sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Yo, man. It's cool. It's cool, man. It's cool.

En tarvinnut Romeron zombietrilogiaa koska minulla jo on se, enkä tarvinnut Voorheesiin seikkailuja koska minulla jo on ne, mutta en voinut ohittaa tämänpäisen kirppiskierroksen yhteydessä silmiini osuneita kokoelmabokseja ja siksi kävi näin.
Lisäksi Giorgio Moroderia sekä luettavaa:

Tätä en sentään ostanut...
mutta kokeilin naamiota. Ei mahtunut kunnolla.

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Howling 4 (Howling IV: The Original Nightmare, 1988)

Pelkotiloista kärsivä menestyskirjailija Marie (Romy Windsor) lähtee miehensä Richardin (Michael T. Weiss) houkuttelemana takahikiälle mökkeilemään jotta saataisiin stressi kaikkoamaan ja paluu kirjoittamisen pariin sujuisi mallikkaasti. Lähikylä on idyllinen ja asukkaat vieraanvaraisia. Lisäksi he ovat ihmissusia ja seksuaalisella vetovoimallaan karvatassut koettavat saada vierailijoista uusia heimojäseniä. Tai no, kenties pikemminkin koettavat vain tappaa vieraat mölisemällä heidän lähellään. Tietenkin valtaosa elokuvasta on hengailua olohuoneessa ja aina välillä kuuluu suden ulvontaa jolloin joku kysyy "kuulitko tuon?" ja toinen vastaa "ai minkä?"

Ensimmäinen Howling on mielestäni mahdollisesti kaikkien aikojen paras ihmissusiselokuva ja yksi kaikkien aikojen parhaimmista kauhuelokuvista, mutta se laadukkuus ei välittynyt jatko-osille vaan heti kakkososassa pudottiin mutaisaan maahan ja siellä ollaan pysytty siitä saakka. Jatko-osat kuuluvat elokuviin joista pitää etsiä hyvää sanomalla jotain sellaista kuten siellä oli hyvä biisi mukana taikka jotain muuta yhtä oleellista (btw. Howling nelosen tunnari on aika mainio popkappale). Se jo kertonee ettei tätä neljättäkään Howlingia tule pahemmin kehuttua, eikä siihen juuri ole syytäkään sillä se on... huono elokuva. Voi hyvänen aika kuinka huono se onkaan. Herra varjele ja muita latteuksia. Osittain sitä kohtaan voi kuitenkin tuntea sympatiaa joka sitten nostaa tyypillisen altavastaaja-aseman vuoksi hivenen kokonaispisteitä, vaikka se ei nyt lopputuloksen perusteella olisikaan ansaittua. Alunperin tuottaja Clive Turner oli aikeissa ohjata Howling nelosen ja jos hän väitetysti oli ensimmäisen osan suurikin fani niin ehkäpä hän olisi ansainnutkin tilaisuutensa. Ajatus jota muut rahoittajat eivät jakaneet jolloin oli palkattava ulkopuolinen ohjaaja ja täten aluksi nousee se sympatiapiste syrjäytetylle Turnerille, kunnes selviää että samainen herra puuttui sen muualta tuodun ohjaajan toimiin aika ikävilläkin tavoilla ja sinne katosi aikomus Turnerin puolella seisomisesta. Ohjaajan ja käsikirjoittajan yhteydenottojen estäminen koska jälkimmäisellä ei ole puhelinta, osoitetta taikka henkilöitymää sillä Turner itse oli salanimen turvin käsikirjoittaja kuulostaa jo jolta Argo-jutulta, mutta kun salailun syynä oli halu tunkea mukaan omat ideat elokuvaan ohjaajan ohitse muuttuu tarina pelkäksi ikävyydeksi ja kun vielä pisteenä kaiken päälle ohjaajan käsiala mitätöitiin Turnerin tekemillä lisäkuvauksilla sekä omalla leikkauksella ansaitsee joku muu ne Howling nelosen sympatiat, mutta se ei ainakaan ole Turner jonka motiivina tuntui olevan "halusin ohjata elokuvan, joten ohjasin sen väkisin." Siinä sitten valitettavasti jyrättiin muita, mutta hei, ainakin sen vuoksi saatiin jonkin verran mielenkiintoista taustainformaatiota josta kertoa itse elokuvan sijaan.

The Original Nightmare siksi koska tämä nelososa pohjautuu samaan alkuperäistarinaan kuin ensimmäinenkin elokuva ja on siis jatko-osana olemisen sijaan pikemminkin remake, mutta väitetysti tarinakulultaan lähempänä originaalikertomusta. En ole lukenut sitä joten luotan kuulopuheisiin. Mutta joo, kyllä sen saman tarinan huomaa vaikka taso on pudonnut pohjalukemiin ja vaikka esimerkiksi ensimmäisen osan sarjamurhaajaintro on poissa niin molemmissa kuitenkin on suuressa osassa kertomus stressaantuneesta naisesta joka houkutellaan keskelle metsää eräänlaiseen retriittiin jonka tarkoituksena on puhdistaa mieli ja sielu jotta henkiset kuona-ainekset saadaan poistettua ja edessä on uusi uljas elämä vailla huolia. Mutta toteutuksena jäädään kauaksi ensimmäisen taakse ja puisevat näyttelijät, uskomattoman löysä rytmitys, kliseiset vinkaisuäänitehosteet korostamasssa mukayllätyksiä, tekotaiteelliset hidastukset vain venyttämässä pituutta sun muut geneerisyydet ovat omiaan heikentämään jo käytetyn tarinan tehoa saaden sen vaikuttamaan huonolta, mitä se ei todellisuudessa mielestäni ole. No, onneksi tässä sentään on kohtaus jossa zoomataan äkkiä johonkin jyrsijän kalloon, tms. ja riitasointu kertoo että nyt on aika säikähtää koska niin kovasti sankaritar henkeään haukkoo... viikon ajan jotta varmasti uskomme, että nyt hän näki jotain pelottavaa.
Howling 4 on pitkästyttävä aivan kuten hammaslääkärin odotushuoneessa Anna-lehden lukeminen, mutta lopussa ei vain odota edes kivulias palkinto vaan ikuisuus samaa pitkästyttävää odottamista. Vaikea uskoa keston olevan vain se yleensä armolias puolitoistatuntia kun jo 30 minuutin kohdalla on uskoakseen katsonut elokuvaa jo ainakin viikon yhtä soittoa. Yltääkseen siis vain pelkäksi huonoksi rutiinikauhuelokuvaksi olisi Howling 4 katsottava joko pikakelauksella taikka sitten elokuva olisi vain alunperinkin pitänyt lyhentää tunnin pituiseksi, silloin se ei varmaankaan enää johdattaisi katsojaansa koomaan. Uskokaa tai älkää se on huono tila kun Howling 4 ei kuitenkaan ole mikään ns. taide-elokuva ellei sellaiseksi sitten lue myös Uwe Bollin teoksia, eikä kukaan niin tee ja täten pitkäpiimäisyys ei ole tehokeino kuin ainoastaan Guantanamossa.

No okei, Michael T. Weissin georgemichaelfaithlook on aika pähee.

Pienen budjetin vuoksi Howling 4 kuvattiin vailla ääniä ja dubattiin sitten myöhemmin.
Suomennos sen käännösvirheiden perusteella tehtiin ennen dubbausta huulilta lukien. Erinomaisia erheitä ovat suoranaista väärää tietoa antavat käännökset kuten sellaiset joissa joku sanoo, että tämä kaikki on minun syytäni, mutta suomentajan mukaan se onkin sinun. Eräässä vaiheessa Marie huutaa "doctor!" ja se onkin sitten näköjään "kumarru!"

Jos jotain hyvää oikeastaan kaikista Howlingeista löytää niin niihin on tehty aika makeita julisteita, jollainen tämäkin on vaikka ihmishukka näyttääkin kaljulta lepakkohiireltä:

Tähdet: *