The Tomb (2007)

The Tombin on ohjannut Ulli Lommel. Jep, mies sellaisten mestariteosten kuin Tyttö kellarissa takana. Olemme siis hyvissä käsissä. Jos sillä siis tarkoitetaan käsiä jonka ovat ruosteisia koukkuja ja jotka haluvat kosketella sinua paikoista joita joudut sitten oikeudessa esittämään nuken avulla. Käsiä jotka käytyään hikisissä kasseissa rupeavat moukaroimaan kasvojasi ja niissä käsissä on molemmissa spitaali.

Hei! Ulli Lommel saa Uwe Bollin vaikuttamaan Stanley Kubrickilta.

Ryhmä toisilleen tuntemattomia ihmisiä huomaa tulleensa vangituksi johonkin kellariin ja ääntään vääristävä henkilö nimeltä Nukentekijä ilmoittaa, että on aika pistää vangit testiin: varokaa mahdollisia ansoja, noudattakaa ohjeita ja koettakaan päästä elossa ulos. Tottakai siellä on myös ns. pelottava nukke ja jokaisella vangitulla on jonkinlainen oma syntinsä tai jotain joka hänen pitää sovittaa selvitäkseen Nukentekijän ihmisarvotestistä.

Jep, elokuva saattaa kyllä pohjautua H.P. Lovecraftin tarinaan, mutta Saw-elokuva on se mitä tässä pyritään kopioimaan. Huonosti. Todella huonosti. Mutta silti juuri Saw:n ansiosta/syystä tämä The Tomb on olemassa. Juoni, hahmot ja näin pois päin. Saw. Siis jos Saw tietenkin olisi tehty huonoimmilla mahdollisimmilla näyttelijöillä joita ilman rahaa on mahdollista palkata, jos Saw olisi ohjattu siten että kuka välittää, en minä Ulli Lommel ainakaan-asenteella, jos Saw olisi elokuva joka näyttäisi siltä kuin päissään oleva silmävaivainen kyklooppi olisi tarttunut perunaan ja mennyt kotinsa kellariin unohtamaan miksi sinne päätyi, kyhjöttäisi nurkassa itkemässä "mun luut kasvaa" ja jos Saw olisi tarkoitettu simuloimiaan oksennustautia featuring ripuli. Niin joo, silloin The Tomb on täysin identtinen Saw:n kanssa.

Lommelille täytyy kyllä antaa kehuja (jos niitä sellaisiksi voi kutsua) siitä, että vaikka kuinka matalalle laittaisi odotukset hänen ohjaustyöhönsä tarttuessaan, niin jotenkin hän aina onnistuu pettämään nekin odotukset ja onhan sekin jonkinlainen saavutus. Sääli ettei hän koskaan petä niitä odotuksia tekemällä positiivista yllätystä.

Olisinpa kuunnellut mielummin tätä:

Suosikkiasiani The Tombissa on se, että kukaan, ei siis kukaan kellariin heitetyistä koeta etsiä tietä ulos sieltä. Kukaan ei edes kysy, että hei, mahtaisiko ovesta päästä ulos, tms.? He eivät ole sidottuja tai muutenkaan esteellisiä käyttämään käsiään tai jalkojaan, mutta silti he vain istuskelevat ja murjottavat koko ajan. Hitto, siellä on tarjolla kirvestä ja vasaraa, ja esimerkiksi kattolautojen välistäkin mahtuisi jo tällaisenaan työntämään käden, että kaipa sitä voisi edes kerran kokeilla josko ne harvat puulaudat saisi jollakin kuten SILLÄ HITON KIRVEELLÄ rikki.

Ei sitten.

Suunnilleen puolen tunnin kohdalla sankarimme lähtevät kyllä matkaan ja eksyvät. Kiertävät ympyrää paikassa joka on varmaan pienempi kuin oma kotini. En minäkään täällä eksy.

No okei, on se todennäköisesti isompi paikka, mutta kuvattiin siellä mistä suunnasta tahansa ovat seinät silti lähempänä kuin oma napa.

VAU! Nyt sen tajusin, tämähän onkin syvemmälle menevä elokuva kuin luulinkaan, sillä ME, katsojat olemme niitä vankeja ja selvitäksemme hengissä tästä henkisestä ansasta on meidän koettava suunnattomia mielipelikauhuja sekä kuihduttavaa fyysistä kipua jotta osaamme arvostaa elämämme hyviä asioita, kuten mitä tahansa muuta kuin The Tomb-elokuvaa. Esimerkiksi kaatuminen portaikossa kuulostaa tosi fantsulta verrattuna The Tombin katsomiseen. Ja minä hupsu kun luulin tämän olevan vain jonkinlainen Saw:lla rahastava kopio.

Eihän tämä ole mitenkään Saw-apinointi, sillä onhan siellä kellarissa arkkuihin piirretty pentagrammit ja sitä edes Jigsaw ei tajunnut tehdä.

Tähdet: ~

The Tomb