti Karen (Mira Sorvino).
Samaan aikaan Bud on keksinyt mielestään mainion keinon vapauttaa itsensä ja Larry Svenin raitaisesta otteesta, ja se tietenkin on vanha kunnon junaryöstö, joka onnistuukin puoliksi kun vain Bud päätyy vankilaan jossa Sven aikoo pitää hänet jatkuvassa kärsimyksessä.

Näyttelemässä muun muassa Marlon Brando, Charlie Sheen, Martin Sheen, Thomas Haden Church, Mira Sorvino, David Arquette ja Donald Sutherland. Brandon kohdalla Piru mieheksi oli vieläpä jonkinlainen comeback-elokuva, että kasvoja, nimiä ja markkinavoimaa elokuvalla ainakin oli. Joskin tuon Brandon "paluun" voi ottaa hyvinkin käsitteellisenä, sillä vaikka takakansi hehkuttaakin tällaista: "Maailman parhaana näyttelijänä pidetty, moninkertainen Oscar-voittaja Marlon Brando tekee uskomattoman paluun valkokankaalle vuosien hiljaisuuden jälkeen", ilmestyi miehen edellinen elokuva vuonna 1997 ja sitä aiempi vuonna 1996, että ei se nyt niin hirveän pitkä poissaolo ollut. Itse asiassa seuraava tuotanto, Valtikka (The Score) ilmestyi vuonna 2001, että siinä oli suurempi rako ajallisesti ja sitäkin muistaakseni mainostettiin tähtien ohella Brandon paluuna. Niin ja onhan kaksi Oscaria enemmän kuin yksi, mutta ollaanko silloin jo moninkertainen Oscar-voittaja?
Käsikirjoittajana Gregory Peckin poika Anthony, mikä ei ole mikään meriitti ja henkilökohtainen filmografiansakin on aika merkityksetön myyntiteholtaan, mutta silti nimenomaan kaikki tämän Piru mieheksi-elokuvan nimet sun muut ovat omiaan kauppaamaan sitä ajatuksella minä tunnen tuon ja tuon ja tuon ja toi teki Platoonin ja toi Kummisedän, etc. Tänä päivänä vielä enemmänkin kun Thomas Haden Church meni myöhemmin nappaamaan Oscar-ehdokkuuden Sidewaysista ja nousi enemmän valtavirtahuomioon joka johti muuan muassa Spider-Man kolmoseen, missä oli ainoa vähänkin hyvä seikka.

Eipä tainnut Piru mieheksi mikään hitti olla, jo pelkästään sen perusteella ettei kukaan tunnu edes muistavan tällaista teosta sen naamavoimista huolimatta ja aika varmasti suomennos on omiaan viemään ajatukset aivan toisen elokuvan pariin. Piru mieheksi päätyikin syystä tai toisesta vuodeksi hyllytetyksi ennen varsinaista julkaisuaan, että se ei taatusti ainakaan auttanut menestysjahdissa. Joskin nyt ajatellen kyseessä on yksi seikoista jonka vuoksi sen saattaisi muistaakin.
Niin ja Piru mieheksi on tietenkin ajalta kun Charlie Sheen koetti kerätä uskottavuutta olemalla Charles.
Ja siitä markkinoinnista puheen ollen, tässä lajitelma äkkiseltään googlaamiani kansikuva-/julistevaihtoehtoja joissa yleisesti ottaen on aika hyvin huomioitu pääduosta molemmat, jolloin myös Thomas Haden Church on muistettu isompien nimien yhteydessä. Enimmäkseen kansilla on myös osoitettu kyseessä olevan jonkinlainen komedia, mutta toki siellä joukossa on sellaisiakin jotka eivät sitä tee, mutta oletankin sen johtuneen siitä että kannen suunnittelija oli ehtinyt nähdä elokuvan ennen kuin kuvan aikaansai. Siksipä tuo oikealla ylhäällä oleva korealainen punainen trillerikansi on aivan loistava:
Toinen mainio seikka on se, että kun leffassa Sheenin ja Churchin aikeena on tehdä junakeikka niin se on huomioitu parissakin kannessa, mutta molemmissa erilaisella junalla. Joskin toisaalta onko sillä väliä kun aika varmasti osa valituista kuvista on otettu aivan toisista elokuvista ja esimerkiksi oikealla alareunassa olevassa kuvassa (Loucos por Dinheiro) Sheenin pää on taatusti leikattu muualta ja uskoisen sen muun olevan Sheenin vuoden 1997 elokuvasta Shadow Conspiracy.
Ja sitten on tämä vaihtoehto joka pitää huolen Sutherlandin ja Brandon olemisesta jossain 30-lukujännärissä, kun taas Sheen taitaa paeta vankilasta Tim Robbinsin sijaan:

Piru mieheksi on hieman samantyylinen kuin Dan Aykroydin aikoinaan flopannut ja sittemmin kulttimainetta synnyttänyt Kaistapäiden kaupunkin (Nothing but Trouble, 1991).
Näin ollen huumorissa ja hahmoissa on samanlaista mustaa kieroutuneisuutta, mutta aivan yhtä pitkälle ei kuitenkaan mennä kuin ainoastaan Marlon Brandon kohdalla (miinus nenä) ja visuaalisuus on huomattavasti tavanomaisempi, joten mielikuvitus ei ole lentänyt yhtä railakkaasti, mutta siltikin samassa todellisuudessa oleskellaan. Parempaa yritystä löytyy siinä vaiheessa kun vietetään aikaa Svenin vankilassa, koska tuo puolikauhumainen miljöö yhdistettynä Brandon äkkiväärään sekoiluun on aika maittavaa ja vaikka en nyt tosiaankaan mene sanomaan Brandon olevan parhaimmillaan niin ainakin hän vaikuttaa ainoalta joka pitää edes hieman hauskaa roolissaan ja on ymmärtänyt uskotella itselleen tekeillä olleen komedia. Joidenkin näyttelijöiden kohdalla tuntuukin siltä, että he ovat esiintymässä eri elokuvassa ja osa puolestaan vaikuttaa olevan mukana vain koska tuotantoporukassa on joku tuttu joka on pyytänyt palvelusta, mikä sitten näkyy joidenkin hahmojen merkityksettömyydessä. Esimerkiksi Mira Sorvinon hahmon tarkoitus on aivan mitätön koko tarinaa ajatellen (se rikostutkimus ei vaikuta mihinkään) ja vaikka hän on mukana koko elokuvan mitan niin poissaolo ei olisi muuttanut yhtikäs mitään.
Ei se esimerkkinä käyttämäni Kaistapäiden kaupunkikaan mikään erityisen hyvä elokuva ole, mutta ainakaan sitä ei pääse kaiken sekasorron vuoksi kutsumaan tylsäksi ja siitä näkee yrityksen tehdä jotain muistettavaa, kun samasta hengestä huolimatta Piru mieheksi on kuin jokin laiska huumorintajuton halpatuotantoversio joka hajoaa jo ennen takuun loppumista.

Tähdet: **

maanantai 20. tammikuuta 2020

No Escape (ATM, 2012)

Jossain pörssiyhtiössä työskentelevät David (Brian Geraghty), Emily (Alice Eve) ja Corey (Josh Peck) lähtevät yhtä matkaa pikkujouluista, joka on kahdelle ensimmäiselle mahdollisuus vihdoinkin tunnustaa toisilleen ihastumisistaan kun taas Coreylle se on vain jälleen yksi tilaisuus käyttäytyä kuin m*lkku joka hän vaikuttaisi olevan 24/7. Yömyöhäisellä he pysähtyvät pankkiautomaatille joka on suomalaisille vieraaseen tapaan lasitettu koppi, mutta suomalaisille tuttuun tapaan se on kooltaan kuin opiskelijayksiö. Sinne he jäävät jumiin kun ulkopuolella seisoskelee psykopaatti joka saattaisi paloitella kolmikon hengiltä. Ja joo, puhelimen akku on sopivasti tyhjä.

Yleisesti ajatellen pidän jännityselokuvissa ideasta pistää pienryhmä ihmisiä ns. suljettuun tilaan, josta ei pääse pois koska oven ulkopuolella odottaa vihamielinen metsuri taikka verokarhu ja onhan sitä ideaa käytettykin kuin minä sukkia, että varsin reikäiseksi on jo kulunut. Kauppakeskus, omakotitalo, vene, hissi tai jokin muu mikä, mutta kaikkialla tunnutaan jo olleen ja jos siellä ei sitten ole sitä kirvestä suussaan pitävää haita tai muuta, niin sitten roikutaan hiihtohississä jolloin uhkatekijänä on pakkanen ja pudotus. Siinä mielessä No Escape ei ole idealtaan uniikki, mutta oli toki piristävää kokea sama tarina nyt pankkiautomaatille siirrettynä ja kun Suomessakin on pidetty tehokkaasti huolta ettei pankkeihin kaivata asiakkaita niin miehittämätön, sopivasti ihmisvirrasta sivussa oleva ottoautomaatti on aika mainion samaistuttava kohde tällaiseen psykopaatti ovella-tarinaan. Joskin tietenkin olemme enemmän tottuneita seinäautomaatteihin kuin johonkin keskellä parkkipaikkaa olevaan puhelinkoppimaiseen tönöön, mutta hei, harvempi enää muistaa edes puhelinkoppejakaan.

No Escape hyödyntää aikalailla kaikki asiaankuuluvat kliseet aina niistä kuluneista hahmoista (nätti nainen, arka mies, mulkero ja sekopää joka ei sano mitään eikä kasvoja nähdä) puhelimeen vailla virtaa ja tietenkin kohtaloon jonka vuoksi ollaan vain väärässä paikassa väärään aikaan (pahis kun oli sattunut valitsemaan saman yön ja saman pankkiautomaatin kuin kolmikko). Mukana ovat ne tutut hetket kuten ohikulkijoille kohdistetut avunhuudot jotka menevät hukkaan koska he eivät huomaa mitään, keskinäiset välien kiristymiset ja katsojille tehdyt vihjailut siitä kuka pahis voisi olla (asiakas joka menetti säästönsä Davidin sijoitusvinkkien vuoksi?), joten pyörää ei olla keksitty uudestaan ja katsojan on luotettava jotta idea sekä sen toteutus kantavat maaliin saakka.
No ei ihan.
Parasta elokuvassa on sen miljöö, sillä keskellä pimeää parkkialuetta oleva valaistu pieni koppi näyttää sopivasti sekä paikalta jonne ulkopuolelta haluaisi suojaan (valo luo lämpöä, lämpö tuo turvaa), mutta samaan aikaan se on kuin jokin yksinäisyyden symboli. Erakkona ei missään. Toteutus on kuitenkin perinteisten temppujensa ansiosta rutiinijännitystä jossa on keskivertoista esiintymistä ja pituutta aivan liikaa (joka tosin on ideaalit 90min) pitääkseen tällä yhdistelmällä tunnelmaa kireänä koko aikaa. No Escape aiheuttaa ajoittain hieman samanlaisen fiiliksen kuin elokuvat joissa surkutellaan kun joku on katkonut lankapuhelinlinjat ja kaikilla kuitenkin kännykkä jota eivät käytä.

Mukana kuitenkin on joitakin yksittäisiä helmiksi kutsuttavia hetkiä, kuten vaikkapa se kuinka pieneksi rajoitettua henkilömäärää kasvatetaan satunnaisilla ohikulkijoilla ja sen muutoin niin tavanomaista temppua muuttaa se kuinka yksi heistä päätyy erehdyksessä kolmikon tappamaksi, joka virheen paljastuttua synnyttää lisää kitkaa trion välille. Ja se miten pahis hyödyntää yön kylmyyttä on onnistunut temppu lyhentämään kolmikon selviämismahdollisuuksia. Tapa miten rennosti ilkimys tarkkailee tapahtumaa vain lisää hetken kohtalokkuutta.
Tiivistettynä joksikin The Twilight Zonen tai vastaavan sarjan jaksoksi olisi No Escape ollut varmaan silkkaa timanttia, mutta kyllä leluautomaatin muovisormuskin on aika hyvä juttu joten positiivista koettavaa on ainakin kertakatselun verran.

Tähdet: ***