Outpost (2008)

Sotilaita

Zombeja

Natsizombeja!

Ei kyseessä ei ole Shock Wavesin uusintaversio, mutta Outpost kyllä muistuttaa osaltaan sitä ja useampaa muutakin elokuvaa. Itseasiassa suomalaisesta näkökulmasta tarkasteltuna, Outpost kuulostaa juonikuvionsa perusteella eräältä tietyltä elokuvalta enemmän kuin muilta.
Joukko sotilaita (tarkemmin sanottuna palkkasotureita) lähtee metsään samoilemaan ja kohtaavat joukon zombeja. Siispä kohta osoitetaan että liha voi olla löysää, mutta helpolla sitä ei kuoleteta.

Hetkinen? Onkos tämä nyt se vähän puhuttu Stone's War? Ei nyt sentään, sehän on vielä vasta tuloillaan.

Siis Outpost kuulostaa tulevalta Stone's Warilta ja se kuulostaa Shock Wavesilta, mutta se myös kuulostaa ja näyttää Deathwatchilta joka puolestaan näytti ja kuulosti Bunkerilta. Isketään nyt samaan sarjaan sitten vielä se Dog Soldierskin, koska sekin osaltaan tulee Outpostista mieleen.
Vaikka Outpost tuo mieleen muistumia monesta elokuvasta, niin se ei kuitenkaan ole lainkaan hullumpi tekele. Perusidea siitä että joukko itseensä ja kykyihinsä uskovia ”ammattilaisia” kohtaa jotain joka menee yli oman ymmärryksen ja siten joutuvat alakynteen, on kuitenkin vielä hämmästyttävän toimiva. Niin Deathwatch, Bunker, Shock Waves ja Dog Soldierskin olivat vähintään vallan mainioita, vaikk'eivät kenties kaikki lajinsa valioita olleetkaan. Edellämainituista Dog Soldiers iski kyllä minuun kuin sappikivi virtsaputkeen. Joten Outpostin kiveen hakatun idean voivat pilata pääosin muut seikat.

Outpost on halpa ja se näyttää halvalta. Näyttelijät ovat pääosin kädestä, mutta tarpeeksi kelpoja pitääkseen natsizombielokuvan tasapainossa. Ei tälläiseen elokuvaan juuri mitään Anthony Hopkinseja ja Gene Hackmaneita kaivata.

Elokuvassa on paljon hyvää. Toisin kuin valtaosassa tämän hetken kauhuelokuvia, Outpostissa luotetaan paljon valoihin ja varjoihin ja erinomaisen musiikin luomaan tunnelmaan. Goreilu ei todellakaan ole määräävä tekijä tässä tapauksessa, vaikka lajityyppinsä vaatimuksen puitteissa jokseekin lihaisia kohtauksia on mukana. Mainittakoon tosin, että mistään Speedy Gonzales- zombeista ei ole kyse, eikä mistään suolet poskeen-mässäilystä.

Itseasiassa elokuvassa ei ole mitään suuremmin huonoa, kuin sen läpikotainen tuttuus.
Joten jos aiemmin mainitut elokuvat ovat mieleesi, katso ihmeessä Outpost. Ei se nyt maailmaasi mullista, mutta aina ennemmin se kuin I Am Legend.

Tähdet: ***

Outpost

Ps. Korostettakoon vielä, että Shockwavesin natsizombiet olivat vedenalaisia natsizombeja.
...NOIR

Helvetillinen Suunnitelma (Best Laid Plans, 1999)

Tämäpä oli vallan mainiota ajanvietettä. Ei mikään maailmoja mullistava tekele, mutta kertakatselun ajan ihan kivaa viihdettä ja vieläpä sellaista että sitä joutuu oikeasti katsomaankin, eikä vain antaa olla taustalla.

Helvetillinen Suunnitelma on näitä yllätyskäänne-elokuvia joissa koetetaan eksyttää katsojaa aina säännöllisin väliajoin, kunnes loppuun laitetaan vielä se viimeinen väännös. Mikään merkkiteos se ei lajityypissään ole, eivätkä yllätyksetkään ole kovin yllättäviä lajityypin ystäville, mutta elokuva ei myöskään koeta olla liian ”ovela” vaan käännökset pysyvät hyvin varmalla pinnalla.
Minulla on ollut tämä elokuva kaapissani iät ja ajat, mutta vasta nyt se tuli katsottua. Kieltämättä kiitos elokuvan katseluajankohdalle kuuluu Josh Brolinin viimeaikaisille laadukkaille roolisuorituksille (American Gangster ja Menetetty Maa.) Tosin, tässä elokuvassa Brolin ei esitä muuta kun keskitason vaniljatankoa. Tiedän että syy miksi en ole elokuvaa aiemmin katsonut, on se että siinä esiintyy myös Reese Witherspoon. Mutta miksi elokuva on sitten eksynyt alunperinkään valikoimiini? Who cares.

Helvetillinen Suunnitelma kertoo varsinaisesti Alessandro Nivolan ja Reese Witherspoonin esittämästä nuoresta rakastuneesta parista, joiden rahapulaa parantaakseen Nivola päättää lähteä kuskiksi huumekauppiaan varaston ryöstöön. Luonnollisesti huumekauppias ei hirveästi innostu asiasta ja kohta Nivola huomaa olevansa korvausvelvollinen huumekauppiaalle. Kuvaan astuu Brolinin esittämä nyhverö Nivolan entinen luokkakaveri, jota Nivola suunnittelee kiristävänsä ja siten maksavansa huumekauppiaalle. Kyseessä ei siis niinkään ole Helvetillinen Suunnitelma, kuin Epätoivoinen Suunnitelma.

Seuraavaksi aion paljastaa ne twistit, että he jotka eivät niitä halua lukea jättäköön kursivoidun osuuden lukematta. Elokuva ei kuitenkaan ole mikään niin julmetun hyvä, etteikö tämä riittäisi kertomaan kaiken ja täten koet elokuvan sopivan nopeasti.

Nivolan suunnitelma on keikata keräilijöiden ylihinnoittelema seteli ja kanittaa se. Brolin sattuu olemaan setelin ympäröivän asunnon vuokralainen ja lyöttäytymällä Brolinin seuraan pääsisi Nivola setelin luokse. Koska tuollaiset keräilyesineet ovat usein rekisteröity varkauksien varalta, tulee varkaus suorittaa siten ettei siitä tehdä rikosilmoitusta. Jos setelin omistaja olisi itse suorittanut rikoksen joka saattaisi tulla esille setelivarkautta tutkittaessa, ei hän varmaan setelin kadotessa uskaltautuisi tekemään rikosilmoitusta oman rikoksensa paljastumisen pelossa. Joten Witherspoon menee ja pökkii Brolinia, tarkoituksenaan syyttää tätä sitten raiskauksesta ja pisteenä iin päälle, uskotellaan vielä Brolinille että Witherspoon olisi alaikäinen. Siispä Nivola saattaa Brolinin Witherspoonin luokse, Witherspoon pökkii Brolinia, varastaa setelin ja syyttää Brolinia raiskauksesta. Brolin säikähtää, ei uskalla ilmoittaa setelia varastetuksi ja Nivola saisi setelistä rahat huumekauppiaalle. Ikävä kyllä Brolin panikoi ja vangitsee Witherspoonin, tietämättä miten asiaa viedä eteenpäin. Nivola keksii uudeksi juoneksi sen että hän uskottelisi Brolinille olevan parasta tappaa Witherspoon ja hävittää ruumis. Tosiasiassa Brolinin kusetus vain jatkuisi, koska tällä tavoin Nivola saisi kuollutta esittävän Witherspoonin pois Brolinin luota. Kesken ruumin kuljetusta kärsimätön huumekauppias astuu tielle ja kaappaa auton jonka takakontissa Witherspoon on. Siispä nyt Nivolan on jälleen sopeuduttava uuteen muutokseen, kun huumekauppias Witherspoonista tietämättä löytää hänet takakontista. Tarkoitus kun oli vain huomauttaa Nivolalle, että aika alkaa olla lopussa. Nyt huumekauppias kiristää Nivolalta lisää rahaa uhkailemalla Witherspoonin kuolleeksi saattamisella. Samalla Nivola huomaa ettei huumekauppias olekaan huumekauppias ja aiemmin toteutettu huumeiden ryöstö olikin olikin vain lavastusta. Kaiken takana olikin Nivolan työkaveri joka oli aiemmin kuullut Nivolan saavan äskettäin kuolleen isänsä jättiperinnön. Mitä Nivolan työkaveri ei ollut kuullut oli se, että Nivolan isä oli tehnyt petoksen ja sitä myöten vakuutuksesta tulevat rahat jäivät tulematta. Nyt siis oli yksi pulma poissa tieltä, kun mitään huumekauppiasta ei ollutkaan ja hänelle ei siis tarvitse hankkia rahaa. Nivolalla ja Witherspoonilla kuitenkin on edelleen se keräilyseteli ja Brolin edelleen luulee olevansa raiskaaja ja osallinen Witherspoonin murhaan. Lopputwisti onkin paras sen yksinkertaisuudessaan. Nivola vain palauttaa setelin Brolinille ja molemmat toeteavat etteivät oikeastaan koskaan pitäneetkään toisistaan.

Elokuva tietenkin esitetään takautumina, jotta juonesta paljastuisi pieniä osia hiljalleen. Itse pääjuoni on ihan kelpo tarina ja vaikka tälläisiä on useampi tusinassa, niin toteutus on kuitenkin sen verran onnistunut että ihan mielellään sen loppun asti katsoo.

Suurin ongelma löytyy henkilöhahmoista. Brolinin ja Nivolan kouluaikainen ystävyyssuhde on varsin mielenkiintoinen ja etenkin esiin tuleva seikka siitä, että he olivat kenties koulussa ystäviä vain sosiaalisen paineen vuoksi, kuin oikeasta ystävyydestä on hyvin onnistunut motiivi sille miksi Nivola ei tunne vaikeuksia pettää ystäväänsä. Miksi tuntea syyllisyyttä pettäessään ystävänsä, jos hän ei ole ystäväsi. Etenkin kun Brolinin puolelta osoitetaan, että hän on enemmän siinä uskossa että he ovat hyvinkin läheisiä ihmisiä. Mutta noihin asioihin vain vihjaistaan ja satunnaisempi katsoja ei kenties niitä seikkoja noteeraisikaan. Sille olisi tullut antaa enemmän painoarvoa, mutta nyt se tuntuu jäävän puolitiehen pääosin siksi, että dialogi on ajoittain äärimmäisen teennäistä ja liian selittelevää. Monissa kohtauksissa tuntuukin kuin näyttelijät muistelisivat kesken kohtauksen miten repliikit menivätkään ja miten ohjaaja halusi heidän olevan. Eli kirjasta lukemisen tunteelta ei voinut välttyä. Mitä korostaa etenkin se seikka, että niin Nivola kuin Witherspoonkin näyttelevät kuin heidän selkään olisi sidottu lankku ja suu olisi täynnä puudutusainetta. Ilmeetöntä ja eleetöntä. Etenkin kun Brolin taas on virne naamalla koko ajan ja pulisee kuin se kovasti kehuttu papupata.
Muut elokuvassa esiintyvät hahmot puolestaan ovat vain statisteja ja tuntuu kuin olisi aivan sama kuka mitäkin roolia esittäisi. Elokuvan hahmot ovat siis kauttaaltaan alikirjoitettuja ja ilmeisesti käsikirjoittajaa on ahhmoja enemmän kiinnostanut juonen muka-monimutkaisuus.

Myöskin ikävää on se, että kun alussa pohjustetaan Nivolan ja Witherspoonin suhdetta, niin lopussakin sitä vasta pohjustetaan. Että heidän rakkaussuhteensa on elokuvassa kuin kättely serkun rippijuhlissa. Sen suorittaa vain koska se kuuluu asiaan, ei siksi että välittäisi pätkääkään. Suhdetta ei olisi tarvinnut mtenkään alleviivata, mutta nyt elokuvaa katsoessa ei usko että Witherspoon suostuisi niinkin helposti kuin tekee, kaikkeen mitä tekee.

Ohjaus ja kuvaus on eleetöntä, mikä oikeastaan on hyväkin asia. Liian usein tämänkaltaiset elokuvat sortuvat hysteerisiin kuvakulmiin, hassuihin valaistuksiin ja epileptiseen leikkaukseen. Aina tätä mielummin katsoo kuin jotain John Travoltan Basicia, mutta ei mielummin kuin John Travoltan Kenraalin Tytärtä.

Kyseessä on siis elokuva jota kuvaa parhaiten sanat ihan ja kiva.
Lajityypissään mukavaa katsottavaa, vaikk'ei mitään klassikkoainesta ja rehellisesti sanoen en usko että tätä elokuvaa olisi millään muulla kokoonpanolla yhtään paremmaksi saatukaan. Joten kyseessä oli kuitenkin parasta mitä sen hentikinen tilanne pystyi antamaan. Ja vaikka Helvetillinen Suunnitelma ei antanut mitään osviittaa siitä että Josh Brolin osoittautuisi tulevaisuudessa erinomaiseksi näyttelijäksi, osoitti se kuitenkin että Reese Witherspoon oli silloin ja nyt sama uittotukki jonka paikkana olisi olla toteemi, eikä mikään muu.
Joten jos on aikaa tuhlattavaksi sellaiset tunti neljäkymmentä minuuttia, niin voisi sen käyttää huonomminkin.

Tähdet: **

Helvetillinen Suunnitelma
...NOIR