Reese (Donald Sutherland) ja Norman (Paul Mazursky) aikovat ryöstää vielä rakenteilla olevan pankin, mutta edellisen hankkiessa rakennustyömaalta paikan pohjapiirrustuksia, rakennuksesta valokuvia ottava Stacey (Brooke Adams) ottaa myös kuvan jossa näkyy Reese paperit käsissään. Tietenkään Stacey ei tiedä Reesen olevan pahoilla teillä, vaan olettaa hänen olevan yksi paikan duunareista ja siinä uskossa Reese mielellään neidin pitääkin. Nyt pitää vain saada valokuva takaisin, ennen kuin pankkikeikka suoritetaan ja siitä syntyy raskauttava todiste. Mikä on mahdollista, sillä kyseisestä kuvasta suunnitellaan mainosta samaisen pankin katolle.
Reese ihastuu Staceyhin ja sitten jätetään lähestulkoon koko pankkikeikka sivuun elokuvasta, vaikka se pakollinen puntarointi suhteen ja rikollisuuden välillä tehdäänkin.
Okei, eli Sutherland on tässä elokuvasssa sellainen hymyilevä, poikamainen veijari, Adams eräänlainen järkevän vahva nainen ja Mazursky luulosairas koominen kevennys, ja sitten kun nämä henkilöt yhdistetään muka nerokkaaseen, mutta samalla lievän epäonniseen täydelliseen rikokseen, niin siitä pitäisi syntyä huumoria joka naurattaa, romantiikkaa joka lämmittää ja jännitystä joka naulitsee.
Ei.
Näyttelijät ovat ihan mukavia, idea rutiininomaisen kelvollinen, mutta toteutus kulkee kuin nukutusnuolen kylkeensä saanut laiskiainen. Jännityksestä puuttuu hermostuneisuus ja kusenlämpimästä huumorista ajoitus. Äskeiset puutteet tapahtuvat kerran jopa kirjaimellisesti, kun Sutherlandin ja Mazurskyn hahmot pelkäävät jäävänsä vartijoiden kiinniottamiksi ja Mazursky virtsaa housuihinsa. Hauska se ei ole, eikä todellakaan jännittävä.
Edes se Adamsin ja Sutherlandin romanttinen tila ei ekg-käyrällä suuria harppauksia tee. Mutta silti parasta tässä elokuvassa on juuri Adamsin ja Sutherlandin hymyileminen, sillä tuolloin tekee mieli mennä halaamaan molempia ja sanomaan "oletko sinä minun isäni?" Kyllä, myös Adamsille.
Mietityttää vain, että miksi elokuvan suomenkielinen nimi on Hävyttömät Huijarit, kun tosiassa se on enemmänkin Ihan Mukavat Huijarit. Senkin tosin käsittäen varsinaisesti vain yhden huijarin.
Ja miksi takakannessa hehkutetaan siitä kuinka "Täydellinen ryöstö tietokoneiden aikakaudella suoritetaan tietokoneen avulla. Sehän ei tunnetusti erehdy eikä esim, koskaan rakastu. Mutta entä inhimillinen tekijä - tietokonemies? Tässä heitä muuten on kaksi", kun ei tässä mitään tietokonejuttuja ole juuri pöydällä olevaa sammunutta monitoria enempää ja muutoinkaan elokuvan sankarit eivät koneilla leiki. Tämä ei siis ole Sneakers.
Pidän kyllä suuresti siitä ideasta, että pankkiryöstäjän kuva toimii ryöstettävän paikan mainoksena.
Tähdet: **
Hävyttömät Huijarit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti