sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Ghostquake (Haunted High, 2012)

Pienen kaupungin lukion historianopettaja Myers (Ricky Wayne) on hieman liiankin kiinnostunut okkultismista, satanismista ja aika varmasti myös raakasuklaasta, joten häntä kiinnostaa myös noitien sukua oleva opiskelijapoika Quentin (Jonathan Baron) jolla on vaarinperintönä pentagrammein koristeltuja kultahelyjä. Tämä Myersin pakkomielle tietenkin johtaa siihen, että hän junailee yhden kultakoruista itselleen ja tulee herättäneeksi koulun entisen rehtorin, Quentinin isoisän eli yliluonnollisen satanistikulttijohtajanoita Algerin (MC. Gainey). Demonirehtori ottaa valtaansa joitakin koulun henkilökunnasta ja lukitsee portit jättäen sisään joitakin opiskelijoita jotka edustavat peruskauraa sieltä bitchistä bullyyn ja lihavasta tisseihin. Niin ja onhan siellä vielä muutama opettaja tai muu taloon kuuluva henkilö ja heistä merkittävin on demonisotaan vuosia valmistautunut huoltomies Ortiz (Danny Trejo), joka muuten ei sitten yhtään ole demonisotaan valmistautunut.

Ghostquaken yhtä sivuosista tähdittää youtubesta tuttu Coolduder ja aikoinaan katsoin runsaastikin hänen vlogmaisia videoitaan joissa puhui perusroskaa maailman masentuneimman oloisan kaverinsa kanssa, mutta hänen näyteltyjä sketsivideoitaan välttelin kuin ruttoa sillä niiden perusteella hän oli surkeimmista surkein esiintyjä. Tämä elokuva ei ainakaan muuta sitä käsitystä. Samalla mainitsen, että hänen ns. elokuva-arvostelunsa olivat varsin samanlaisia, mutta siltikin oli jotain kiehtovaa katsella niitä kaupunki- ja leffateatterikierrosvideoita jonkinlaisen lapsenomaisen sinisilmäisyyden ja yksinkertaisuuden vuoksi, ja itsekin lähetin hänelle pari elokuvaa valikoimaansa kasvattamaan (Rölli ja Klassikko).  Pääsipä mies yhden ns. sarjakuvanikin tähdeksi.
Ei Coolduder ole mitenkään merkittävässä osassa Ghostquakea ja tosiaan on varsin huono näyttelijä, mutta kyseessä on elokuva nimeltä Ghostquake joten eipä se muutenkaan lahjakkuudella taikka laadukkuudella häikäise, siispä otetaan irti se vähän mitä saadaan. Ghostquakella nimittäin on hyvin vähäisesti annettavanaan ja se alkaa jo nimestä joka kuvaa varsin huonosti sisältöä. Toki elokuvassa on pari pienimuotoista järistystä, mutta hei, eikö tuo nimi annakin mielikuvan jostain haihurrikaanin kaltaisesta ilmiöstä jossa tässä tapauksessa aaveita pukkaa esiin mielinmäärin ja nimenomaan maanjäristyksen myötä. Ei, tässä on vain se seinästä ennen mitään järistystä esiin tullut eläväkuollut demonirehtori ja sitten ovat ne pari hänen kiroamaansa neitosta, mutta ei mitään sellaista fantsua shittiä jota todellisuudessa kaipasi. Haunted High on siis osuvampi nimi, vaikka vielä tarkemmin maaliinsa se osuisi jos olisi Haunted Low.
Kyseessä on perinteinen kauhistelu jossa joukko ihmisiä on loukossa jossain ja yksi kerrallaan heidät tapetaan. Nämä tietenkin kummitteluteeman mukaisesti, joten esineet liikkuvat, kuvajainen ilmestyy ja sen sellaista. Mielenkiintoisinta on se ettei ennakkomerkeistä huolimatta kyseessä ole Asylumin tuotantoa (joskin kylläkin SYFY:n elokuva) ja Ghostquake lienee tehty nuorempaa yleisöä ajatellen. Ei siis niinkään leikatan esimerkiksi gorea pois vaan ihan tarkoituksella toteutetun siten ettei mitään pahaa oikeasti näytetä ja puhekin pidetään sopivasti kiroilusta vapaana, joten your mother sucks cocks in hellit ovat kaukana poissa, paljas pinta/seksi on vain mielessä ja kun pää räjähtää on se vain varjokuva josta siitäkin kamera siirtyy pois kun kriittisin hetki koittaa. Ghostquake on siis enemmänkin jakso Pelottaako-sarjasta kuin jokin Kolmetoista aavetta.
Uskon aidosti tekijöiden aikeena ollut tehdä tästä varhaisiltapäivään sopivan nuorisokauhuelokuvan, mutta en laisinkaan usko heidän tietäneen miten sellainen tulisi tehdä. Mukana on pari liian groteskia veristä maskeerausta, muutama vahingolta kuulostava kirosana esitettynä sellaisella sävyllä, että kohta tulee tulta ja tulikiveä enemmänkin, ja muutenkin pinnan alta pääsee pilkistämään sellaisia hetkiä jotka kuuluvat huonoon, mutta selvästi vanhemmille tarkoitettuun kauhuelokuvaan joka pistää kaiken toivonsa verilettuihin. Joten lopputulos on kuin trendikäs nykyhetkeen sijoittuva teinikomedia tositv-tähdestä, jonka kirjoittajana on 80v-pappa lankkaamassa valkoista miestä mustaksi koska alkamaisillaan on Souvareiden show.
Joskin sama se mitä kukakin on halunnut Ghostquaken olevan, se on kömpelö, ruma ja pitkästyttävä teinikauhuelokuva jossa on Danny Trejo sekä MC Gainey vetämässä kaltaiseni katsojat seuraansa.

Tähdet: *

maanantai 8. lokakuuta 2018

Scar (2007)

Aikoinaan sarjamurhaajalta paennut Joan (Angela Bettis) kärsii edelleen traumoista ja nyt hän palaa tapahtumapaikkana olleeseen pieneen kotikaupunkiinsa chillailemaan. Tottakai edellä mainittu sarjamurhaaja on edelleen vauhdissa ja harrastaa tuttuun tapaan teinityttöjen kiduttamista sekä teurastamista. Sitten Joan voi kohdata menneisyyden demonit, etc.
Special guest star: pakollinen yllätyskäänne joka on aika vahvasti Screamista kopioitu.

Scarin myyntivaltti on ollut 3D ja sen ansiosta se ilmeisesti päätyi muun muassa Venäjällä joksikin aikaa katsotuimmaksi elokuvaksi, mutta kuten kaikki elokuvat joiden pääjuttu on jokin vastaava temppu niin jos se riisutaan mitä jää jäljelle? 3D-elokuvan kun pitäisi osoittaa olevansa hyvä myös ilman tukeutumista siihen, samalla tavalla kuin esimerkiksi vihreäksi sävytetyn sinisenä, mutta toki elokuvan jonka pääpointti on kuten esimerkiksi tässä tapauksessa kolmiulotteisuus niin se pitäisi myös nähdä sellaisena koska vailla sitä ei saa alunperin tarkoitettua elokuvaa koettavakseen. No, Scarin kohdalla väitetään ettei sen 3D ole häiritsevästi esillä vaan se on onnistuttu saamaan täysin luonnolliseksi osaksi elokuvakokemusta, joka ainakin minun tulkintani mukaisesti tarkoittaa sitä ettei 3D ole sisällön ainoa merkittävä asia eikä elokuva siten kulje sen ehdoilla ja täten katsoi sen sitten kolmella taikka kahdella ulottuvuudella, väreissä taikka ilman olisi nimenomaan sen sisältö tärkein ja muu on vain plussaa. Sontaa! Scar on tehty nimenomaan ja ainoastaan masturboimaan 3D:llä ja siksi kaikki on kuvattu siten, että sillä tyrkytetään lasien kautta jotain erikseen etualalla olevaa ja väriskaala pidetään modernien 3D-lasien kunniaksi sellaisena, että tausta on joko ylivalotettua taikka erityisen tummaa päästääkseen etuosan irtaantumaan siitä. Hyvää lienee se ettei tavaraa koko ajan heitellä kameraa kohden, mutta asettelu on tunnelimainen. Se ei kuitenkaan helpota, että kuvaus näyttää joltain tyypillisen halvata digikameroinnilta joka vie ajatukset enemmänkin hyvin halvan suuntaan kuin suuren elokuvan joka koettaa olla visuaalisesti rikas ja onnistunutkin siinä. Lopputulos näyttää samalta kuin kalvoanimaatioissa joissa on staattinen tausta ja eri tasolla, lähempänä oleva animoitu osa on sävyltään niin erilainen, että näyttää täysin irralliselta kokonaisuudesta. Huomioitavaa on ettei elokuva todellisuudessa näytä samalta kuin juonikuvauksen perään laittamassani kuvassa, vaan kontrastit ovat huomattavasti suurempia.
Tarina tulee täysin toissijaisena ja ilman 3D-lasien mukanaan tuomaa efektiä ei pääse edes huijaamaan aivojaan luulemaan elokuvassa olevankin jotain näkemisen arvoista. Näyttelijät eivät sitä ainakaan ole, sillä hyvin mitäänsanomattomia suorituksia kukin tekee. Esimerkiksi Angela Bettis joka tuli itselleni tutuksi May-elokuvan nimihahmon muodossa, tehden varsin hyvän vaikutuksen omistautuneisuudelllaan rooliin, luoden siten odotuksia tuleville elokuvilleen ja vaikutti näyttelijältä jonka kohdalla toteaisi "no, jos muut eivät on hän varmasti ainakin hyvä" jonka avustuksella sitä siirtyi tätä Scariakin katsomaan ei tuo mukanaan mitään muuta kuin läsnäolonsa, joka sekin tuntuu sellaiselta että olisi mielummin jossain muualla.

Scar on tyypillinen tissejä, gorea ja p*skoja näyttelijöitä täynnä oleva teinikidutuskauhistelu jossa ainoa toivo paremmasta on sen kokeminen kolmiulotteisena ja sen mahdollisesti aiheuttama huijaus. Mutta totuuden näkee ilman laseja ja se on aika saatanan lattea.

Tähdet: *