perjantai 30. lokakuuta 2020

Lokakuu kuuluu kauhulle: Garden of Love (2003)

Hippikommuunissa tapahtuu kattava sarjamurha ja ainoa eloonjäänyt, pieni Rebecca (Anika Julien) kokee trauman seurauksena muistinmenetyksen, mutta voinee elää täysipainoista eloa sukulaisillaan. Tolkulliseksi aikuiseksi Rebecca (tästä eteenpäin Natacza Boon) kasvaakin, kunnes tietenkin tulee se hetki kun neiti rupeaa näkemään kauhistuttavia näkyjä jotka viittaavat tukahdutettuihin muistoihin. Siispä on matkattava lapsuuden maisemiin saamaan jonkinlainen päätös asialle, mutta paikalla olevat aaveet vaativat veristä kostoa ja Rebeccan tehtävänä olisi toimittaa hirmutekohin syyllistyneet heille.

Garden of Love tai vastaajasta riippuen Born Undead ellei sitten ole The Haunting of Rebecca Verlaine, jotka ovat hieman osuvampia kuvastamaan kauhugenreä, mutta elokuvan nähtyään taitaa jokainen tuumia, että jos se ei ole Bad Taste niin ihan sama mikä leffan nimenä on. Ei niin ettäkö elokuva toisi suoraan mieleen tuota Peter Jacksonin riemastuttavaa esikoispitkää, mutta Garden of Loveen yhdistetyt Jackson-vertaukset eivät kyllä aivan tuulesta temmattuja ole ja koska ohjaaja Olaf Ittenbachilla on selvä viehtymys koomisesti ylivedettyyn goreiluun (ei vain tässä elokuvassa) lienee turvallista olettaa hänen fanittavan Jacksonin uran alkupuolta.

Ittenbach on aina vaikuttanut elokuvantekijältä jolla on halua, intoa ja kenties jopa mielikuvitustakin, mutta ei todellista makua tai lahjoja tehdä elokuvaa. Siksipä tätä Garden of Loveakin katsoessa tekee oikeasti pahaa katsella todella tönkköä näyttelemistä sekä rumaa visuaalista jälkeä ja ajoittain mukaan ujutettu musta huumori on hauskaa kuin Bad ja Ryyd eli ei laisinkaan, mutta kun päästään gorea esittämään niin sitten Ittenbach tuntuu olevan enemmän elementissään. Toki tehosteet ovat kömpelöitä, mutta niissä kuitenkin on juuri sitä Bad Tastesta muistuttavaa riemastuttava ylilyömistä ja näin ollen ne pelastavat edes vähän. Surku vain, että nämä hetket on kuvattu pimeässä jolloin tarkoitettu teho menee aikalailla hukkaan. Kun niistä silloinkin näkee epäuskottavuuden ja ne tosiaan ovat tarkoituksella ylilyötyjä ei niitä ole syytä piilotella laisinkaan, mutta niin vain nyt tehdään.
Garden of Love olisi tarvinnut avukseen valoa ja rentoutta, ja toisaalta toisiin paikkoihin juuri päinvastaista. Jos haluttiin tehdä peterjacksonmaista koomista splatteria on siihen Garden of Love turhan laiska ja jurottava. Jos toisaalta haluttiin tehdä äärisynkkää kauhua on Garden of Love siihen aivan liian tahattoman koominen, että kenties mukana olisi pitänyt olla joku neuvonantaja joka olisi ohjannut Ittenbachia keskittymisessä.

Kuvattu perunalla, valaistu perunalla, perunat näyttelemässä ja aika varmasti goretehosteissa on jotenkin hyödynnetty perunoita, mutta ainakin musiikki on aika nättiä.
Ollakseen muka jonkinlainen "splatterpurkaus" on kokonaisuus liiaksi löysä pieru. Kyllähän sitä utelaisuudesta nuuhkaisee, mutta ei ole mitään syytä vetää kunnolla henkeen.

Tähdet: **