Keskiyön Pako (Midnight Ride, 1990)

Voi Michael Dudikoff, minne katosivatkaan American Ninjan nostattamat suosion minuutit? Platoon Leaderistakin on aikaa jo 25 vuotta ja miksei vuoden 2002 jälkeen ole tullut yhtikäs mitään?
Toki David Bradley olikin mielestäni se parempi ninja, mutta oman paikkansa B-historiassa sinäkin ansaitset ja mieluusti muuttaisin ne historian lehdet nykyisyydeksi. Ja ensi vuodeksi onkin luvassa sentään jotain.
Huomioni heräsi kun huomasin filmografiassasi elokuvan Gale Force ja ehdin olettamaan sen olevan se Renny Harlinin ikuisuuprojekti josta hän on ei-niin-yllättäen ikuisuuksia puhunut, mutta Harlin on Harlin-kirjan (1991) mukaan kyseessä olisi "eroottinen ihmissuhdedraama", eikä kuten sinun elokuvasi kertoo "killer hurricane". Tosin Harlinin sormissa eroottinen ihmissuhderaama todennäköisesti olisi juuri tuota. Vaikka väliäkö millään, sillä meillä on aina mennyt ja siellä lepää myöskin Keskiyön Pako.

Lara (Savina Gersak) jättää työnarkomaanin poliisimiehensä Lawsonin (Michael Dudikoff) ja ajaa yön pimeyteen, ottaen matkalla kyytiin ystävällisen, mutta selvästikin pimahtaneen liftari Justinin (Mark Hamill). Justin on lapsekkaista kasvoistaan huolimatta kilahtanut sarjamurhaaja, joka pehmeän käytöksen ohessa kiiluvin silmin puhuu hypnoottisesti kynsien kasvusta ja pian Larallekin selviää, että jos Justin ei tykkää, niin sitten kaivetaan silmät irti päästä.
Lawson on tietenkin tyystin tietämätön Laran ahdingosta ja on rouvansa perässä vain korjatakseen aviotaakan aiheuttamat ongelmat. Eipä se kestä kauaa Lawsoninkaan huomata Justinin olevan pöpipää kukkuu kukkuu ja Mark Hamill pääseekiin kikattamaan sielunsa kyllyydestä.

Keskiyön Pako ei ole mikään psykojännäreiden klassikko, mutta siinä on pari juttua jotka saivat minut nostamaan sen pisteitä. Luonnollisestikin sen pääasiallinen toteutus on tavanomaista sarjamurhaustoimintaa jollaisia on nähnyt mahtuvan 13 tusinaan, mutta Mark Hamillin esittämän sarjamurhaajapsykon toiminta ilman minkäänlaista motiivia on tehokkaan arvaamatonta ja se, että on aika vaikea olla ns. sankarin eli Dudikoffin puolella, kun hänkin on agressiivisuudessaan selvästikin huono vaihtoehto Gersakin esittämälle uhrille on hieman mielenkiintoa herättävä seikka. Eihän tätä huono/huonompi-ideaa juurikaan hyödynnetä, vaan tilalla on tavanomaista autokaahausta ja puukotusta viemässä huomiota kiintoisammilta jutuilta, mutta pieninäkin paloina ne herättävät jonkinlaisia ajatuksia.

Hamill on hyvä pyöriväsilmäisenä pöpinä, Dudikoff tavanomaisen pökkelö itsensä (vaikka yhden kerran vihjaiseekin piilevistä näyttelijälahjoistaan) ja Gersak yhtä muistettava kuin aina ennenkin. Tietenkin kun ymmärtääkseni ennen tätä elokuvaa en ollut kuullutkaan Gersakista (hänen elokuvistaan ainostaan L'ultimo Bus di Guerra kuulostaa tutulta), ei se mieleenpainuvuuskaan näin ollen kovin onnistunutta ole.
Niin ja Robert Mitchum? Kyllä, hänkin on mukana. Varmaan maksamassa joitakin velkoja.

Vähemmän takaa-ajorallia ja tuttua pyssyttelevää tapan sinut-meininkiä (lopun mönkijäajelu on nolostuttava) ja enemmän pohdintaa pienemmästä pahasta, niin ei olisi tullut liikaa menetettyjen mahdollisuuksien ajatuksia mieleen.

Tähdet: **
Keskiyön Pako